Sim City
Will Wright on pelihistorian legendaarisimpia nimiä ja kuuluu ainakin allekirjoittaneen kirjoissa samaan kastiin Shigeru Miyamotojen kanssa. Wrightin ura alkoi jo 1980-luvulla, jolloin mies julkaisi pienimuotoisen hitin sotapeli Raid on Bungeling Bayn muodossa. Peliä kehittäessään Wright koki kuitenkin pienoisen yllätyksen: helikopterilla räiskiminen oli kyllä ihan hauskaa puuhaa, mutta vielä hauskempaa oli rakennella pelin kenttäeditorilla omia kaupunkejaan, joiden yllä helikopteri sitten lenteli.
Mitä jos tästä hauskasta ideasta tekisi laajennetun version ja kokonaan itsenäisen pelin? Tuloksena voisi olla vaikka yksi pelihistorian suurimmista menestyksistä, Sim City. Vuonna 1989 julkaistu Sim City oli välitön hitti. Alkujaan Amigalle ja Macintoshille kehitetty peli käännettiin pikavauhtia myös kaikille mahdollisille muille kotitietokoneille sekä myös aikanaan uudenkarhealle Super Nintendolle, jonka julkaisupelien valikoimaan Sim City löysi hämmentävästi tiensä.
Eikä tämä nyt ollut mitään liioittelua tai sanaleikkiä, Sim Cityn konsoliversio oli oikeasti todella yllättävä ratkaisu, sillä vaikka konsoleilla oltiin toki aiemminkin nähty silloin tällöin strategiapelejä, ne olivat pienen porukan marginaalipelejä – ainakin Japanin ulkopuolella. Joten kun amerikkalaisen kehittäjän peli nostettiin Nintendon uuden konsolin parrasvaloihin, se oli todellakin merkki harvinalaislaatuisesta tapauksesta.
Juuri tämä Super Nintendon versio on myös retrostelun keskiössä, sillä se ei ollut vain puhdas käännös. Eräänä ehtona Nintendo nimittäin vaati, että se saisi lisätä peliin omia uudistuksiaan ja ominaisuuksiaan. Nämä eivät ole mitään suunnattomia juttuja – ei Sim City miksikään tasohyppelyksi muuttunut – mutta tervetulleita kylläkin.
Alkuperäisen Sim Cityn suurin ongelma oli, että se oli hyvin rajoittunut peli. Wright keskittyi pienen tiiminsä kanssa kehittelemään algoritmeja, jotka kulissien takana mallinsivat liikennettä, saastetta, rikollisuutta ja monia muita kaupungin houkuttelevuuteen vaikuttavia piirteitä. Siinä kiireessä heiltä unohtui tavallaan tehdä Sim Citystä peli. Se oli enemmänkin softalelu.
Tähän rakoon Nintendo sitten iski oman hakkunsa. Peruspelattavuus on toki yhä tuttua: pelaaja yrittää rakentaa mahdollisimman houkuttelevan kaupungin, johon niin yksityiset ihmiset, liikeyritykset kuin teollisuuden vaikuttajatkin haluavat muuttaa. Pelaaminen on tasapainottelua laajentumisen ja rahan loppumisen välillä, ja siinä sivussa pitäisi vielä osata alusta saakka suunnitella kaupunkinsa niin hyvin, ettei parin vuoden päästä tuloksena ole saasteisiin ja loputtomiin liikenneruuhkiin hukkuvaa ghettoa.
Super Nintendon versioon lisättiin uusia rakennuksia, sekä pelin edetessä aukeavia virstanpylväitä. Kun pelaajan kaupunki kasvaa, tämä saa heitellä mukaan jos jonkinlaisia erikoisrakennuksia pormestarin kartanosta huvipuistoihin ja Mario-patsaisiin saakka. Ei tosiaan mitään hirveän ihmeellistä, mutta väittäisin silti, että Sim City oli parhaimmillaan juuri Super Nintendolla.
Sim City oli siinä sivussa myös valtava hitti, joka putsasi ilmestymisvuonnaan palkintopöydät ja rynni suoraan myyntilistojen kärkeen. Todella hämmentävästi pelin suosio ei myöskään vuosien varrella hirveästi hiipunut, sillä se myi hyvin vielä vuonna 1999, 10 vuotta ilmestymisensä jälkeen ja parin jatko-osankin jo ehdittyä markkinoille!
Nämä vahvat myynnit toivat Wrightin firmalle sen verran lujan taloudellisen pohjan, että Maxis alkoi firmana laajentua. Mitä Wright sitten teki miljoonatuloillaan? Lähti kehittämään pelihistorian parasta – ja ainutta – muurahaissimulaatiota. Kyllä. Oikeasti. Will Wright ei tyytynyt tavanomaiseen.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.
Kommentit
SimCityt ovat kyllä äärimmäisen hienoja teoksia. Varsinkin kahdella ensimmäisellä pelillä on aivan erityinen paikka omassa pelihistoriassa ja 2000:tta tulee pelattua edelleen aika ajoin. Viides osa oli julkaisussaan floppi, mutta onneksi kotimainen Cities: Skylines tuli paikkaamaan juuri sopivasti "aukkoa" ja vei genreä eteenpäin aina vain monimuotoisempaan ja realistisempaan suuntaan. Toivottavasti Maxis/EA vastaa kotimaiseen haasteeseen ja tuo vielä jossain vaiheessa uuden osan, jossa ollaan otettu oppia niin Cities: Skylinelta kuin omista virheistäkin viidennen osan kanssa.
Pitipä artikkelin luettua pitkästä aikaa käynnistää Sim City 4. Skylinesiä olen myös kokeillut mutta SC4 on vaan legendaa ja parhaat musat.