Retrostelussa Resident Evil 4 – yhä hillittömän hyvä peli 14 vuotta myöhemminkin / Artikkelit / pelaaja.fi

Retrostelussa Resident Evil 4 – yhä hillittömän hyvä peli 14 vuotta myöhemminkin

18.01.2020 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
8
Retrostelussa Resident Evil 4 – yhä hillittömän hyvä peli 14 vuotta myöhemminkin

Vuonna 2005 Resident Evil -pelisarjalla ei mennyt hirveän hyvin. Sarjan pelattavuus ja ideat olivat pysyneet hyvin samanlaisina siitä ihkaensimmäisestä pelistä saakka, ja pelaajille alkoi jo hiljalleen riittää. Kaikkien onneksi samanlaisia fiiliksiä koettiin myös Capcomilla, missä Shinji Mikami tiimeineen kehitti sarjan neljättä numeroitua peliä.

Mikami nakitti tiiminsä jo alusta saakka kehittämään jotain erilaista: filosofiana oli, että neljäs Resident Evil tarjoaisi ”coolia toimintaa”. Kohtalaisen pitkälle päässyt kehitysversio näytti muuten lupaavalta, mutta sen nopeatempoinen pelattavuus ja tunnelma olivat niin erilaisia kuin Resident Evilissä, ettei yhtälö toiminut. Koska idea kuitenkin oli niin hyvä ja projektissa niin paljon lupausta, Mikami tiimeineen nimesi työn alla olleen pelin Devil May Cryksi, ja aloitti Resident Evil 4:n kehittämisen puhtaalta pöydältä.

Retrostelussa Resident Evil 4 – yhä hillittömän hyvä peli 14 vuotta myöhemminkin

Tämän jälkeen kokeiltiin ties mitä. Uutta Resident Eviliä vanhoilla ideoilla. Uutta Resident Eviliä unenomaisessa ja aaveiden täyttämässä painajaismaailmassa. Mikään ei tuntunut toimivan, sillä jos Devil May Cry oli lopulta liian erilainen, ne myöhemmät projektiversiot olivat liian samanlaisia. Kuin piparkakkumuotilla leikattuja.

Tiimi heitti kaikki työn alla olleet ideansa roskakoriin, ja lähti miettimään vielä kerran puhtaalta pöydältä, millainen uusi ja tuore Resident Evil voisikaan olla. Tuloksena oli kenties sarjan paras peli, ja kokonaisen uuden peligenren synty.

Resident Evil 4 oli ilmestyessään vallankumouksellinen, tajuntaa räjäyttävä pelikokemus. Kamera tiputettiin taivaista Leon Kennedyn olan taakse, mikä teki välittömästi Resident Evil 4:stä edeltäjiään elokuvamaisemmalta ja toiminnallisemmalta tuntuvan pelin. Pelattavuus tuki tätä vaikutelmaa, sillä hitaan vaeltelun sijaan peli heitti pelaajansa jo alkuminuuteilla taistelemaan hengestään outoja espanjalaisia lantsareita vastaan.

Retrostelussa Resident Evil 4 – yhä hillittömän hyvä peli 14 vuotta myöhemminkin

Hidastempoisten tankkiohjausten sijaan Leon Kennedy juoksee kuin varsa kevätlaitumella, hyppii ikkunoiden läpi, työntelee kirjahyllyjä tukkimaan ovia ja potkii kierrepotkuilla polvilleen pudotettuja vihollisia pitkin seiniä. Ei todellakaan mikään tyypillinen Resident Evil -kokemus!

Resident Evil 4 on todellakin tyyliltään ja tunnelmaltaan lähempänä kolmannen persoonan toimintapelejä kuin selviytymiskauhua. Ammuksia jaellaan paljon avokätisemmin kuin aiemmissa peleissä, ja tiimin fokuksena on selvästi ollut kehitellä todella viihdyttäviä ja jännittäviä toimintakohtauksia. Vastaan tulee useita tilanteita, joissa pelaaja vaikkapa pakotetaan taistelemaan miltei loputtomia vihollislaumoja vastaan suurilla areenoilla.

