Resident Evil 2 -uusintaversio oli Capcomille menestys kaikilla mittareilla. Peli keräsi hirmuisesti kehuja ja niiden siivittämänä myös myi valtavan hyvin. Tämän jälkeen oli luonnollisesti vain ajan kysymys, ennen kuin sama uusintakäsittely tehtäisiin myös sarjan muille peleille, ja mikäs siinä: jos laatu pysyy yhtä korkeana, huipputason modernisointi sarjan *krhm* perinteisemmille peleille on vain hyvä juttu.
Tuoreiden huhujen mukaan seuraava modernisoinnin kohde on Resident Evil 3: Nemesis, joten nyt olisi ehkä korkea aika vilkaista sitä alkuperäistäkin. Se kun lienee monelta jo unohtunut.
Resident Evil 3: Nemesis on kiinnostava välimallin peli Resident Evil 2:n ja Resident Evil 4:n välissä. Enkä nyt siis puhu siitä, että numero kolme löytyy perinteisesti kakkosen ja nelosen välistä, vaan suunnittelufilosofiasta. Peli ei ole vielä samanlaista kolmannen persoonan toimintaa kuin Resident Evil 4, mutta ottaa selvästi askeleita siihen suuntaan. Zombeja on rutkasti enemmän kuin aiemmin, ja tällä kertaa niitä vastaan olisi tarkoitus myös taistella: Jill Valentine aloittaa pelin rynnäkkökivääri kädessään, eikä sen kanssa tarvitse kauheasti luoteja säästellä. Jill on myös ketterämpi kuin sarjan aiemmissa peleissä, sillä mukana on mahdollisuus pyörähtää paikallaan 180 astetta, sekä väistellä lähietäisyydelle päässeiden vihollisten iskuja.
Myös pelimaailma ottaa askeleita kohti Resident Evil 4:n avointa ja suurikokoista maailmaa, sillä ensimmäistä kertaa sarjan historiassa peli ei sijoitu vain yksittäisen rakennuksen ja sen lähiympäristön sisälle, vaan Raccoon Cityn kaupunkiin. Näin kehitystiimi on saanut levitellä enemmän luovuuden siipiään ja tarjoilla pelaajille vaihtelevampia ympäristöjä kuin ennen.
Pelin näkyvin ja tuntuvin ominaisuus on kuitenkin se nimeenkin livahtanut Nemesis, arkkivihollinen. Jättikokoinen mutanttihirviö paukahtelee vastaan useita kertoja tarinan aikana ja tuntuu jatkuvasti vaanivan pelaajaa. Sarjan luoneen Shinji Mikamin mukaan Nemesistä varten haettiin inspiraatiota Terminator-elokuvista. Pelaajat haluttiin pelotella vainoharhaisiksi ja pelkäämään jatkuvasti, että hirvittävän vaarallinen Nemesis paukahtaisi taas vastaan. Hauskana ideana pelaaja saa usein Nemesiksen kohdatessaan valita, taisteleeko tätä vastaan, vai yrittää paeta ja piilotella hirviöltä, kunnes tämä kyllästyy.
Itse yritin taistella, eikä idea ollut hirveän hyvä. Nemesis on karmean nopea, iskee kuin höyryveturi ja kestää kuritusta. Ensimmäiset pari yritystä päättyivät reippaaseen turpasaunaan, sillä oikea-aikaiset väistöt olivat hankalampia kuin muistin, ja ”henki lähtee parin osuman jälkeen” on aika tiukka rajoitus kun yrittää opetella vaikeaa pomotaistelua. En siis odottanut ihan Dark Souls -kokemusta Resident Evililtäni.
Resident Evil 3: Nemesis oli minulle tavallaan se unohdettu sarjan peli. Ostin sen aikanaan pelin ilmestyessä, ja pelasin sen läpi pari kertaa. Siihen se sitten jäikin, vaikka monet muut sarjan pelit on tullut vuosien varrella pelattua läpi useita kertoja. Sitä ilahduttavampaa olikin sitten huomata, että kyseessähän oli oikein kiinnostava ja toimiva pelikokemus, vaikka ajan hammas olikin rouhaissut GameCube-version taustatekstuureita oikein kunnolla.
Pelattavuus on siis kunnossa, mutta grafiikka on karua ja monet pelin suunnitteluratkaisuista tuntuvat juuri niin vanhanaikaisilta kuin vuoden 1999 peliltä voisi odottaakin. Kyllähän tämä kovasti siltä vaikuttaa, että Resident Evil 3 Remastered Editionille olisi tilausta.
Miten olisi, Capcom?