Retrostelussa Redneck Rampage – voiko karuilla stereotyypeillä paikata huonoa pelattavuutta?

Redneck Rampage on peli, joka on rakennettu yhden vitsin ympärille.

30.4.2022 08:12

Redneck Rampage (1997)

90-luvun loppu oli outoa aikaa. Nopeasti kehittyvä teknologia antoi pelinkehittäjille enemmän vapauksia kuin koskaan aiemmin, mutta vähemmän yllättäen monikaan kehittäjä ei tiennyt, mitä tällä vapaudellaan tehdä.

Tämä oli erityisen totta 3D-räiskintäpelien saralla. Ennen kuin Half-Life pisti koko pelimaailman kopioimaan itseään, kehittäjät yrittivät valloittaa markkinoita milloin minkäkinlaisilla tempauksilla. Ei riittänyt, että peli oli hauska pelata, se tarvitsi jonkinlaisen jipon. Monissa tapauksissa tämä jippo oli ratsastaa halvalla stereotyypillä. Tämä on homman nimi myös tämänkertaisessa retrostelupelissämme, Redneck Rampagessa.

Redneck Rampage on peli, joka on rakennettu yhden vitsin ympärille. Se vitsi on ”lol punaniskat”. Eikö tunnu kummoiseltakaan vitsiltä? Huono mäihä, maksoit juuri täyden hinnan sen kuulemisesta, joten paras yrittää nauttia.

Retrostelussa Redneck Rampage

Pelin taustalla pyörii Build-pelimoottori, joka toimi myös Duke Nukem 3D:n, Shadow Warriorin ja Bloodin moottorina. Hmm, olikohan Build-moottorin lisenssiehdoissa jotain, mikä pakotti kaikki sen käyttäjät turvaamaan todella yksinkertaisiin ja usein loukkaaviin ideoihin?

Usein näiden loukkaavien stereotyyppien ja huonojen vitsien takana piili myös hyvä peli, sillä esimerkiksi Blood ja Duke Nukem 3D olivat aikanaan 3D-räiskintäpelien huippunimiä. Redneck Rampage ei yllä samoihin korkeuksiin, sillä siitä puuttuu oikeastaan kaikki, mikä teki hyvistä Build-peleistä niin hyviä. Sen kenttäsuunnittelu on tylsää, kentissä ei ole juuri lainkaan niitä kuuluisia interaktiivisia elementtejä ja pelaaminen on muutenkin todella puisevaa.

Mukana on myös ihan hauskoja ideoita, kuten ensimmäisen kentän alussa nähtävä lava-auto, joka ajaa loputonta paskarinkiä pienellä tiellä, lanaten alleen vihollisia, viattomia kanoja ja myös pelaajan, jos sattuu tyhmyyksissään eteen kävelemään. Nostan hattua myös siitä, että aseet eivät ole aina ihan tavallisia, vaikka toiminnaltaan toki sitä ovatkin. Mutta on se silti ehkä vähän hauskaa, että singon sijasta ammuskellaan varsijousella, jonka nuoliin on sidottu dynamiittipötköjä.

Hieman. Ehkä.

Retrostelussa Redneck Rampage

Redneck Rampagen suurin anti jälkipolville on sen soundtrack, joka sisältää Reverend Horton Heatin kaltaisia psychobilly-artisteja. Yhtenä genren suurista nimistä tunnettu artisti on vieraillut myös Rock Band –pelien soundtrackeilla, mutta Redneck Rampage ehti nappaamaan kaverin ensimmäisenä.

Toki koska kyseessä on muinainen DOS-peli ja CD-soundtrack, sitä psychobillyä kuunnellaan sitten sellaisella volyymillä, että muita ääniä on hyvin vaikea erottaa. Päähenkilö puhuu, mutta musiikin volyymiä saa vääntää hyvin paljon pienemmälle, ennen kuin ne loukkaavan stereotyyppiset letkautukset saadaan selkeästi koko kansan kuultavaksi. Ja kun ampuu aseella, äänet hukkuvat taas. Miksaus? Äänisuunnittelu? Ei kiitos, ei meille.

Redneck Rampage on tavallaan kiinnostava artifakti, koska muiden Build-pelien tavoin se yritti hakea itselleen persoonallisuutta Doomin kopioimisen sijaan. Mutta lopulta pelillä ei ole mitään kuulemisen arvoista tai hauskaa sanottavaa, joten käteen jää lähinnä aikaisiaan huonompi, tylsempi ja ikävämpi räiskintäpeli.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.

Lisää luettavaa