Paikallaan seisomalla tulee piiritetyksi ja murhatuksi, joten pelin nimi on liikkuminen. Kiipeillään katoilla, hypitään vihollisia karkuun, potkitaan tikkaita ikkunoiden edestä, jotta paskiaiset eivät pääse kiipeämään sitä kautta sisään, ja kun kaikki muu epäonnistuu, vaihdetaan haulikko käsikranaatteihin. Todella viihdyttävää meininkiä, ja polku Resident Evil 4:stä esimerkiksi Gears of Wariin tai Dead Spaceen on hyvin ilmeinen.

Retrostelussa Resident Evil 4 – yhä hillittömän hyvä peli 14 vuotta myöhemminkin

Resident Evil 4 on myös huomionarvoinen peli, koska se on yksi historian harvoista saattotehtävistä, joka ei ärsytä. Ainakaan kamalasti. Ainakaan aina. Ensimmäisten tuntien jälkeen pelaaja löytää kohteensa – kultistien sieppaamaan Yhdysvaltain presidentin tyttären, jota sitten suojellaan vihollisilta. Nuori tyttö ei ole mikään taistelija, joten pelaajan vastuulla on komentaa tämä vaikkapa piiloutumaan kaappiin ennen taistelun alkamista, jotta vihulaiset eivät raahaa tätä kesken toiminnan takaisin vankileirilleen. Mukana on toki myös erinäisiä yhteistyö-henkisiä mekanismeja, joissa voi avustaa Leonia saavuttamaan ennen tavoittamattomia paikkoja.

Resident Evil 4 oli aikanaan vallankumouksellinen peli, ja vaikka nykyään se ei ehkä vaikutakaan enää hirvittävän innovatiiviselta, ei sen laatu ole rapistunut vuosien varrella pätkääkään. Capcom on onneksi julkaissut pelin useita kertoja uudelleen myös tuoreemmille alustoille, joten löytyi kotoa sitten mikä pelikone tahansa, Resident Evil 4:stä on saatavilla sille todennäköisesti toimiva käännös.

Ennen Resident Evil 2 -uusintaversion julkaisua olisin nimennyt sen ehdottomasti sarjan parhaaksi peliksi, eikä tämän vuoden parhaisiin peleihin kuulunut uusintaversiokaan ole kuin korkeintaan tehnyt asiasta keskustelemisen arvoisen. Jos se ei ole edelleen hyvän pelin merkki, niin mikä?

Kommentit

Käyttäjän Teräskäsine kuva
Teräskäsine

Tähän liittyy paljon muistoja, sillä ostaessani Wiin vuonna 2006, Resident Evil 4 oli ensimmäinen peli, jonka halusin sillä kokea -Cubea en omistanut. Uskomatonta ajatella siitä olevan jo 14 vuotta! Peliä odotin monta vuotta ja luin puhki kaikki arvostelut, mitä lehdissä tästä oli.

Ja kyllä se tajunnan räjäytti. Grafiikka on edelleen ällistyttävän komeaa ja pelin kyläosio on kokonaisuudessaan timanttisen hyvin suunniteltu ja rytmitys kunnossa. Ainoastaan linnaosio ja lopun saari eivät olleet enää niin mielenkiintoisia, mutta taso putosi kympistä kehnoimmilaankin vain kasiin.

Oli tosin yllätys miten paljon sarjan fanit tätä peliä vihasivatkaan aikoinaan -ja edelleen. On totta että pelin tyyli ja hahmojen esittelyt on hoidettu tosi eri tavalla ja olen oppinut arvostamaan vanhojen Ressujen tunnelma ja hahmoja, jotka eivät ole yli-ihmisiä.

Edelleen vuosien jälkeen pidän RE4:sta paljon ja pelin kyläosio on mielestäni yksi top 5 muistettavimpia ja koukuttavimpia mestoja mitä peleissä on ikinä nähty. Ajan saatossa kyllä alkanut jo toivomaan, että Capcom tekisi vanhan koulukunnan Ressun joku päivä.

Käyttäjän snaketus kuva
snaketus

Ensimmäinen paska Resident Evil pääsarjan peli. Ehkä parempi kun kutonen, mutta siihen nyt ei paljon tarvita. Itse asiassa, kutonen pelaa sata kertaa paremmin, kun tämä kikkare. Tätä oli ärsyttävä pelata silloin ja oikeastaan vielä ärsyttävämpi nykyään. Vitonen on tämän trilogian 4-6 kevyesti paras peli, varsinkin jos on pelikaveri.

