Night Trap
1990-luvun loppupuoliskolla vitsaus, joka tunnetaan nimellä FMV-pelit, valtasi koko pelaavan maailman. Kun CD-ROM-asemat alkoivat yleistyä, pelinkehittäjillä oli yllättäen käytössään 500 kertaa enemmän tallennuskapasiteettia kuin disketeillä. Tämä lisääntynyt kapasiteetti hyödynnettiin luonnollisesti aiempaa paremmilla musiikeilla – oikean bändin soittamaa musiikkia, wau! – runsailla välianimaatioilla ja tietenkin myös … krhm … ”koko ruudun videolla”.
”Koko ruudun video” on luonnollisesti harhaanjohtava termi, koska eihän CD-levylle nyt lopulta hirveästi suuren resoluution videota mahdu, mutta videota kuitenkin. Useimmat näistä peleistä olivat täyttä tuubaa, koska ne olivat vain hyvin kepeitä minipelejä videosoittimen päälle pultattuna. Harva peli on yhtä syyllinen tähän tuubailuun kuin Segan julkaisema surullisen kuuluisa Night Trap.
Night Trapista ei pelinä kannattaisi sanoa paljon mitään, sillä se on aivan karmeaa roskaa. Pelaaja on poliisien erikoisyksikön operaattori, jonka tehtävänä on valvoa teinien viikonloppubileiden tapahtumapaikkana toimivaa mökkiä valvontakameroita kyyläämällä. Tavoitteena olisi torjua taloon tunkeutuvien kelmien aikeen laukaisemalla ansoja kun nämä ovat sopivissa kohdissa. Homma ei kuitenkaan toimi alkuunkaan.
Pelaaja ei saa mitään varoitusta siitä, että kelmit ovat liikkeellä, ainoastaan jälkikäteen notifikaation siitä, että missasit kelmin, urpo. Niinpä pelaaminen käytännössä tarkoittaa loputonta valvontakameroiden näkymiästä toiseen hyppimistä, jotta voisi löytää jostain joskus kelmejä. Peli on reaaliaikainen ja se varsinainen tarina, jota seuraisi paljon mielummin, pyörii samaan aikaan omalla tahollaan. Jos sitä yrittää seurata, liikaa kelmejä pääsee läpi ja peli päättyy. Pelin kehittäneen Digital Picturesin nerot onnistuivat siis kehittämään elokuvapelin, joka aktiivisesti rankaisee pelaajaa siitä, että yrittää katsoa elokuvaa.
Tämä kaikki on luonnollisesti epätoivoista yritystä pönkittää onnettoman lyhyttä peliä mahdollisimman paljon. Jos kaikki menee hyvin, lopputekstit pyörivät alle tunnissa. Mutta sitä ennen pitää pelata samoja kohtauksia uudelleen ja uudelleen kynän ja paperin kanssa aikoja ylös kirjaten. Karmea peli.
Night Trapin ainoa historiallinen meriitti onkin sen aikaansaama kohu. Peliä ennakkomarkkinoitiin raflaavilla ”pystytkö pelastamaan teinitytöt hyökkääjiltä?” -mainoksilla ja kun tarina muutti kerronnasta toiseen muotoaan, lopulta liikkeellä oli huhuja hirveän väkivaltaisista murhakohtauksista, raiskauksista ja ties mistä muusta. Oikeasti peli ei tietenkään sisällä mitään raflaavaa, sillä niin sanottu väkivalta on hyvin kesyä: kelmit nappaavat uhrinsa kiinni sarjakuvamaisella kaulan ympäri pujotettavalla koukulla ja vetävät tämän ulos ruudulta. Olipa karmeaa.
Kohu kuitenkin tehosi pelaajien ohella myös Yhdysvaltojen hallitukseen, sillä maan kongressi vaati Segan erityisistunnon eteen puolustelemaan karmeita touhujaan. Että sitä myydään lapsille pelejä, joissa raiskataan teinejä vuoristomökillä? Miten kehtaatte!
Journalisti Steven L. Kent muotoili istuntojen tunnelmat hyvin. ”Kun lukee istuntojen pöytäkirjoja, on vaikea uskoa, että kukaan paikallaollut oli edes pelannut Night Trapia. Juuri kukaan ei edes myöntänyt, että Night Trapin tarkoituksena ei ole murhata teinejä, vaan suojella näitä vampyyreiltä. Pelaajat eivät edes tapa vampyyreitä vaan vangitsevat nämä sarjakuvamaisiin ansoihin.”
Pelitoimittaja Jeremy Parish oli samoilla linjoilla. ”Night Trapin tavoitteet ja pelattavuus vääristettiin täysin, joko puhtaasta tietämättömyydestä tai tarkoitushakuisesti. Mitäänsanomaton ja hyvin kesy FMV-seikkailu saatiin kuulostamaan lapsia korruptoivalta seksuaaliselta hirviöltä.”
Night Trapin ohella myös Mortal Kombat oli hallituksen edustajien räävittävänä ja istunnolla oli vaikutuksensa. Aikansa kuunneltuaan hallitus ilmoitti, että joko pelinkehittäjät alkavat itse valvomaan tekemisiään, tai hallitus tekee sen heidän puolestaan. Viesti sisälsi vahvoja alanuotteja siitä, että tätä vaihtoehtoa pelinkehittäjät eivät todellakaan haluaisi kokea.
Pelijulkaisijat ottivat kerrankin vihjeestä vaarin ja perustivat vielä nykyäänkin toimivan ESA-kattojärjestön, sekä kaikki markkinoille pyrkivät pelit arvioivan ja niille ikärajat antavan ESRB-järjestön.
Kohu pelasi myös lopulta suoraan Segan pussiin, sillä pelin ympärille puhjennut hirveä kalabaliikki sai myös suuren yleisön kiinnostumaan Night Trapista. Kansanedustajien maalailemat kauhukuvat kiinnostivat pelaajia, ja hyvin negatiivisen arvosteluvastaanoton saanut Night Trap liisi niiden voimalla yli 400 000 kappaleen myynteihin, mikä oli varsinkin CD-ROM-lisälaitteen vaativalta peliltä todella hyvin.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun!