Rollercoaster Tycoon (1999)
Huvipuistopeleillä on pitkät ja jalot perinteet, joskin niissä on aika paljon toistoa. Peter Molyneux’n viimeisten hyvien pelien joukkoon kuuluva Theme Park avasi putken pään vuonna 1994. Sen jälkeen vetovastuu siirtyi oikeastaan yksinomaan Chris Sawyerin Rollercoaster Tycoon -pelisarjalle, joka jatkuu käytännössä vielä nykypäivänäkin. Kun alkuperäisen pelisarjan oikeudet juuttuivat Atarin suohon, David Brabenin Frontier Developments heitti pihalle epävirallisen ja hyvin suositun oman jatko-osansa.
Rollercoaster Tycoonin tarina alkaa vuodesta 1994. Sawyer oli juuri julkaissut myös erinomaisen Transport Tycoon -bisnessimulaationsa ja lyönyt itsekin rahoiksi. Pohtiessaan seuraavaa siirtoaan Sawyer matkusti pitkin maailmaa, vieraili useissa huvipuistoissa ja tykästyi vuoristoratoihin. Tästä heräsi myös idea: mitä jos tekisimme vuoristoratasimulaation? Sympaattisesti päätöksen taustalla oli Sawyerin mukaan ”ainakin osittain” halu jatkaa huvipuistoissa pyörimistä, mutta nyt työn puitteissa.
Ajan hengen mukaisesti Rollercoaster Tycoonin kehitti olemattoman pieni tiimi. Sawyer itse koodasi, Simon Foster teki grafiikat ja Allister Brimble sävelsi musiikit. Rojaltteja jokaiselle paukkuikin sitten miljoonia, sillä Rollercoaster Tycoon löysi heti yleisönsä, eikä ihme.
Pelaajan tavoite on Rollercoaster Tycoonissa hyvin selkeä: hänen pitäisi pyörittää huvipuistoa. Tämän sateenvarjon alle mahtuukin sitten paljon puuhaa, sillä menestyvän puisto-operaattorin pitäisi rakennella sinne uusia laitteita, somistaa tien varsia, sijoitella puistoon kioskeja, vessoja ja muuta tarpeellista, sekä säädellä ajojen kestoa, nakkisämpylöiden hintaa ja muita tärkeitä muuttujia.
Pelattavuus tasapainottelee erinomaisen hyvin simulaation ja helposti opittavan välimaastossa. Syvyyttä löytyy riittävästi, mutta tutoriaalin avulla alkuun pääsee sen verran tehokkaasti, että pelaaminen onnistuu muiltakin kuin huvipuistosuunnittelun maisteriohjelman läpäisseiltä. Grafiikassa ja äänimaailmassa riittää myös sen verran syvyyttä ja viehätystä, että koko peli tuntuu todella hurmaavalta ja veikeältä. Todella mainio saavutus vain kolmen hengen tiimiltä!
Rollercoaster Tycoonia pelatessaan uskoo hyvin nopeasti, että Sawyerin intohimona oli tehdä ajan teknologiaa hyödyntävä huipputason vuoristoratasimulaatio, sillä vuoristoratojen suunnitteluun ja tuunaukseen on selkeästi käytetty paljon aikaa. Radat kasataan ruutu kerrallaan säätelemällä ajoradan kulmaa kolmessa ulottuvuudessa. Radat voivat mutkitella omien rakenteidensa läpi tai vaikka vierailla maanalaisissa tunneleissa, tehdä silmukoita, nostaa kärryjä ketjuavusteisesti nousujen päälle ja ties mitä muuta.
Jos oma luovuus ei anna periksi, pelin mukana tulee vino pino valmiita ratoja, joista osa on todella lennokkaita. Tietenkin pelaajat ovat myös antaneet oman luovuutensa liitää ja tehneet viimeisten 23 vuoden aikana aivan hämmentäviä rakennelmiaan.
Ratojen taustalla pyörii aikaisekseen kohtalaisen kattava ja realistinen fysiikkasimulaatio, joka pitää huolen siitä, että jos rakentaa todellisen mummonsurmaradan, tuloksena myös on surmattuja mummoja… tai ainakin runsaasti oksennusta ja vihreänaamaisia vieraita laitteen ulostulon kohdalla. Toivottavasti tuli palkattua riittävästi siivoojia!
Rollercoaster Tycoon ei jäänyt todellakaan vain yhden julkaisun varaan. Peruspeli sai parikin laajennusosaa, jotka lisäsivät peliin uusia pelialueita, laitteita ja ominaisuuksia, sekä myös mallinsivat muutamia oikeita huvipuistoja pelaajan leikkikentiksi. Jatko-osia, mobiilipelejä ja erilaisia sivupelejä on nähty reilut 20, minkä lisäksi itsekin pari sarjan peliä kehittänyt Frontier Developments on pistänyt rahoiksi omilla henkisillä perillisillään.
Enkä kyllä yhtään ihmettele. Oma nopea pelisessioni muuttui kuin huomaamatta usean tunnin mittaiseksi maratoniksi, joka päättyi vasta kun aloin aamukahdelta ihmettelemään, miksi nyt jo näin paljon muka väsyttää. Sawyer tiimeineen onnistui siis aika hyvin.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.