Käyttäjän Bloodborne kuva
Bloodborne

Itse diggasin kanssa tästä kovasti. Varmaankin myös siksi, että tämä ei ollut perus zombisettiä. Ja uusi miljöö toimi kanssa ja pelissä oli mukavasti vivahteita Lovecraftimaiseen kauhuun, vaikka tosin ne asiat huomasi paremmin monta vuotta pelin julkaisun jälkeen kun tajusikin H.P:n universumista jotain.

Monesti miettinyt palavaani pelin pariin, ehkä tässä olisi hyvä sauma kun kaikki tulevat pelit viivästy. Mutta ekana kakkosen remake läpi 👌🏼

Käyttäjän Rabbitman kuva
Rabbitman

Monta kertaa olen aloittanut tämän pelin ja on aina ollut hyvä linnaan saakka. Koskaan en kuitenkaan pelannut läpi, kun kiinostus lopahtaa aina liikaa.
Omistan tämän pelin PS2, Wii ja PC.

Käyttäjän JMNyyssonen91 kuva
JMNyyssonen91

Serkun luona tuli pelattua ensimmäisen kerran tämä timantti läpi GameCubella. Heti kun peli julkaistiin PS2 niin tuli ostettua myös itselleni. Kuinkakohan monta kertaa tuli pelattua peli läpi? Sain ainakin kaikki infinite ja spessu aseet.

Käyttäjän Brutal1ty kuva
Brutal1ty

Hyvin polarisoiva peli itselleni. Peli on toteutettu hyvin, mutta siinä on ärsyttäviä ratkaisuja, kuten lasertähtäin. Jos se olisi fiksattuna ruudun keskiosaan ja liikkuisi Leonin tahdissa (niinkuin Cold Fear teki), se olisi siedettävä - valitettavasti tähtäys toimii Operation Flashpointin tyyliin liikuttamalla tähtäin hitaasti ruudun poikki. Tämä on niin disorienteevaa (Google ehdotti "hämmentävää", minusta se on väärä sana mut whatever) yhdistettynä siihen lasertähtäimen valoon joka pidemmillä etäisyyksillä katoaa, jolloin pitäisi tihrustella sitä pientä punaista täplää joka toisinaan ei linjaudu sen valon kanssa samaan kohtaan. Tällöin telkkarit oli vielä Standard Defenition ja 480p maksimissaan, mikä luonnollisesti teki hommasta vieläkin ärsyttävämpää. Mercenaries-moodi kärsi myös tuosta tähtäimestä paljon, se perkele nimittäin hukkui täysin Satama-kentän kirkkaansiniseen taivaaseen, tehden tähtäämisestä katolla lähes mahdotonta.

Olen jo raivonnut tämän pelin QTE:sta aiemmin niiden "Tiesitkö?" artikkelin kommenttiosiossa, joten en vaivaudu tekemään sitä täällä.

Wii-versio taas korjasi lähes kaiken GC-version ongelmat. Tervetullein oli tähtäys ohjainta liikuttamalla ja Leonin näkymää tähtäysmoodissa tatilla liikuttamalla, erinomainen muutos! Lasertähtäin muuttui perinteiseksi risti-tähtäimeksi, joka oli huomattavasti tarkempi kun alkuperäinen. QTE:t muutettiin huomattavasti paremmiksi, olisivat saaneet poistaa mutta mielummin nämä yksinkertaiset ja helposti tehtävät, kun GC-version eri nappien luo levitellyt.

Olen sitä mieltä että GC-versio on viimestelemätön prototyyppi joka kiirehdittiin markkinoille ja Wii-versio mitä pelin olisi pitänyt olla alunperinkin. Täydellinen versio tästä pelistä olisi se jossa ei olisi QTE:tä ja voisi tähdätä ristitähtäimellä Wii-version tavoin. Ehkä PC:llä on modit jotka voivat muuttaa nuo, sain HD-version Humble Bundlesta, voisi viimein pelata ns. "Definitive Editionia".

