Retrostelussa Silent Hill 2 – psykologisen kauhun mestariteos ahdistaa vieläkin / Artikkelit / pelaaja.fi

Retrostelussa Silent Hill 2 – psykologisen kauhun mestariteos ahdistaa vieläkin

8.02.2020 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
7
Retrostelussa Silent Hill 2

Vuosituhannen vaihteen kauhupelien skenessä oli kaksi suurta nimeä: Capcomin Resident Evil ja Konamin Silent Hill. Vaikka peleillä on filosofisesti paljon yhteistä, niiden erot ovat kenties vielä suurempia. Resident Evilin tarjoillessa B-elokuvien henkeä huokuvaa zombi-räiskintää, Silent Hill pyrki olemaan hieman älyllisempää kauhua.

Ensimmäisen Silent Hillin kohdalla tämä ei ollut vielä aivan päivänselvää, mutta ykkösosan menestyksen jälkeen Konami pisti Team Silent -kehitystiimin vääntämään pikavauhdilla jatko-osaa, joka räjäytti kertalaakista pankin ja nousi saman tien yhdeksi kauhupelien historian merkittävimmistä teoksista.

Retrostelussa Silent Hill 2

Silent Hill 2 alkaa hyvin mystisesti. Päähenkilö, James Sunderland, pesee uupuneita kasvojaan ränsistyneen taukopaikan vessassa. Jamesin kävellessä sumun täyttämälle parkkipaikalle katselemaan kaukaisuudessa aukeavaa jokimaisemaa, peli esittelee tarinan lähtötilanteen. James on saanut Mary-vaimoltaan kirjeen, jossa häntä pyydetään saapumaan Silent Hillin pikkukaupunkiin ja tapaamaan Mary ”heidän suosikkipaikassaan”. Matkassa on vain yksi mutta: Mary on ollut kuollut jo yli kolmen vuoden ajan.

Matkallaan Silent Hillin kaupungissa James tapaa muitakin kaupunkiin juuttuneita ihmisiä, jotka ovat ajautuneet sinne kukin omista syistään, jonkin tuntemattoman voiman vetäminä. Joku etsii kadonnutta äitiään, toinen pakenee menneisyyteensä jättämiä väkivaltaisia tekojaan.

Silent Hill 2 ei kuitenkaan ole mikään pelkkä kummitustarina, vaan vähän jotain enemmän. Pelin maailmassa syrjäinen Silent Hillin kaupunki on kuin armoton peili, joka esittää jokaiselle vieraalleen yksilöidyn painajaismaailman, jossa tämän salaiset synnit paljastetaan ja jossa itse kukin joutuu kohtaamaan paitsi pahimmat painajaisensa, myös ne totuudet, joita ei uskalla pukea sanoiksi edes oman päänsä sisällä.

Retrostelussa Silent Hill 2

Näistä teemoistaan johtuen Silent Hill 2 suorastaan tihkuu symboliikkaa. James kohtaa jo matkansa alkuvaiheilla lihaksikkaan, teurastajan esiliinaan pukeutuneen hirviön, jonka harteilla komeilee jättimäinen ruosteisesta metallista muotoiltu pyramidin muotoinen pää.

Pyramid Headina tunnettu olento murhaa kaupunkiin juuttuneita uhrejaan, mutta lisäksi myös pahoinpitelee – fyysisesti ja seksuaalisesti – kaduilla vaeltavia hirviöitä. Mitä merkitystä piilee mannekiinimaisissa hirviöissä, joiden ylävartalon paikalla törröttää toisen mannekiinin alavartalo? Miksi Pyramid Head tuntuu kuin juuttuneen aavemaiseen pantomiiminäytelmään?

Näihin kysymyksiin saa ainakin jonkinlaisia vastauksia seuraavien parinkymmenen tunnin aikana. Eräs suurista syistä Silent Hill 2:n suosiolle on, että peli jättää tilaa myös pelaajan omille tulkinnoille ja teorioille. Todennäköisesti vielä suurempi syy on, että Silent Hill 2 on tunnelmaltaan uskomattoman tiivis paketti. Se ei varsinaisesti ole pelottava eikä juurikaan nojaa niin sanottuihin hyppysäikytyksiin, vaan pikemminkin H.P. Lovecraftin teosten tavoin ahdistaa ja häiritsee pelaajaansa.

Silent Hill 2 on täynnä hienoja hetkiä, ja se käyttää ääntä esimerkillisen hyvin tunnelman nostamiseksi. Musiikkia on vain vähän, mutta taustaääniä sitäkin enemmän. Kaikkia niitä ei välttämättä edes aina huomaa, ennen kuin yllättäen tajuaa, että on jo parin minuutin ajan kuunnellut, miten ympärillä oleva hylätty asuinrakennus hengittää, tai että taustaäänten joukkoon on hiipinyt koko ajan voimistuva metallinen kirskunta, jolle ei tunnu olevan mitään näkyvä syytä.

