Retrostelussa Space Channel 5 – Segan oudoin peli, ja se on jo jotain, se! / Artikkelit / pelaaja.fi

Retrostelussa Space Channel 5 – Segan oudoin peli, ja se on jo jotain, se!

22.02.2020 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
0
Retrostelussa Space Channel 5 – Segan oudoin peli, ja se on jo jotain, se!

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä mies voisi seuraavaksi ottaa retrosteluun!

Japanilainen Sega on vuosien varrella julkaissut useampiakin outoja pelejä, mutta harva jos mikään niistä nousee samanlaisiin outouden sfääreihin kuin Space Channel 5. Tämä outous ei tosin sinänsä ole hirveän yllättävää, sillä pelin taustalta Tetsuya Mizuguchi, mies, joka on myöhemmin kehittänyt muun muassa Rezin, Luminesin ja Every Extend Extran.

Tämä mielessä ei olekaan hirveän yllättävää, että Space Channel 5 on myös rytmipeli. Mutta kuten niin moni muukin vuosituhannen vaihteen rytmipeleistä, sen olisi parempi vain antaa olla rauhassa siellä historian hämärissä.

Retrostelussa Space Channel 5

Space Channel 5 on tarina Ulalasta, uutisreportterista kaukaisessa tulevaisuudessa. Vaikka peli sijoittuu noin 500 vuoden päähän meidän ajastamme, sen estetiikka on puhdasta 1960-lukua. Ja hei, miksipä ei: jos 80-luvun annettiin tulla uudelleen muotiin vaikka moni ne vielä ensi kierrokselta muistava yritti vastustella, miksei 1960-luku voisi taas olla muotia 500 vuoden päästä?

Kauhistuttavat avaruusolennot, morolialaiset, hyökkäävät avaruusasemalle ja nappaavat sen viattomat asukit panttivangeikseen. Ulala lähetetään paikalle raportoimaan tapahtumista, pistämään muukalaiset kuriin ja näyttämään närhen munat kilpaileville uutistoimittajille, jotka parveilevat myös paikalla.

Kaikki tämä tapahtuu rytmipelin keinoin. Ulala kävelee, tai oikeammin svengaa, paikasta toiseen musiikin pauhatessa taustalla. Kun vastaan tulee jotain raportointia, ampumista tai pelastamista vaativaa, hypätään tanssimaan. Vastustajat näyttävät ensin mallia ja pelaajan tehtävänä on heti perään toistaa samat liikkeet oikealla rytmillä. Mitä paremmin onnistuu, sitä korkeammalle katsojaluvut nousevat.

Tämä kaikki olisi muuten hyvin jees, mutta vuosituhannen vaihteen rytmipelien tavoin myös Space Channel 5 on todella turhauttava tapaus. Pelaaja ei saa mitään visuaalista indikaatiota oikeasta rytmistä, oman vuoronsa alkamisesta tai mistään muustakaan. Ideana olisi kuunnella musiikinpätkä ja sen päälle rytmitetyt muukalaisten ”vasen, oikea, yl-yl-ylös, chu, chu, chu” -komennot ja sitten toistaa ne korvan ja rytmitajun avulla samalla tavalla.

Ja mikäs siinä, tämä voisi vielä toimia, mutta jälleen kuten niin monet muutkin vuosituhannen vaihteen rytmipelit, myös Space Channel 5 on aivan jäätävän tarkka ajoituksensa suhteen. Pienetkin viiveet videossa, ääniraidassa tai ohjauksessa tekevät pelaamisesta käytännössä mahdotonta tai parhaimmillaankin hyvin turhauttavaa.

Retrostelussa Space Channel 5

Ei sillä, etteikö Space Channel 5:llä olisi charmejaan. Sen visuaalinen ilme on todella persoonallinen ja vaikka ajan hammas onkin puraissut pelin teknistä toteutusta – kaikki taustat ovat todella matalaresoluutioisia 3D-animaatioita, joiden päälle pelin hahmot on sitten lätkäisty – tyyli on silti ajatonta. Ja se soundtrack! 1960-luvun svengaavaa big band -meininkiä yhdistettynä jos jonkinlaisiin biitteihin ja vaikutteisiin. Aivan mahtavaa kamaa!

Space Channel 5 on myös pelisuunnittelultaan – ainakin osittain – aikaansa edellä. Tarina haarautuu monilla tavoin sen mukaan, miten hyvin pelaaja pärjää sen kentissä, tai jopa yksittäisissä kohtauksissa. Tämä on myös tarpeen, sillä Space Channel 5 on hyvin lyhyt peli, joten kaikki uusintapeluuarvo on kotiin päin.

Sivuhuomiona Space Channel 5 tuotti myös oikeusjutun, kun amerikkalainen laulaja, lauluntekijä, DJ, suunnittelija ja aktivisti Kierin Magenta Kirby, haastoi Segan oikeuteen hänen imagonsa pöllimisestä. Ja todellakin, ei tarvitse kuin katsoa kuvia taiteilijasta 1960-luvulla, ja yhtäläisyydet ovat ilmeisiä. Oikeus oli kuitenkin eri mieltä ja ratkaisi jutun Segan eduksi firman edustajien todistettua, että pelin kehittäjät eivät olleet koskaan kuulleetkaan koko artistista.

Oli totuus mikä tahansa, Space Channel 5 on todella tyylikäs ja persoonallinen peli, ja mikäli sen pelattavuus olisi hieman hiotumpaa ja siinä olisi edes pieniä moderneja mukavuuksia, se voisi olla myös todella hyvä peli. Nyt se on enemmänkin hauska kuriositeetti. Kaikki tämä mielessä jään odottamaan tulossa olevaa Space Channel 5 -VR-peliä mitä suurimmalla mielenkiinnolla. Sama estetiikka yhdistettynä VR-kapuloiden heilutteluun rytmin tahtiin voisi toimia oikein hyvin!