Retrostelussa Resident Evil 2 – nyt ei enää naureta, vaan ainoastaan pelätään / Artikkelit / pelaaja.fi

Retrostelussa Resident Evil 2 – nyt ei enää naureta, vaan ainoastaan pelätään

26.01.2019 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
9
Retrostelussa Resident Evil 2

Kartanosta kadulle

Capcomin Resident Evil on ansaitusti pelimaailman todellisia legendoja. Se ei ole ensimmäinen selviytymiskauhupeli, mutta Capcomin ensimmäinen yritys ja se ensimmäinen suuren yleisön saavuttanut lajityyppinsä edustaja kylläkin.

Valitettavasti tämä ei aina ollut pelille aivan eduksi, sillä se ymmärrettävästi kompuroi muutamaankin kertaan matkallaan kohti maaliviivaa. Sitä varten taivaan isä keksi jatko-osat, ja kuten jatko-osille niin usein on käynyt, Resident Evil 2:n tehtäväksi jäi ottaa hyvä mutta rosoinen idea ja hioa se timantiksi.

Alkuperäinen Resident Evil on kunnon B-kauhua ja tarjoilee jännitystä ja tahatonta komiikkaa jos nyt ei yhtä suurissa, niin ainakin merkittävissä annoksissa. Jatko-osa tekee täydellisen pesäeron tällaiseen ja keskittyy olemaan puhtaasti ahdistava, pelottava ja stressaava kauhupeli. Jo pelien alkuvaiheet tekevät selväksi, mistä on kyse. Alkuperäisessä pelissä hykerreltiin tragikoomiselle oikeilla näyttelijöillä toteutetulle introlle ja sitten seikkailtiin kohtalaisen rauhassa tyhjässä kauhukartanossa.

Jatko-osa sen sijaan paukahtaa käyntiin aikaisekseen todella komealla introvideolla, ja heittää tämän jälkeen pelaajan keskelle modernia helvettiä. Ykkösosan kauhut ovat levinneet kartanon mailta läheiseen Raccoon Cityn kaupunkiin, jonka kadut ovat nyt täynnä liekkejä, tuhoa ja tietenkin ruumiita – kuolleita ja yhä liikkuvia. Tunnelma on välittömästi klaustrofobisen ahdistava, kun pelaajan on pakko tunkeutua zombien täyttämiin busseihin ja muihin ahtaisiin paikkoihin.

Näin tunnelma on katossa jo ennen kuin ikinä pääsee edes pelin varsinaiselle tapahtumapaikalle, Raccoon Cityn poliisiasemalle.

Resident Evil 2 on monellakin tavalla kovin edistynyt peli. Ykkösosan tavoin valittavana on taas kaksi hahmoa, Leon Kennedy ja Claire Redfield. Kummallakin on oma tarinansa, jotka sivuavat toisiaan pelin edetessä. Pelaaja pääsee siis kokemaan saman tarinan kahdesta eri perspektiivistä, ja ideana on nimenomaan ollut pelata peli läpi useita kertoja molemmilla hahmoilla, jotta saa siitä kaiken irti.

Resident Evil 2:sta monelle – myös minulle – jäi toki mieleen myös Tyrant. Jättimäinen geneettinen hirviö pudotetaan poliisiasemalle jahtaamaan aktiivisesti pelaajaa. Äskettäin ilmestyneessä uusintaversiossa Tyrant on vielä aktiivisempi ja pelottavampi läsnäolija kuin alkuperäisessä pelissäkin, mutta kyllä silloinkin saaliina olemisen tunnelma välittyi kotikatsomoon. Tyrantilla oli ikävä tapa hyökätä pelaajan kimppuun juuri silloin kun sitä vähiten kaipasi, ja koska paskiaista ei voinut tappaa vaan ainoastaan väistellä, tiedossa oli aina stressaavia ja ahdistavia pelihetkiä.

Tämä onkin juuri se tapa, jolla Resident Evil 2:n tiivistäisin pähkinänkuoreen: stressaava ja ahdistava. Pelisarjan muuttaessa muotoaan parin osan välein – onko se kolmannen persoonan toimintapeli, ensimmäisen persoonan kauhupeli, ylhäältä kuvattu selviytymiskauhupeli? – on hankala väittää, että Resident Evil 2 olisi mitenkään varsinaisesti lyönyt lukkoon pelisarjan tulevia tunnelmia tai suuria linjauksia, mutta minun mieleeni se on jäänyt sinä definitiivisenä sarjan pelinä. Jotenkin sen ahtaisiin käytäviin, suuriin zombilaumoihin, urbaaniin kauhuun ja kulman takana vaanivaan Tyrantiin vain tiivistyy kaikki se, miksi minulla on niin skitsofreninen viha-rakkaus-pelkotila-suhde Resident Evil -sarjaan.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä. Pelaajalehti.comissa joka lauantai!

Kommentit

Käyttäjän vmville kuva
vmville

Hyviä muistoja ressa kakkosen pelaamisesta veljieni kanssa. Nimenomaan tyrant on jäänyt parhaiten mieleen minullekin pelihetkistä. Onneksi isoveli oli valmis aina pelaamaan, kun oma uskallus ei enää riittänyt. Melkoinen nostalgiamatka pelata uutta versiota alkuperäisellä soundtrackilla. :)

Käyttäjän Teräskäsine kuva
Teräskäsine

Itse tutustuin tähän aika myöhään Cubella joskus 10 vuotta sitten. Kuitenkin kokemus oli vahva ja muistan kuinka kotona yksin pelatessa pelotti aidosti. Tykkäsin ja tekisikin mieli pelata läpi pitkästä aikaa jälleen ennen kuin remakeen tarttuun.