Käyttäjän Teräskäsine kuva
Teräskäsine
Lainaus Brutal1ty

Hyvin polarisoiva peli itselleni. Peli on toteutettu hyvin, mutta siinä on ärsyttäviä ratkaisuja, kuten lasertähtäin. Jos se olisi fiksattuna ruudun keskiosaan ja liikkuisi Leonin tahdissa (niinkuin Cold Fear teki), se olisi siedettävä - valitettavasti tähtäys toimii Operation Flashpointin tyyliin liikuttamalla tähtäin hitaasti ruudun poikki. Tämä on niin disorienteevaa (Google ehdotti "hämmentävää", minusta se on väärä sana mut whatever) yhdistettynä siihen lasertähtäimen valoon joka pidemmillä etäisyyksillä katoaa, jolloin pitäisi tihrustella sitä pientä punaista täplää joka toisinaan ei linjaudu sen valon kanssa samaan kohtaan. Tällöin telkkarit oli vielä Standard Defenition ja 480p maksimissaan, mikä luonnollisesti teki hommasta vieläkin ärsyttävämpää. Mercenaries-moodi kärsi myös tuosta tähtäimestä paljon, se perkele nimittäin hukkui täysin Satama-kentän kirkkaansiniseen taivaaseen, tehden tähtäämisestä katolla lähes mahdotonta.

Enpä ole ikinä kuullut kenenkään lasertähtäimen juovasta kritisoineen. En itse kokenut tuossa mitään ongelmaa hetkenkään aikaa, pidin sitä visuaalisesti hienonpana kuin neliömäistä osoitinta. Se kuitenkin siinä aito ettei se kilometrien päähän näytäkään. Kuitenkin pelin tahti on sen verran hidas ja viholliset 90 % lähietäisyydellä, ettei tähtääminen ollut vaikeaa, kun sen ilman juovaakin oppii mihin tähtäilee.

Wii-versio kiinnostaisi. En ole täysin varma onko peli graafisesti siis Cube-tasoa vaan PS2-tasoa? Siinähän on ne lisäjutut mukana, joita en ole vielä pelannut. Mercenariesin pariin olisi kivaa palata.

Käyttäjän tompsu89 kuva
tompsu89

Tämä peli oli kunnon ensikosketus pelisarjaan. Tietenkin aikoinaan pelasin Resident Evil 2:sta, mutta olin silloin 11-vuotias arkajalka, joka sammutti pelin heti ensimmäinen kuoleman ruudun jälkeen. Jäi sen verran kummittelevaa se näky, kun kymmenkunta zombeja syövät Leonin ruumista. Vuonna 2006 kesälomalla oltiin Kuopiossa serkkujen luona ja yksi pikkuserkuistani päätti esitellä heidän utta pelikonsolia Gamecubea ja heidän tuorein hankintansa Resident Evil 4. Ekana katsoin serkun pelaamista, kunnes rohkenin ottamaan itse ohjaimen käteen. Nössönä valitsin tietenkin Easy vaikeusasteen, mutta sen verran huonot kokemukset oli aikoinaan tuohon pelisarjaan. Tosin olihan nelonen paljon erilaisempi ilmestys. Aika paljotin jäin peliin koukkuun varsinkin sen visuaalisen ilmeen ja tunnelman takia. Päätin että haluan saada tämän pelin itse. Asuin silloin Huittisissa ja pelejä irtosi aika nuukasti, mutta sattumoisin postilaatikosta löytyi R-Kioskin mainos jossa ilmoitettiin eräpelejä saamaan alle kahdella kympillä ja perkule. Resident Evil 4 pleikka kakkoselle vain 12,90! Eikun heti ostoksille. Siinäpä sitten ekat pelisessiot meni noin 7 tuntia. Syyslomalla pelasin pelin läpi ja hakkasin samantien Adan tarinan läpi yhdeltä istumalta. Rakkaus tähän peliin on pysynyt samana, vaikka ei tämä loppujen lopuksi niin eeppinen ole. Deaad Space ilmestyttyään, huomasin heti kuinka tämä peli muistutti niin paljon Respa nelosta ja tottakai tuokin pelin parissa meni 8 tuntia joka sessiossa. Olen pelannut Resident Evil 2 Remaken läpi, tosin nuo sessiot eivät venynneet samoihin tunteihin. Jätin suosiolla pieneksi.

Saa nähdä minkälaisia muutoksia tämä peli vielä kokee varsinkin kun uuden sukupolven konsolit ilmestyvät markkinoille. Uusia grafiikka päivityksiä varmaan, mutta tässä pelissä näen pontettiaalia saamaan jonkilaisia extra juttuja. Respa 4 on edelleen minulle pelisarjan parhaimpia ja toisena Respa 2:nen.