Retrostelussa Stardust – kotimaisen pelihistorian juurilla / Artikkelit / pelaaja.fi

Retrostelussa Stardust – kotimaisen pelihistorian juurilla

1.05.2021 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
5
Retrostelussa Stardust – kotimaisen pelihistorian juurilla

Stardust

Suomalaisen Housemarquen Returnal julkaistiin aivan äskettäin, mikä ilahduttanee suuresti niitä noin viittä onnekasta, jotka ovat onnistuneet jostain hankkimaan PlayStation 5 -konsolin. Nopeatempoista toimintaa ja näyttävää grafiikkaa yhdistelevä Returnal ei kuitenkaan ilmestynyt mistään puskista, vaan se on pitkän jatkumon tuorein osa. Tämän toki tietävät kaikki esimerkiksi Resogunia tai Super Stardust HD:ta pelanneet, mutta koska retro on lähellä meidän sydäntämme, hypätään ajassa vielä taaksepäin.

Palataan kertaiskusta 28 vuotta taaksepäin tarkastelemaan sitä ensimmäistä Housemarque-peliä, joka ei ole edes Housemarquen peli. Häh? Joko Lehtonen on korkannut vappusimat vähän turhan innokkaasti?

Retrostelussa Stardust – kotimaisen pelihistorian juurilla

Kuten kaikki tietäjät varmasti tietävät, Housemarque ei saanut alkuaan Housemarquena, vaan kahtena erillisenä pelistudiona. Bloodhouse ja Terramarque julkaisivat kumpikin pari peliä, ennen kuin porukat päättivät lyödä hynttyynsä yhteen ja perustaa Housemarquen. Näistä peleistä ajallisesti ensimmäinen on Bloodhousen vuonna 1993 julkaisema Stardust, joka löi jo heti ykkösellä pöytään ne tavaramerkit, joiden varassa firma valloitaa maailmaa vielä miltei kolme vuosikymmentä myöhemmin.

Alkujaan vain Amigalle julkaistu Stardust oli näyttävä ja nopeatempoinen räiskintäpeli, joka oli selvästi saanut inspiraatiota Asteroidsin kaltaisista klassikoista. Perisuomalaiseen tyyliin pelkkä vanhan idean uudelleenpaketointi ei riittänyt, joten pelin ympärille kyhättiin tarina kaapatusta prinsessa Voi-Levistä (voi sanaleikki sentään), sekä pahan tohtorin kätyreistä, jotka olivat naamioituneet asteroideiksi. Pelin lopullinen taistelu käydään Imatra-planeetan kiertoradalla. On ilahduttavaa huomata, että pöyristyttävän huono huumori on selvästi kuulunut kotimaiseen pelinkehitysskeneen jo sen alkuvuosista saakka!

Kun sanaleikeistä on toipunut, pelaaminen on kivaa. Stardust on sujuva, aikaisekseen näyttävä ja edelleen oikein viihdyttävä peli. Mutta kenties hieman simppeli. Ikään kuin hyvän idean ensimmäinen iteraatio, josta voisi pienellä tuunauksella tulla erinomainen?

Bloodhousella oltiin selvästi samaa mieltä, sillä Stardust sai vain vuotta myöhemmin tavallaan-jatko-osan, tavallaan-remixatun-uusioversion, Super Stardustin. Tällä kertaa Amigan ohella peli julkaistiin muillekin koneille, kuten Commodoren lyhytikäiselle CD-32-konsolille. Super Stardust sisältää enemmän aseita, enemmän kenttiä, enemmän vihollisia, enemmän kaikkea. Se todellakin tuntuu siltä valmiilta, täysipainoiselta Stardustilta.

Retrostelussa Stardust – kotimaisen pelihistorian juurilla

Pelit ovat siitä hauskoja, että ne julkaistiin teknologisesti mielenkiintoiseen aikaan. 1990-luvun alkuvuosina ammattimaiset 3D-renderöintiohjelmistot olivat jo sen verran saavutettavissa, että pelinkehittäjätkin pääsivät niihin käsiksi, vaikka kotikoneissa ei riittänytkään vääntöä pyörittää monimutkaisia 3D-malleja. Mutta mitä jos 3D-malleista renderöisi kuvia, joita yhdistelemällä voisi sitten tehdä todella komean ja modernin näköisiä spritejä? Stardustin ja Super Stardustin ohella muun muassa SNES-klassikko Donkey Kong Country hyödynsi samaa teknologiaa, joka loksautteli leukoja.

