Retrostelussa muinaiset urheilupelit – nuo peliohjainten ja ranteiden rikkojat

Lehtosen retrostelussa tällä erää Track & Field ja Decathlon. Tule mukaan fiilistelemään!

7.8.2021 08:12

Vaikka kesäolympialaiset ovatkin selkeästi jättäneet kansan kylmäksi ja keränneet alimmat katsojaluvut 33 vuoteen, urheilujuhla on silti hyvä tekosyy palata ajassa taaksepäin tarkastelemaan niitä muinaisten vuosien urheilupelejä.

Urheilupelien kehittäjiä ei sinänsä käy kateeksi, koska urheilu on usein raskasta fyysistä ponnistelua, minkä kääntäminen videopelimuotoon on hieman haastavaa puuhaa. Jotenkin sitä pelaajaakin pitäisi fyysisesti rasittaa, mutta miten? Perinteisesti vastaus on tietenkin ollut, että yleisurheilupeleissä vemputetaan joystickiä tai hakataan nappeja sormet punaisena ja peliohjaimet sauhuten. Mutta mistä kaikki sai oikein alkunsa?

Vemputuspelien historia alkaa vuodesta 1983, jolloin hieman yllättäen kaksi pelifirmaa maailman eri puolilla sai saman idean miltei samaan aikaan. Elokuussa 1983 Activision julkaisi oman Decathlon-pelinsä ja vain kuukautta myöhemmin Tokion Amusement Machine Show -messuilla Konami paukautti ulos oman näkemyksenä yleisurheilusta Hyper Sport -kolikkopelin muodossa. Lehdistö kommentoi aikanaan, että peleissä oli ”pinnallisia yhtäläisyyksiä”, mikä on aika kauniisti sanottu.

Kolikkopeli sai peräänsä useita kotikäännöksiä, joista tarkasteluun osui tällä kertaa Nintendo-versio, joka kulki Euroopassa ja Japanissa kolikkopelin Hyper Sport -nimellä, mutta Yhdysvalloissa se tunnettiin Track & Fieldinä. Käännösprosessi oli taas hieman erikoinen, sillä pelin versiosta riippuen kotiversiossa on neljästä kahdeksaan lajia. Activisionin Decathlon taas on nimensä mukaisesti kymmenottelu.

Decathlonin ja Track & Fieldin saavuttaman suosion seurauksena vemputuspeleistä tuli valtava hitti ja eräs 80-luvun yleisimmistä peligenreistä, joten on kiinnostavaa huomata, miten myöhemmät pelit ovat lainailleet näistä kahdesta alkuteoksesta ideoita ristiin. Track & Field ei nimittäin sisällä vemputusta lainkaan, koska vauhtia haetaan rämpyttämällä yhtä ohjaimen nappia mahdollisimman nopeasti. Decathlonissa vemputetaan vasemmalta oikealle sitäkin hanakammin. Track & Fieldin erikoisuutena taas on se, että siinä missä Decathlonissa kiekot ja keihäät heitetään vain nappia painamalla, Track & Fieldissä pidetään nappia pohjassa ja ladataan näin heitolle toivottua kulmaa. Myöhemmissä urheilupeleissä tehtiinkin sitten yleensä molempia.

Kaksi miltei samaan aikaan julkaistua kilpailijaa, joissa on merkittävät eronsa ja suuret yhtäläisyytensä. Vaan kumpi on parempi? Vastaus on helppo: Track & Field. Decathlon tuntuu pelinä hyvin yksinkertaiselta, kun taas Track & Fieldin heittokulman säätö tuo menoon paljon lisää syvyyttä. Lisäksi se sisältää jousiammunnan, jossa ei vemputeta lainkaan. Hurjaa!

Tämä ei tarkoita, etteikö Decathlonilla olisi paikkaansa pelaamisen historiassa. Omassa peliporukassamme se on saanut legendaarisen maineen, koska porukan vuosittaisissa LANeissa retropeliturnauksen loppuottelussa väännetään aina Decathlonia. Meno on armotonta jo niiden ensimmäisen yhdeksän lajin ajan, mutta sitten vastaan tulee raavaan miehenkin pysäyttävä 1500 metrin juoksu.

Jokainen voi tahollaan kokeilla, miltä tuntuu rämpyttää peliohjainta vasemmalta oikealle reilun neljän minuutin ajan ja huomata, että se ei ole hauskaa. Todella erikoisena ideana ne 1500 metrin juoksun ensimmäiset 1300 metriä täytyy rämpyttää vain kohtalaisen kovaa. Nopeusmittarin saa huippuunsa sellaisella noin viiden liikkeen sekuntivauhdilla. Niinpä molemmat juoksijat ovat käytännössä rinnakkain suuren osan juoksusta.

Mutta sitten, 1300 metrin kohdalla, ruudulle paukahtaa ilmoitus: loppukiri! Yllättäen kohtalaisen rasittava tahti ei enää riitäkään vaan ilotikkua täytyy rämpyttää täyttä vauhtia. Maitohappoa kertyy, lihakset huutavat armoa, naamat punoittavat ja hampaat ovat irvessä.

World of Warcraftia pelanneet voivat huomata 1500 metrin juoksun ja modernin pomomatsisuunnittelun välillä tiettyjä yhtäläisyyksiä: matsin ensimmäiset 80% meno on täysin triviaalia, mutta silti se pitää lusia läpi, jotta pääsee siihen viimeiseen 20%:iin, jossa otetaan luulot pois. Molempien pelien julkaisija on Activision. Sattumaako?

Tietenkin. Mutta hauskaa silti.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata  retrosteluun.


Lisää luettavaa