Retrostelussa S.O.S. – Super Nintendon unohdettu selviytymisseikkailu uppoavassa laivassa / Artikkelit / pelaaja.fi

Retrostelussa S.O.S. – Super Nintendon unohdettu selviytymisseikkailu uppoavassa laivassa

29.06.2019 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
2
Retrostelussa S.O.S. – Super Nintendon unohdettu selviytymisseikkailu uppoavassa laivassa

Kun olin nuori poika, erilaiset katastrofielokuvat olivat kova juttu. Muistan että Liekehtivän tornin ohella S/S Poseidonin seikkailu ahdisti minua kovasti ja sai pelkäämään merimatkailua... no, oikeastaan tähän päivään saakka. Elokuvaa näkemättömille kerrottakoon pikaisesti, että leffassa jättimäinen aalto kääntää Poseidon-laivan ylösalaisin ja jättää muutamat eloonjääneet taistelemaan hengestään vaarojen täyttämässä maailmassa.

Saman idean varaan on rakennettu myös aliarvostettu S.O.S.-peli, jossa Lady Crithania -risteylalus myös kääntyy jättiaallon seurauksena katolleen, ja pelaajalla on vain tunti aikaa haalia ympärilleen muita eloonjääneitä ja löytää tiensä ulos painajaismaisesta labyrintistä.

Kun pelasin S.O.S.:ää ensimmäisiä kertoja, kyseessä oli nimenomaan pelin japaninkielinen versio, joka oli jotain kautta päätynyt paikallisen peliliikkeen käytettyjen pelien hyllyyn. Olen aina pitänyt oudoista peleistä, joten S.O.S. tarttui mukaan. Parhaasta tahdostani huolimatta en ikinä päässyt koko roskaa läpi, saati sitten ymmärtänyt tarinasta yhtään mitään, mutta hauskaa pelin kanssa silti oli.

Ei se peli vieläkään läpi mennyt, ainakaan hyvällä tavalla. S.O.S. kun on siitä hauska peli, että siinä on useita pelattavia hahmoja, joista jokaisella on oma tarinansa ja omat tavoitteensa, eli käytännössä omat ei-pelaajahahmonsa, jotka pitäisi löytää katolleen kaatuneesta laivasta, ja saattaa sitten uloskäynnille. Jos onnistuu keräämään tarpeeksi monta oikeista eloonjääneistä, saa hyvän lopun. Jos ei, tiedossa on yksi useista huonommista lopuista, joista huonoin on tietenkin se, että Crithania lopulta uppoaa pelaaja mukanaan meren pohjaan.

Retrostelussa S.O.S. – Super Nintendon unohdettu selviytymisseikkailu uppoavassa laivassa

Pelaaminen on periaatteessa hyvin yksinkertaista, sillä hyppynapin ohella hahmoilla on yleiskäyttöinen toimintanappi, sekä nappi, jolla keskustellaan muiden eloonjääneiden kanssa. Ja siinä se sitten suunnilleen olikin. Joten miksi en pääse peliä läpi?

Syy on tietenkin se, että pelaaminen on käytännössä hyvin haastavaa. Crithanian käännyttyä katolleen kulkureittejä on katkennut, katossa (eli nykyisessä lattiassa) on useita reikiä, siellä sun täällä on tulipaloja ja lisäksi laiva vielä vajotessaan kääntyilee puolelta toiselle. SNESin mode 7 -grafiikkapiirin ansiosta koko ruutu kääntyilee aluksi 45 asteen kulmissa oikealle ja vasemmalle, mutta ajan kuluessa kallistumat vain pahenevat.

Tämä on pelaajalle paitsi uhka, myös mahdollisuus, sillä viistollaan olevia seiniä pitkin voi kiivetä paikkoihin, joihin ei vakaassa laivassa olisi asiaa. Näin pitäisi sitten labyrintinomaisessa laivassa löytää uloskäynti. Siinä sivussa täytyisi tehdä pieniä tehtäviä. Äitiään odottava tyttö ei esimerkiksi suostu lähtemään mihinkään, ellei ensin löydä jostain tämän äitiä. Ja aikaa todellakin on vain se yksi oikean elämän tunti, minkä jälkeen laiva uppoaa. Ei helppoa.

Niin – ja koska kyseessä todellakin on uppoava laiva, Crithania alkaa hiljalleen täyttyä vedellä kellon lähestyessä viimeistä aikarajaansa. Voin kertoa, että paniikin tuntemukset ovat tällöin aika oikeita.

Vaikeudestaan huolimatta S.O.S. on viehättänyt ja kiehtonut minua tasaisesti vuosikausien ajan. Osasyy on pelin ilmeessä. Väripaletti, musiikki, laivan äänet ja muut yksityiskohdat on toteutettu hyvällä maulla, ja SNESin rajoitukset huomioiden hyvin realistisesti. Jotenkin tällainen meno on aina vedonnut minuun, ja vielä jonain päivänä saan aikaiseksi tehdä Crithaniasta kartan ja väännän läpi hyvän lopun vaikka henki lähtisi.

Kommentit

Käyttäjän mantelirapu kuva
mantelirapu

Yllättävän paljon löytyy kaikkea siistiä pelihistorian havinoista. Harmittaa, kun ei päässyt tutustumaan konsolipeleihin varhaislapsuudessa juurikaan, niin että voisi itsekin helposti retrostella nykyään.
Itse peliin: laivan keikkuminen luo mielenkiintoista sattumanvaraisuutta pelaamiseen, johon hyvä musiikki luo uhkaavaa tunnelmaa. Tällaista peliä haluaisin ehdottomasti kokeilla.

Käyttäjän Teräskäsine kuva
Teräskäsine

Enpäs ollut koskaan pelistä kuulutkan. Ideahan on suorastaa nerokas, että ruutukeikkuu ja avaa uusia reittejä. Samalla tosin vähän rasittavakin tuon voisi pidemmän päälle kuvitella olevan.

Nimeä muuttamalla menisi minulle läpi Titanicin lisenssipelinä.

Nostoja