Kaikki muistavat varmasti id Softwaren legendaarisen Wolfenstein 3D:n, joka oli 1990-luvun alkuvuosina se kiistattomasti kovin räiskintäpeli. Ja miksipä ei? Vihainen sotavanki lahtaamassa natseja ja pelin lopussa henki pois itseltään Adolf Hitleriltä. Kovaa kamaa!
Mutta mikä eteen, jos sattuu olemaan alaikäinen peluri? No, minun tapauksessani pelattiin tietenkin täysillä 13 vuoden iästä huolimatta, mutta mitä jos on alaikäinen peluri, jonka vanhemmat eivät hyväksy väkivaltaista viihdettä? Ei hätää! Amerikan serkut ovat ottaneet tämänkin huomioon ja tehneet Wolfensteinista siistityn version, joka kelpaa jokaisen kunnon kristityn monitorille!
Ainakin jos ei satu piittaamaan peliensä laadusta, sillä Super 3D Noah’s Ark on aivan karmea peli. Sillä on myös hieman tavallista erikoisempi taustatarina.
Paperilla voisi kuvitella, että Super 3D Noah’s Arkin kehitystarina todellakin on noin simppeli. Wolfenstein myy kovaa, mutta on hyvin väkivaltainen peli. Tehdään siitä versio, jossa väkivalta on korvattu eläimiä ruokkivalla raamatullisella hahmolla ja ratsastetaan suoraan pankkiin rahojemme kanssa! Todellisuus on hieman toisenlainen.
Projekti, josta tuli lopulta Super 3D Noah’s Ark sai hyvin ei-kristillisesti alkunsa Hellraiser-lisenssipelinä. Wisdom Tree -studion perustanut Dan Lawton fanitti Clive Barkerin klassista kauhuelokuvaa kympillä ja halusi tehdä siitä peliversion. Hän osti lisenssin 50 000 taalalla ja siihen päälle oikeudet käyttää id:n Wolfenstein-pelimoottoria. Ja pelin kohdealusta? No tietenkin Nintendon kasibittinen NES, kuinkas muuten! Joku takarivissä voi nyt huutaa, että eihän NESissä riitä lähellekään vääntöä pyörittämään Wolfenstein-moottoria, mutta ei hätää: Dan oli ottanut tämän huomioon. Hän aikoi julkaista pelin moduulilla, jossa olisi sisällä ylimääräisiä muistipiirejä ja liukulukuihin erikoistunut lisäprosessori, joiden avulla pelin saisi pyörimään pehmeästi.
Kuten suunnilleen kaikki varmasti jo arvaavat, suunnitelmat eivät toteutuneet. Ylimääräisen raudan lisääminen jokaiselle NES-moduulille olisi tehnyt pelistä ”aivan liian kalliin” kuluttajatuotteeksi. NES jätettiin sikseen ja kehitystiimi lähti työstämään Hellraiser-peliään PC:lle, mutta siinä välissä id ehti itse julkaisemaan Doomin, jolloin Wisdom Treen tiimi joutui myöntämään, että matsi oli hävitty. Heidän kauhuräiskintänsä ei pystyisi kilpailemaan id:n kanssa. Studion johtajat huomasivat myös vihdoin, että sadomasokistista kidutusta tihkuva Hellraiser ei lisenssinä ollut kovinkaan yhteensopiva heidän perheystävällisen ja kristillisen imagonsa kanssa, joten projekti jätettiin siihen ja oikeuksien annettiin raueta.
Loogisena ja luonnollisena seuraavana askeleena tiimi hieman vaihtoi projektinsa suuntaa ja lähti jatkokehittämään Hellraiser-peliä perheystävällisenä ja raamatullisena tarinana Nooasta, joka arkissaan yrittää nukuttaa villiintyneitä eläimiä ammuskelemalla ritsallaan ruokaa näiden suuhun, ennen kuin eläimet tappavat hänet. Kuka meistä ei muka olisi tehnyt heidän tilanteessaan samaa ratkaisua?
Rehellisesti minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku tekee väkivallattomia versioita verisistä peleistä, tai pelejä, jotka on suunnattu uskonnollisille ihmisille. Maailma on suuri ja siihen mahtuu monenlaisia ihmisiä ja pelejä, eikä raamatullinen Wolfenstein 3D vie minulta mitään pois. Syntyvaiheet ovat toki koomiset, mutta mitä siitä? Eihän se lopputulosta muuta, vaikka projekti olisikin alkanut hillittömän kunnianhimoisena Hellraiser-tribuuttipelinä. Valitettavasti se lopputulos vain ei ole noin niin kuin pelinä kovinkaan hyvätasoinen.
Jotenkin Wisdom Treen porukka on onnistunut takomaan Wolfenstein-moottorin päälle pelin, joka on uskomattoman hidas ja kankea. Tähtääminen on hyvin hankalaa, sillä Nooa kääntyilee noin 20 asteen hyppäyksillä, paitsi jos on seinän lähellä tai käyttää hiirtä. Tällöin kamera kyllä liikkuu kohtalaisen pehmeästi. Myös pelin tasapainotus on aivan karmeaa tasoa. Kaikkein vaatimattomimmatkin vihollisetkin hakkaavat Nooan henkihieveriin silmänräpäyksessä ja koska kukaan ei osannut, jaksanut tai ehtinyt tekemään asialle mitään, kaikki kentät on lastattu täyteen laastereita, joilla pelaaja voi palautella kestopisteitään, jos vain selviää taistelusta, eikun siis ruokinnasta, hengissä.
Tästä karmeudesta huolimatta (tai juuri sen takia) peli on onnistunut vuosien varrella keräämään itselleen kulttimaineen ja siitä seuraavan faniporukan. Vuonna 2014 Super 3D Noah’s Arkista julkaistiin fyysinen juhlaversio, sekä päivitetty versio, joka pyörii fanien jatkokehittelemän ECWolf-pelimoottorin päällä ja näyttää videoiden perusteella olevan kaikin puolin pehmeämpi pelikokemus kuin originaali.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka viikonloppu Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.