Retrostelussa Silent Hill 2

Silent Hill 2 on erinomainen peli, ei siitä pääse mihinkään. Vuonna 2001 julkaistut versiot ovat toki teknisesti menettäneet sen parhaan hohtonsa, mutta kyllä niitä yhä pelaa. Tunnelma taas ei ole kärsinyt pätkääkään, ja tuorein silmin koettunakin tarinan käänteet jaksavat viihdyttää ja ahdistaa edelleen aivan yhtä hyvin kuin 18 vuotta sitten.

Toivon hartaasti, että viime aikoina kuullut huhut sarjan uudesta tulemisesta pitävät paikkansa, sillä muutaman vuoden takainen P.T.-teaser todisti, että psykologiselle kauhulle on edelleen tilausta.

Kommentit

Käyttäjän Kalmalehto kuva
Kalmalehto

Paras Silent Hill-peli. Ykkösessä oli tiettyjä lastentauteja jotka rikkoivat muuten hyvää tunnelmaa ja kolmosessa sekä nelosessa painotus oli jo liikaa taistelussa.

Käyttäjän Bloodborne kuva
Bloodborne

Kyllä tämä mielestäni oli painajasmaisen pelottava! :D olin ala-asteella kun näitä pelattiin ja kyllä oli kuset melkein housussa jo kun katsoi kaverien pelaavan, itse en uskaltanut puikkoihin :D tämä tulikin pelattua sitten itse läpi huomattavasti varttuneempana, mutta jumankauta että tämä oli edelleen ahdistava tapaus. Esim pelin vankila kokonaisuus on vain jotain todellista terroria mun päässä! Paikassa hypitään koko aika syvempään pimeyteen ja millä tavalla sieltä päästään pois oli itselleni yksi suurimpia pelihetkiä elämässäni, hurrr, tulee edelleen todella inhottavia viboja :D ja mitä tulee ääniefekteihin, sairasta settiä ja todella ihon alle menevää.

Psykologinen kauhu on vain sitä oikeaa kauhua ja Silent Hill 2 toteuttaa sen erinomaisesti. Kaikkea ei tarvitse selittää kädestä pitäen niin kuin esim RE tekee. Näistä syistä esim eri genren Souls pelit vetoo itseeni täysin, pelaajalle jätetään loren selvittäminen melkeinpä kokonaan. Näinkin yksinkertainen asia tuo pelille uudelleen peluu arvoa valtavasti.

Toivon myös, että huhuissa olevat SH pelit pitävät tämän tunnelman. Sillä tämä P.T. demo oli erittäin oikeilla jäljillä jo, toivottavasti Konami ei ryssi.

Käyttäjän Yaki kuva
Yaki

Aivan loistava peli ja äänimaailma oli todella ahdistava. En pidä muutenkaan äänistä, joiden aiheuttaja/syy on tuntematon, niin kuljeta sitten hahmoa rakennuksessa, jossa koko ajan on joku hengittämässä selkäsi takana. Ja sitten, kun tämmöisiin tuntemattomiin ääniin törmää jo heti pelin alkaessa, nii meinasin lopettaa jo ennen koko kaupunkiin pääsemistä. :D

Käyttäjän saapas95 kuva
saapas95

Tätä tuli pelattua aika paljon , muistan että sain mahakivun tosta metallisesta kirskunasta .

Käyttäjän Vaapukkamehuw kuva
Vaapukkamehuw

Liian hyvä kauhupeli. Äänimaailma, ahdistava tunnelma ja puolustuskyvyttömyyden tunne (oudot kuvakulmat yhdistettynä kankeaan ohjattavuuteen) menee niin pahasti ihon alle, etten pysty nauttimaan pelaamisesta vielä tänäkään päivänä.

Käyttäjän Teräskäsine kuva
Teräskäsine

Yksinomaan tämän pelin takia olen pohtinut PS2:n hankkimista. Että harmitti aikoinaan, ettei Boxi-versio toimikaan Xbox 360:ssa.

Harmillista että ne HD-käännökset kustiin, en edes ilmaiseksi testaisi.

Käyttäjän Paladin777 kuva
Paladin777

Loistava arvostelu tästä pelistä. Tähän kiteytyy miksi puhutaan yhdestä parhaasta kauhupelistä ikinä. Resident Evil ongelma on aina ollut liian tarkka syiden selittely. Ongelmiin annetaan vastauksia, jotka ovat välillä toimivampia ja välillä b-luokan leffatasoa. Valitettavasti sama ongelma toistui Silent Hill 3 ja 4 ja oikeastaan Silent Hill 1. Silent Hill 2 jäi ainoaksi tällaiseksi peliksi.

Lisäisin vielä tähän upean mekaniikan, joka määritti pelin loppun. Jos en väärin muista, niin mitä enemmän löysit keräiltävää ohjeistietoa sitä kurjempi loppu. Muistaakseni surkeimpaan loppuun piti löytää vielä tietyty palat tiedoista. Mielestäni tämä oli todella nerokas mekaniikka, joka sopi hyvin pelin ajatukseen, menneisyyttään pakenevista ihmisistä.