Retrostelussa Street Hassle – vanhuksille, vaivaisille ja vähemmistöille turpaan 80-luvun unohdetussa jöötissä

Lehtonen nappasi retrosteluun unohdetun (?) C64-klassikon (?!) Street Hasslen.

16.3.2019 08:55

Eräs asia, joka meiltä pelaajilta pääsi useiksi vuosiksi hukkumaan, oli se outojen pikkupelien kaarti. Niiden hämärien produktioiden, joita silloin 8- ja 16-bittisten kotitietokoneiden aikoina muutamat kehittäjät väänsivät lähinnä omaksi ilokseen. Usein tuloksena oli täyttä tuubaa, mutta joskus myös kultaista tuubaa.

Jokainen saa itse päättää, kumpaan kategoriaan Street Hassle kuuluu.

Commodore 64:lle julkaistu Street Hassle kertoo tarinan – ainakin ohjekirjansa mukaan – opettajasta, joka kyllästyy kaduilla rehottavaan rikollisuuteen ja päättää kultaisten oikeuden shortsiensa ja viileän asenteensa avulla puhdistaa kadut. Niin, ja tietenkin myös nyrkeillään.

Retrostelussa Street Hassle – vanhuksille, vaivaisille ja vähemmistöille turpaan 80-luvun unohdetussa jöötissä

Tuloksena on yksinkertainen, jopa alkeellinen sivuttain vierivä mätkyttelypeli. Ainoana kiinnostavana jippona on se, että sankarin liikkeistä kaksi vaihtuu pelattavana olevan kentän mukaan. Siinä missä yhdessä kentässä napin painaminen ja joystickin työntäminen saa sankarimme kiskaisemaan vihollistaan polvella otsaan, toisessa kentässä sama yhdistelmä nostaa vihollisen ilmaan ja tumppaa tämän kaulaa myöten upoksiin asfalttiin.

Jos tässä olisi kaikki Street Hasslen anti, peli olisi taatusti jäänyt historian hämäriin myös minun kirjoissani. Yleisestihän se ei sieltä koskaan pois päässytkään, sillä tokkopa peli kummoisia myyntejä saavutti. Mutta itse olin sitä pelatessani juuri siinä oikeassa iässä, jotta pelin toinen keskeinen idea sai minut ja kaverini nauramaan vedet silmissä. Viholliset eivät nimittäin ole mitään tappelupelien perinteistä osastoa, vaan vastaan kävelee gorilloita, sokeita vanhuksia, pikkuruisia mummeleita ja myöhemmin myös hieman arveluttavan näköisiä tummaihoisia koripallon pelaajia. Hetkinen, eikö tarkoituksena ollut puhdistaa kadut rikollisista?

Nykyään mummelit, kumoon kutitettavat koirat ja maahan istutetut vanhukset sitten enää vain hymähdytittävät kerran, joten selvästi ainakin jotain henkistä kasvua on vuosikymmenten aikana tapahtunut.

Retrostelussa Street Hassle – vanhuksille, vaivaisille ja vähemmistöille turpaan 80-luvun unohdetussa jöötissä

Rehellisesti sanoen Street Hassle ei ole hyvä tai edes kummoinen peli. Jos sitä ei pelaa ilman huijauskoodeja, se saa raivon valtaan alle aikayksikön. Viholliset ovat naurettavan halpamaisia ja turpaan tulee sellaista tahtia, että joystickin katkeaminen on lähellä. Huijauskoodeilla pelattuna taas paljastuu hyvin nopeasti, miten vähän syvyyttä pelissä lopulta onkaan. Tiimillä on ollut yksi kohtalaisen hauska idea, jota sitten yritetään mehustaa useamman kentän ajan vaihtelevalla menestyksellä.

Pelillä on silti paikkansa retrosteltavien merkkiteosten riveissä, sillä se on aikansa tuotos. Kuten jo alussa mainitsin, itse arvostin kovasti sitä 80- ja 90-lukujen pöytälaatikkomeininkiä, jossa pari kaverusta pystyi hienosti tekemään ihan oikean pelin. Tämä perinne uhkasi jo pitkäksi aikaa mennä metsään pelikonsoleiden nostaessa päätään ja tuotantobudjettien kasvaessa, mutta viime vuosien aikana pelijamit, parantuneet työkalut ja avoimemmat levityskanavat ovat taas tuoneet trendin takaisin.

En sano, että itse kunkin kannattaisi lähteä tältä istumalta tekemään pelejä joissa piestään vanhuksia ja rasistisia karikatyyrejä, mutta on tavallaan hienoa, että moisesta kiinnostuneetkin voivat ne omat unelmapelinsä toteuttaa – aivan kuten vanhoina pahoina aikoinakin.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaajalehti.comissa!

Lisää luettavaa