Retrostelussa Pokémon Yellow – kun pelisarja muuttui markkinointikoneistoksi / Artikkelit / pelaaja.fi

Retrostelussa Pokémon Yellow – kun pelisarja muuttui markkinointikoneistoksi

19.10.2019 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
3
Retrostelussa Pokémon Yellow – kun pelisarja muuttui markkinointikoneistoksi

Kun pelisarja muuttui markkinointikoneistoksi

90-luvun loppuvuosina käsipeleistä pitävä kansa odotti kieli vyön alla Nintendon mystisten ”Pocket Monsters” -roolipelien saapumista länsimaihin. Tiedot Japanista kertoivat, että tuloillaan oli koukuttavaa kevytroolipelailua, joka oli kerännyt kotimaassaan jo suurta suosiota. ”Suuri suosio” oli kuitenkin melkoista vähättelyä, sillä peleistä – jotka nimettiin länsimaita varten uudelleen Pokémoniksi – tuli alta aikayksikön yksi vuosituhannen vaihteen suurimmista kulttuurillisista tekijöistä.

Siinä missä ilmiö alkoi Pokémon Redin ja Bluen myötä, retrosteltavaksi päätyi tällä kertaa vuotta myöhemmin julkaistu Game Boy Color -tuen sisältävä uusintaversio Pokémon Yellow. Se kuuluu historiankirjoihin jo pelkästään sen takia, että se oli viimeinen Game Boy -käsikonsolin virallinen pelijulkaisu länsimaissa.

Retrostelussa Pokémon Yellow – kun pelisarja muuttui markkinointikoneistoksi

Siltä varalta, että joku on asustanut kiven alla viimeiset 20 vuotta, Pokémon Yellow on todellakin kepeä roolipeli, jossa nuori poika lähtee kotoaan suureen maailmaan yksinkertainen tavoite mielessään: gotta catch ’em all, kerää kaikki. Maailmaa asuttavat pokémonit, eriskummalliset olennot, joita pokémon-kouluttajat pyydystävät ja hoitavat, sekä kouluttavat muun muassa taistelemaan keskenään.

Idea juontaa juurensa pelin pääsuunnittelija Satoshi Tajirin nuoruuteen, jolloin mies lukuisten muiden japanilaislasten tavoin keräili hyönteisiä. Aikuistuttuaan mies huomasi, että leviävä urbanisaatio oli ajanut hyönteiset ahdinkoon, ja lapset koteihin tuijottamaan televisioita. Niinpä hän kehitti idean digitaalisesta keräilypelistä, jossa lapset saisivat passiivisen keräilyn sijaan antaa suojakeilleen nimet, jutella näiden kanssa ja myös ohjata niiden toimintaa taistelussa. Tämän Tajiri uskoi opettavan lapsille tunteiden hillintää. Koska Tajiri ei halunnut tuoda maailmaan enää yhtään lisää väkivaltaa, Pokémonit – tai kukaan muukaan – eivät peleissä kuole, vaan korkeintaan pyörtyvät.

On hankala sanoa, miten Tajirin ylväät tavoitteet käytännössä toimivat, mutta se pelin tunnusbiisiinkin päätynyt – ja sieltä myöhemmin moraalisen kauhistuksen vallassa poistettu – kehoitus kerätä kaikki pokémonit tehosi. Pelistä tuli välittömästi valtava hitti, ja väittäisin, että juuri se simppeli mutta todella koukuttava pokémonien keräily oli suuri tekijä menestyksessä. Kyse ei ollut mistään täysin aivottomasta ruutujen rastittelusta, sillä jokaisella pokémonilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa roolipelien ikiaikaisia ”tulihirviöt eivät tykkää vedestä” -logiikalla. Niinpä suuri osa haasteesta tuli näiden salaisten vuorovaikutussuhteiden opettelusta ja hyödyntämisestä, jolloin kokoelma kasvoi hiljalleen kohti sitä aikanaan valtavalta tuntunutta 150 pokémonin lukemaa.

