Raptor: Call of the Shadows (1994)
Vaikka koko ajatus voi nykyään tuntua naurettavalta, vielä minun elinaikanani sivuttain tai pystysuunnassa vierivien pc-pelien tekeminen oli useiden vuosien ajan käytännössä mahdotonta. Vielä 1980-luvun loppupuolella pc-näytönohjaimet vaativat todellisia kevätjuhlaliikkeitä, jotta pelinkehittäjät saivat aikaiseksi minkäänlaisia vieriviä pelikenttiä – ja usein silloinkin tuloksena oli vilkkuvaa, nykivää ja pätkivää grafiikkaa.
Tämän ongelman takia kunnolliset sivuttain vierivät tasohyppelypelit ja mihin tahansa suuntaan vierivät räiskintäpelit olivat pitkään pc-pelien maailmassa pelkkiä päiväunia. Samaan aikaan pelikonsoleilla ja Amigan kaltaisilla 16-bittisillä kotitietokoneilla niitä riitti enemmän kuin tarpeeksi. Yritä siinä sitten olla olematta kateellinen, kun kyseessä kuitenkin olivat kaksi 1980-luvun suurta peligenreä.
Tilanteen muuttumista saatiin odottaa turhauttavan pitkään, mutta kun se lopulta muuttui, tuloksena oli pian yksi genren parhaista peleistä: Raptor: the Call of Shadows.
Raptor ei ole varmastikaan ensimmäinen pc:n vierivä räiskintäpeli, mutta kylläkin yksi niistä alkuvuosien näyttävimmistä. Se oli niitä ensimmäisiä pelejä, joita pelatessa amigistit ja konsolipelaajatkin joutuivat hiljentymään ja myöntämään, että pc:stä oli johonkin.
En ihmettele tätä lainkaan, sillä Raptor oli erinomainen räiskintäpeli, ja on muuten edelleen. Ilmainen versio sisälsi yhdeksän kentän kokoisen haasteen, mutta pelin rekisteröimällä kenttävalikoiman sai kasvatettua kolme kertaa suuremmaksi. Rauhallisen alun jälkeen peli muuttuu melkein luotihelvetiksi, kun eri suuntiin ampuvia vihollisia puskee ruudulle hirveinä laumoina, eivätkä lentsikan suojakilvet kestä siinä kyydissä kovinkaan pitkälle.
Suojakilvet ovat todella hauska idea. Niin kauan kuin suojat kestävät, alus voi ottaa vastaan kuritusta ilman sen suurempia haittoja. Jos pääsee kentän läpi, voi kaupasta ostaa keräämillään pisteillä uusien aseiden ohella suojakilpiä ja jatkaa taas pelaamista. Mutta kun suojat putoavat kriittiselle alueelle, jokainen perille tullut osuma paukauttaa pelaajan lentokoneesta irti yhden aseen. Niiden kerääminen on hidasta ja hankalaa puuhaa, joten tässä vaiheessa jokainen osuma todella tuntuu!
Raptor on kaikilta ominaisuuksiltaan aikaisekseen todella monipuolinen peli. Kauppojen ja osteltavien aseiden ohella siitä löytyy niin lentäviä kohteita kuin maamaalejakin. Kentissä on runsaasti tyylieroa ja audiovisuaalinen ilmekin on – jälleen aikaisekseen – todella komea.
Koko ruudun pehmeät VGA-grafiikat olivat miltei kolikkopelitasoa, ja jos kotikoneesta löytyi hyvät äänikortit, myös äänimaailma oli mainio. Artikkelin perältä löytyvä video on nauhoitettu Gravis Ultrasoundin ja Sound Blasterin välityksellä, ensimmäisen hoitaessa musiikit ja jälkimmäisen digiäänet. Eipä tarvinnut Raptor-fanin tyytyä vaikka Xenon 2: Megablastin Amiga-version kaltaiseen äänimaailmaan, jossa jokainen aseiden laukaus pudotti musiikista pois kaikki bassot, koska ne käyttivät samoja kanavia. Kyllä pc-pelurin vihdoin kelpasi!
Ei olekaan ihme, että Raptorista on tullut todellinen kulttiklassikko. Kun vanhojen pelien myyntiin erikoistunut GOG.com lisäsi sen listoilleen, peli singahti saman tien myyntitilastojen kärkeen ja nauttii edelleen hyvästä menestyksestä, miltei 30 vuotta julkaisunsa jälkeen.
Jos vierivät räiskintäpelit kiinnostavat pätkääkään, Raptor on todellakin vielä nykyäänkin kokeilemisen ja pelaamisen arvoinen, vaikka ehkä se tekninen huikeus ei olekaan enää aivan niin huikeaa kuin aikanaan.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.