Miinaharava (1990)
Vuosikausien ajan Microsoftin Minesweeper, kotimaisemmin Miinaharava, oli jokaisen Windows-installaation vakiovaruste. Tästä oli suurta iloa myös kaikille yläasteen ATK-tunneilla istuville, sillä kun joku paasaa toista tuntia Excelin perusteista, jopa Miinaharava tuntuu vuoden peli -ehdokkaalta.
Mutta rehellisesti sanoen tällainen asenne tuntuu myös hieman vähättelevältä, sillä vaikka Miinaharava oli ilmainen pikkupeli, se ei ollut huono. Vaikka nykyään sitä ei enää toimitetakaan Windowsin kylkiäisenä, Miinaharavalla riittää edelleen intohimoisia faneja suorastaan käsittämättömissä määrissä.
Vaikka Miinaharava muistetaankin käytännössä yksistään Windows-kylkiäisenä, peli sai alkunsa IBM:n OS/2-käyttöliittymän ilmaispelinä. Kun alkuperäisen pelin kehittänyt Curt Johnson päätyi töihin Microsoftille, toinen Microsoft-kehittäjä Robert Donner tehtaili pelistä Windows-käännöksen. Windows-versio Miinaharavasta julkaistiin ensi kertaa vuonna 1990 Windows 3.0:n maksullisen pelipaketin osana, mutta muutamaa vuotta myöhemmin se lisättiin mukaan kaikkiin Windows-asennuksiin.
Pelin arvostuksesta ja suosiosta kertoo aika paljon se, että kun Microsoft poisti Miinaharavan Windows-vakioasennuksista vuonna 2012, pelaajat kehittivät itse saman tien useita omia versioitaan pelistä, joita voi pelailla jos jonkinlaisilla käyttöjärjestelmillä tai jopa nettisivuilla. Tähän on myös oma syynsä: Miinaharava on aivan käsittämättömän suosittu kilpailupeli. Pelkästään yhdellä Miinaharavan nettiversiolla on yli kaksi miljoonaa pelaajaa, joista kymmenet tuhannet kisaavat säännöllisesti siitä, kuka pystyy putsaamaan pelilaudat nopeiten.
Mutta siis hetkinen. Miinaharava-kilpapelaamista? Puhummeko nyt varmasti samasta pelistä? Kyllä, siitä pasianssihenkisestä pelistä, jossa yritetään löytää kätkettyjen ruutujen takana piileskelevät miinat päättelemällä niiden sijainteja paljastetuista ruuduista. Jos klikattu ruutu ei sisältänyt miinaa, se sisältää numeron, joka ilmaisee, montako miinaa on kosketuksissa kyseisen ruudun kanssa. Sitten pistetään aivot raksuttamaan.
Muutaman tunnin pelailun jälkeen huomaa jo tekevänsä alitajuisesti tulkintoja ja johtopäätöksiä pientenkin vihjeiden perusteella. Sitten voi käydä vilkaisemassa, miten oma aika pärjääkään vertailussa niiden todella kovien pelaajien kanssa. Jahas, minä läpäisin keskikokoisen laudan (256 ruutua) reilussa viidessä minuutissa. Maailmanennätys on näemmä suurella laudalla (480 ruutua) reilut 28 sekuntia, keskikokoisella vähän alle seitsemän sekuntia. Ehkä tässä on vielä hieman petrattavaa.
Se ei ole toki yllättävää, sillä hyvin pian käy selväksi, että Miinaharavassa on todella paljon syvyyttä. Vakavat kilpapelaajat ovat kehittäneet useita erilaisia tilastointimenetelmiä, joiden avulla voidaan analysoida kunkin pelilaudan haastavuutta sekä myös pelaajien suorituskykyä. Onkin hieman hämmentävää istahtaa modernin Minesweeper-version ääreen ja katsella, miten pelilaudan vieressä toista tusinaa erilaista tilastoa raksuttaa eri suuntiin pelin edetessä.
Kyse ei ole vain pelkästä hifistelystä, vaan pyrkimyksestä pitää pelikenttä mahdollisimman reiluna. Koska miinat sijoitellaan pelikentälle algoritmisesti, on mahdollista, että kaikkien tähtien osuessa oikeaan asentoon joku saa aivan naurettavan helpon kentän, jonka kehnompikin pelaaja pystyy putsaamaan ennätysajassa. Niinpä joku fiksu keksikin jo aikaa sitten tavan arvioida Miinaharava-kenttien vaikeutta laskemalla, miten monta siirtoa vähintään tarvitaan laudan putsaamiseen. Pelkän vertailun ohella modernit Minesweeper-versiot eivät edes tee kenttiä, joiden monimutkaisuus putoaa alle kilpailupeleissä vaadittavan tason.
Miinaharava-skenessä koettiin äskettäin melkoisia draaman hetkiä, kun vasta 12-vuotias kiinalaispelaaja Ze-En Ju pisti 12 vuotta kestäneen ja voittamattomana pidetyn maailmanennätyksen uusiksi ja sitten paransi ennätystään pariinkin kertaan. Vähemmän yllättäen pelaajat suhtautuivat todella epäluuloisesti vielä silloin tuntemattomaan nimeen, joten Ju joutui todistamaan kykyjään livenä useampaan kertaan, ennen kuin pelaajat hyväksyivät, että 12-vuotias poika todellakin tuntui olevan yksi sukupolvessa -tason lahjakkuus.
Tämä saattaa kaikki kuulostaa jopa hieman kornilta, koska kyseessä todellakin on se Windowsin ilmainen pikkupeli, jota useimmat pelasivat vartin kun ei parempaakaan tekemistä ollut, mutta maailmaan mahtuu kaikenlaista väkeä. Vaikka en itse lähdekään jahtaamaan Miinaharavan ennätyslistoja, muutamat pelin parissa vietetyt tunnit riittivät todistamaan, että maineestaan huolimatta Miinaharava on ihan oikea videopeli. Vieläpä aika pahuksen hyvä sellainen.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.