Retrostelussa Pokémon Yellow – kun pelisarja muuttui markkinointikoneistoksi

Pokémon Yellow on uusintaversio niistä kahdesta ensimmäisestä Pokémon-pelistä muutamalla merkittävällä muutoksella. Ensinnäkin se sisälsi tuen Nintendon uudelle Game Boy Colorille, joten siinä on muitakin värejä kuin mustaa ja valkoista. Tavallaan.

Lisäksi Pokémon Yellow on jo selvästi pokékuumeen aikaansaannoksia. Mukaan on ammennettu inspiraatiota ja hahmoja alkuperäisten pelien julkaisun jälkeen alkaneesta piirrossarjasta, ja koska kaikki tietävät että Pikachu on pokémonien kunkku, keltainen sähkörotta oli myös se pelaajan ainoa aloitus-pokémon. Juhlan kunniaksi Game Boy Color -käsikonsolista julkaistiin myös erityinen Pikachu Yellow -painos Pokémon-logoilla ja -kuvilla varustettuna.

Nintendo osasi pelata korttinsa prikulleen oikein. Pokémon Yellow julkaistiin samaan aikaan ensimmäisen Pokémon-elokuvan kanssa, ja pokékuume oli nousemassa räjähdysmäistä vauhtia. Peli myi kuin häkä siitäkin huolimatta, että kyseessä oli vain uusintaversio jo aiemmin julkaistusta pelistä, ja varsinaiset jatko-osat olivat jo horisontissa. Se nousi julkaisunsa aikaan kaikkien aikojen nopeimmin myyneeksi käsikonsolipeliksi, ja myyntejä rajoitti vain saatavuus.

Kaupat myivät peliä sitä mukaa kun sitä varastoon saivat, ja yleensä tarjolla oli vain eioota. Pelijournalistit eivät olleet yhtä innostuneita kuin rahakirstun vartijat, sillä esimerkiksi brittiläinen journalisti Steve Boxer totesi, että vain vähillä uusilla ominaisuuksilla varustettu Pokémon Yellow edusti hänestä sitä pistettä, missä Pokémon lakkasi olemasta pelisarja ja muuttui markkinointikampanjaksi.

20 vuotta myöhemmin Pokémon on kaikkien aikojen tuottoisin medianimike ja Mario-pelien jälkeen se kaikkien aikojen toiseksi myydyin pelisarja. Jos kyseessä siis oli markkinointikampanja, ainakin se oli pahuksen onnistunut sellainen.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä mies voisi seuraavaksi ottaa retrosteluun!

Kommentit

Käyttäjän Teräskäsine kuva
Teräskäsine

Ensimmäinen GameBoy -pelini, kun käsikonsolin sain joululahjaksi Pikachun kera vuonna 2000. Se oli silloin niin ihmeellinen ja vaikeakin peli, kun en ymmärtänyt Englantia nouta ja yesiä enempää enkä edes tajunnut kuinka pyydystettyjä Pokemoneita siirrettiin Pokeboxiin. Alkuun siis pelasin niillä Poksuilla, mitä nappasin mukaani. Oi sitä tunnetta, kunnes tajusin, että voin ottaa koulutukseen vapaasti minkä tahansa Pokemonin.

Pelin aloitin kesällä alusta, mutta jäi sitten seitsemännen salin kohdalla kesken. On pelissä edelleen charmia ja se on jopa haastava. Nuo grafiikat ovat myös iättömät, musiikeista puhumattakaan.

Käyttäjän Galactus kuva
Galactus

Ainoa Pokemon-peli jonka omistan. Tuli aika paljon pelattua.

Käyttäjän jjl89 kuva
jjl89

Pelasin läpi viimeksi kun virtual console versio tuli.
Vieläkin ihan pelattava, vaikka jotkut mekaniikat olikin vanhentuneet.