Käyttäjän wlizer kuva
wlizer

Kuka muu meni click baittiin? :)

Käyttäjän kribmeister kuva
kribmeister
Lainaus Teräskäsine

Itse tutustuin tähän aika myöhään Cubella joskus 10 vuotta sitten. Kuitenkin kokemus oli vahva ja muistan kuinka kotona yksin pelatessa pelotti aidosti. Tykkäsin ja tekisikin mieli pelata läpi pitkästä aikaa jälleen ennen kuin remakeen tarttuun.

Meinasin alkaa pedanttivajakiksi (™Augustus) ja olla että ei ole Gamecubelle tullu porttausta tästä mutta sitte googletin ja mitä hittoa. Opin tänään uutta.

Opin myös että Gargoyle on suomeksi Gargoili joten tehdään juttu tästä. Esim "Niemelä vanaha gargoili mitä jätkä?" tai että "jumankekkuli, heräsin aamulla sumerialaisen gargoilin vierestä". Eipä mulla muuta. Faksaillaan.

Käyttäjän zappah kuva
zappah
Lainaus wlizer

Kuka muu meni click baittiin? :)

Miten niin? Meinasitko että remasteri olisi retrostelussa?

Käyttäjän snaketus kuva
snaketus

Top 3 PlayStation peli? Ekana olisi Metal Gear Solid, toisena tämän sarjan oikea alkuperäinen ja nimenomaan sen Director's Cut versio (sisältää siis alkuperäisen ja DC version). Jos haluaa lisätä Gran Turismo 2:sen listaan, joka on päivästä riippuen paras alkuperäisen Pleikkarin peli, niin top 4. Ei huono kun ottaa huomioon kuinka paljon vehkeelle tehtiin pelejä.

Ainakin olen nauttinut remakesta nyt enemmän parin päivän aikana kun yhdestäkään pelistä mitä julkaistiin vime vuonna, siis mitä niistä pelasin. Pelasin tätä alkuperäistä myös silloin kesällä, kun remake julkistettiin. Edelleen rautaa ja näytti hiton hyvältä oikealta Pleikkarilta ja CRT-TV:ltä.

Käyttäjän Teräskäsine kuva
Teräskäsine
Lainaus kribmeister

[quote="Teräskäsine"]Itse tutustuin tähän aika myöhään Cubella joskus 10 vuotta sitten. Kuitenkin kokemus oli vahva ja muistan kuinka kotona yksin pelatessa pelotti aidosti. Tykkäsin ja tekisikin mieli pelata läpi pitkästä aikaa jälleen ennen kuin remakeen tarttuun.[/quote] Meinasin alkaa pedanttivajakiksi (™Augustus) ja olla että ei ole Gamecubelle tullu porttausta tästä mutta sitte googletin ja mitä hittoa. Opin tänään uutta.

Melkein kaikki Ressat löytyy Cubelle: Zero, Remake, Re2, Re3, Re4 ja Code Veronica. Hassua kuinka lastenkoneena pidetty GameCube oli alustoista se ainoa, jolla sai kokea kaikki tuolloin ilmestyneet pääsarjan pelit.

Käyttäjän gurgi kuva
gurgi
Lainaus Teräskäsine

[quote="kribmeister"][quote="Teräskäsine"]Itse tutustuin tähän aika myöhään Cubella joskus 10 vuotta sitten. Kuitenkin kokemus oli vahva ja muistan kuinka kotona yksin pelatessa pelotti aidosti. Tykkäsin ja tekisikin mieli pelata läpi pitkästä aikaa jälleen ennen kuin remakeen tarttuun.[/quote] Meinasin alkaa pedanttivajakiksi (™Augustus) ja olla että ei ole Gamecubelle tullu porttausta tästä mutta sitte googletin ja mitä hittoa. Opin tänään uutta. [/quote]

Melkein kaikki Ressat löytyy Cubelle: Zero, Remake, Re2, Re3, Re4 ja Code Veronica. Hassua kuinka lastenkoneena pidetty GameCube oli alustoista se ainoa, jolla sai kokea kaikki tuolloin ilmestyneet pääsarjan pelit.

Jep tämä onkin ainoat syy miksi tämän lastenkoneen omistan ja tietty Twin Snakes.

Käyttäjän Qvistus kuva
Qvistus

Mulla on tästä GameCube- ja N64-versiot (mielenkiintoinen versio muuten), mutta PS1:llä pelasin ensimmäisen kerran. Olen remakea odotellessa pelannut pelin varmaan 5 kertaa läpi (A + B skenaariot). Se on edelleen todella hyvä peli. Toivon, että nuoremmatkin pelaajat pääsisivät koettamaan sitä. Uusi versio ei tee vanhasta pelistä yhtään huonompaa. Capcomin pitäisi julkaista nämä kaikki klassikot vaikka yhtenä pakettina tai ainakin digitaalisena. PS4:lla erityisesti on aika hikisesti mitään vanhempia peliä.