Kojiman cyberpunk-kulttiklassikko floppasi aikanaan totaalisesti
Pelimaailman harvoihin auteur-henkisiin kehittäjiin kuuluva Hideo Kojima ei ole koskaan peitellyt sitä, että hän ammentaa inspiraatiota elokuvista. Joskus nämä viittaukset ovat enemmän metatasoa, kuten vaikka silloin kun Kojiman pelien alkuteksteissä esitellään kussakin roolissa kuultavat näyttelijät kuin elokuvissa konsanaan. Toisinaan taas Kojima on selvästi katsellut elokuvia ja halunnut tehdä niistä omat versionsa, joista on vain viilattu sarjanumerot pois.
Hyvä esimerkki tästä on Snatcher. Peli julkaistiin alkujaan vuonna 1988 japanilaiselle PC88-tietokoneelle, mutta sen tunnetumpi versio on vuonna 1994 julkaistu Sega CD -uusintaversio, joka nähtiin länsimaissakin.
Snatcherin vaikutteita bongatakseen ei tarvitse olla mikään elokuvatietäjien kuningas, mutta katsotaan silti, kauanko itse kultakin kestää päästä kärryille. Cyberpunk-henkiseen tulevaisuuteen sijoittuvan tarinan pääosassa on Gillian Seed. Kolme vuotta sitten Gillian ja tämän vaimo menettivät muistinsa mystisesti. Pelin alkaessa Gillian on värvätty junkeriksi. Nämä ovat eräänlaisia poliiseja, jotka jäljittävät ja tuhoavat snatchereita, täysin ihmisten näköisiä ja tuntuisia robottisoluttautujia, jotka tehtailevat rikoksia ja murhia kaupungin neonvalojen alla. Jos ei vielä tärpännyt, auttaisiko yhtään, jos kerron, että peli kutsuu junkereita välillä myös runnereiksi? Hmm? Hmm?
Niin, kyllähän tässä todellakin niin on käynyt, että Kojima on nähnyt Blade Runnerin ja halunnut tehdä siitä oman versionsa, eikä siinä ole mitään vikaa. Ideat kiertävät ja samoja tarinoita kerrotaan uudelleen, ja Snatcherin tapauksessa ne yhtäläisyydet loppuvat perusideaan. Sen tarina kun ammentaa myös vaikutteita Terminatorista ja splatter-kauhuelokuvista. Kojiman tyyliin näitä kaikkia vaikutteita sekoitellaan avokätisesti ja ennakkoluulottomasti, ja tuloksena on taas kerran todella erikoinen pelikokemus.
Käytännössä Snatcher on yhdistelmä seikkailupeliä ja nykyään suosittuja visual noveleita. Pelaaja kulkee paikasta toiseen etsien johtolankoja, keskustellen hahmojen kanssa ja käyttäen esineitä inventaariostaan. Välillä vastaan tulee pieniä toimintakohtauksia, joissa räiskitään snatchereita tai niiden pieniä hämähäkkikavereita. Kuriositeettina peli tukisi myös Megadriven harvinaista valopyssyä, mutta räiskintä toimii hyvin myös pad-ohjaimella.
Pelattavuus itsessään ehkä kaipaisi tuunaamista, mutta sisältö on kultaa. Snatcher on väkivaltainen ja brutaali, mutta samalla myös Kojiman tyylille uskollisesti yllättävän syvällinen peli. Sen tarina pohtii ihmisyyden luonnetta ja muita kepeän filosofisia kysymyksiä kohtalaisen pätevästi, ja tarina saavuttaa varsinkin vuoden 1988 videopeliksi hämmentävän korkealentoisia kaaria.
Snatcher oli huonolla tavalla aikaansa edellä. Vuoden 1994 pelaava kansa ei yksinkertaisesti ollut valmis tällaiseen tajunnanlaajennukseen, ja Snatcher olikin totaalinen floppi. Tiettävästi Sega CD -versio myi länsimaissa vain muutamia tuhansia kappaleita, ja peli saavutti kulttistatuksensa vasta vuosia myöhemmin emulaattoreiden myötä.
Parempi toki myöhään kuin ei milloinkaan, sillä yllättäen Snatcher toimii edelleen. Toki nyt sitä osaa lähestyä aivan uusin silmin, sillä monet siitä inspiraatiota ammentaneet myöhemmät indie-pelit ovat pohtineet samanlaisia kysymyksiä – rehellisesti sanoen usein paremmalla otteella – mutta tämä ei vähennä pelin arvoa. Snatcher oli kuitenkin se ensimmäinen. Se, josta myöhemmät 2064 – Read Only Memoryt ja Va-11 HALL-A:t ja The Red Strings Clubit ovat vuorollaan ammentaneet inspiraatiota.
Olisi todella kiinnostava nähdä, mitä Kojima saisi nykyään revittyä irti samaisista aineksista, sillä Kojima ja todella mielikuvituksellinen cyberpunk-seikkailu olisivat vuosikymmenten kypsymisen jälkeen varmasti elämää suurempi kokemus. Ehkä Death Stranding antaa osviittaa siitä hulluudesta, millainen vuoden 2019 Snatcher voisi olla – mutta jo se vuoden 1988 versio on ehdottomasti kokemisen arvoinen.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaajalehti.comissa!