Retrostelussa Populous II – jumalpeli, josta ei kunnianhimoa puuttunut / Artikkelit / pelaaja.fi

Retrostelussa Populous II – jumalpeli, josta ei kunnianhimoa puuttunut

8.05.2021 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
0
Populous, Peter Molyneux, Populous II, Populous 2, Retrostelu, Retrostelussa, Miikka Lehtonen

Populous II

Nykyään on vaikea uskoa, että Peter Molyneux oli aikanaan yksi pelimaailman arvostetuimmista nimistä. Vuosia jatkunut ylilupailu ja alitoimittaminen ovat nykyään muuttaneet miehen maineen sellaiseksi, että Twitterissä on suosittuja parodiatilejä, joiden ainoa funktio on tweettailla Molyneux-henkisiä huuruisia ja mahdottomia peli-ideoita.

1990-luvulla oli toisin. Molyneuxin pelit olivat vielä oikeasti hyviä, eikä hypemoottori ollut lipsahtanut ylikierroksille. Tätä erinomaisen hyvää mainetta rakennettiin muun muassa niiden ensimmäisten jumalpelien, Populouksen sekä sen kaikin puolin paremman jatko-osan, Populous II:n myötä.

Populous II asettaa pelaajansa muinaisen kreikkalaisen jumalan (tai jos tarkkoja ollaan, puolijumalan) rooliin johtamaan kansaansa uskonnollisessa välienselvittelyssä kilpailevan jumalan kansaa vastaan. Oikeiden mytologisten jumalhahmojen sijaan pelaajat luovat omat jumalansa ja sijoittelevat näiden kykypisteet erilaisiin kykypuihin, jotka tietenkin avaavat käyttöön jumalaisia kykyjä. Eikä nyt puhuta mistään veden muuttamisesta viiniksi tai kalojen monistamisesta, vaan salamoista, hyökyaalloista, ruttoepidemioista ja tulipatsaista. Kunnon vanhan testamentin menoa!

Retrostelussa Populous II – jumalpeli, josta ei kunnianhimoa puuttunut

Ennen kuin voi lirauttaa vääräuskoisten niskaan tuopillisen taivaallisia vitsauksia, täytyy tietenkin ladata akkuihin virtaa. Tämä tapahtuu levittämällä omaa kansaansa pitkin maita ja mantuja, sillä mitä enemmän seuraajia jumalalla on, sitä voimakkaampi tämä on. Populous II pyörii selvästi Terry Pratchettin mytologisten sääntöjen varassa.

Hauskasti Populous II:n parissa voi jo hieman havaita niitä samoja elementtejä, joiden avulla esimerkiksi paljon myöhäisempi Dwarf Fortress ja sen miljoona seuraajaa ratsastivat kuuluisuuteen, sillä pelaaja ei niinkään komenna kansaansa kuin ohjaa näitä. Ei ole mahdollista käskeä lantsareitaan rakentamaan taloja tietyille alueille, vaan pelaaja voi ainoastaan antaa kansalleen hyvin suuripiirteisiä ohjeita: menkää tuonne päin ja taistelkaa vääräuskoisia vastaan. Rakentakaa jotain tuonne suuntaan. Sitten pistetään itse sormet ristiin ja rukoillaan, että pelin kauniisti sanoen erikoinen tekoäly suostuu lähettämään seuraajat oikeaan suuntaan, eikä koko kööri yritä vertauskuvallisesti matkustaa Tampereelta Helsinkiin Uumajan kautta.

Vaikka itse pelasin Populoukseni puhki silloin 30 vuotta sitten, paluu pelin pariin oli nyt hyvin hämmentävää. On todettava, että pelien käyttöliittymäsuunnittelu on välivuosina hieman kehittynyt, sillä Populous II:sta on aivan turha yrittää saada yhtään mitään irti ilman manuaalin lueskelua. Miten hienoa, että uusia kansalaisia saa käyttöönsä vain, jos tajuaa klikata hiiren oikealla napilla talon keskipistettä, kun pihassa ollut lippu on noussut salkoon. Ei, tätä ei pelin sisällä kerrota tai ilmaista mitenkään. Se vain pitää tietää.

Retrostelussa Populous II – jumalpeli, josta ei kunnianhimoa puuttunut

Populous II on valtavan kunnianhimoinen peli, ehkä hieman turhankin, sillä 1990-luvun alun kotitietokoneet eivät olleet aivan tehtävän tasalla. Pelin alkuperäinen versio julkaistiin Amigalle ja se olisi muuten selvästi koko pinon paras esimerkiksi paljon PC-versiota paremman äänimaailmansa myötä, mutta peli pyörii kovin kehnosti. On surullista, että Bullfrogin tyypit hehkuttivat pelin julkaisun kieppeillä, että hirmuisen optimoinnin ansiosta se saavutti jopa 17 FPS:n ruudunpäivitysnopeuden! Sellaista se oli aikanaan, kun kotitietokoneissa oli vähemmän vääntöä kuin moderneissa taskulaskimissa.

Tekniset ongelmat eivät hidastaneet pelin menoa, sillä Populous II sai valtavan positiivisen vastaanoton ja täysin syystä. Kaikesta paistaa läpi, että peliä on tehty rakkaudesta ja innosta, eikä julkaisijan uhkaavan katseen alla. Peli on ladattu täyteen hauskoja yksityiskohtia ja salaisuuksia, joista monia on löydetty vasta vuosia myöhemmin kun pelaajat ovat päässeet tonkimaan pelin lähdekoodia.

Populous II oli sen verran erinomainen peli, että yhdessä edeltäjänsä kanssa se aloitti kokonaisen uuden peligenren, kun firma toisensa jälkeen lähti tehtailemaan omia jumalsimulaattoreitaan. Myös Bullfrog – tai oikeammin sen työntekijät uuden firmansa parissa – yrittivät palata samalle tunkiolle muutamaa vuotta myöhemmin Black & White -pelinsä kera, ja vaikka Black & White ei pelinä pärjääkään Populous II:lle, se on kulttuurillisesti hyvin merkittävä teos, koska se oli yksi niistä Peter Molyneuxin maineen kääntäneistä huuhaa-peleistä.

Mutta siitä puhutaan lisää joku toinen kerta.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata  retrosteluun.

Nostoja