Kumpikin Stardust sai enimmäkseen lämpimän vastaanoton, kaksikko komeilee miltei jokaisen ”Amigan parhaat pelit” -listan kärkisijoilla. Sopivan runollisesti Stardust tuli olemaan tärkeä peli vielä toiseenkin kertaan Housemarquen historiassa. Vuonna 2007 julkaistu HD-uusintaversio, Super Stardust HD, oli PlayStation 3:n alkutaipaleen suurimpia hittejä ja se peli, jolla tiimi lopulta löi itsensä kunnolla läpi.

Kun jalka oli oven välissä, Dead Nation, Outland, Resogun, Alienation ja Nex Machina ovat todistaneet, että sairaan kauniit ja erinomaisen pelattavat arcade-räimeet keräävät suitsutusta vielä 2000-luvullakin. Niin tekisi varmasti myös Returnal, sitten kun Sony saa lisää niitä PlayStationeita tänne Suomeenkin.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata  retrosteluun.

Kommentit

Käyttäjän Izmou kuva
Izmou

Vaikka PS5 tuntuu edelleenkin olevan kiven alla, on se kuitenkin nopeiten myynyt konsoli koskaan (ainakin Jenkeissä). Ja löytyy jo about kahdeksalta miljoonalta käyttäjältä.

Käyttäjän Erik H. kuva
Erik H.

Mietin tähän artikkelisarjaan 1990-luvun peliä Settlers II, joka jäi minulla tuolloin kesken ja jonka yritän nyt pelata loppuun. Halusin myös tietää miten sen Gold-versio on parempi. Kuudennenkymmenen pelitunnin lähestyessä, jolloin uskon kolmasosan tarinakampanjasta olevan takana, täytyy kyllä irvistää miten on ollut puuduttavaa tikkujen ristiin asettamista, vaikka pelissä onkin nopeutustoiminto. Aina tässä yhteiskunnanrakennuspelissä ei edes löydy tuotanto- ja kuljetusketjua hidastavaa osasta, vaan luulen että yhdessä kohdin peli tahallaan seisautti tavaroiden laivaamisen, kunnes tarinan jatkuakseen olin ensin keksinyt ärsyttää uudella mantereella asuvia vihollisia.
Ei ihme etten oppinut juuri englantia, vaikka pelitunteja oli kertynyt. Settlers II:sta julkaistiin joskus 10th Anniversary -versio ja hyvä teos se siis on, mutta retrosteluun ei lainkaan virkistävää pelattavaa. En sittenkään toivo sitä esittelyyn. Rajansa retropelaamisellakin.

Käyttäjän Megaman kuva
Megaman

Edelleenkin aktiivisesti peluussa CD32:lla. Olen kyllä Housemarquen tuotannon suuri fani, mutta tuo viimeisin julkaisu ei oikein puhuttele Housemarquelle tyypillisen arcadetyylin jäädessä pois.

Käyttäjän Izmou kuva
Izmou
Lainaus Megaman

Edelleenkin aktiivisesti peluussa CD32:lla. Olen kyllä Housemarquen tuotannon suuri fani, mutta tuo viimeisin julkaisu ei oikein puhuttele Housemarquelle tyypillisen arcadetyylin jäädessä pois.

Ovathan ne vaikutteet siellä selkeästi taustalla (esim. selkeästi bullet hell vaikutteinen pelimekaniikka, ym.), mutta onhan tuo vaihdos third personiin ja 3D:hen muuten todella iso muutos.

Käyttäjän make72 kuva
make72

Kyllä tulee vielläkin pelattuu Amiga 1200:sella huikee peli.
Returnal on muuten jopa vuoden peli ainesta täydellinen pelattavuus monesta pelistä juttui mut silti ainutlaatuinen.
Mutta pelkään et vuoden peliksi tulemisen estää pika saven puuttuuminen mikä ei käy casual pelaajille.
Mielestäni mukava tuulahdus vanhoista Arcade ajoista ku pelit oli haastavia.

Nostoja