Super Mario 64 on eräs kaikkien aikojen parhaista peleistä, ja tämä oli selvää jo suunnilleen saman tien sen ilmestymisen jälkeen. Se julkaistiin ajankohtana, jolloin 3D-tasohyppelypelit olivat vielä uusia ja ihmeellisiä. Pelinkehittäjä toisensa jälkeen paini kameran ja 3D-kontrollien kanssa, ja yleensä hävisi ainakin toisen näistä otteluista.
Toisin kävi, kun tasohyppelypelien isä, Shigeru Miyamoto, astui molskille. Super Mario 64 selätti ongelmat kertaiskulla ja todisti pelaavalle maailmalle, että 3D-tasohyppelyssä on ideaa.
Super Mario 64 on peli, joka kuuluu jokaisen Nintendo-fanin ja Super Mario -pelurin yleissivistykseen. Jokainen sen jälkeen julkaistu Mario-peli kun on paljon velkaa vuoden 1996 klassikkoteokselle. Se lanseerasi vieläkin pelisarjan keskiössä olevan idean mielikuvituksellisista kentistä, jotka oli suunniteltu pelattavaksi uudelleen ja uudelleen. Kussakin pelin kentässä kun sijaitsee kuusi kerättävää tähteä, joista ensimmäinen yleensä tehdään aika selväksi kentän alussa olevilla opasteilla, mutta loput pitää etsiä ja selvitellä itse.
Nintendon pelisuunnittelijat antoivat mielikuvituksensa liitää haasteita suunnitellessaan. Toisinaan tapellaan pomoja vastaan jos jonkinlaisilla tavoilla. Aivan ensimmäisessä kentässä esimerkiksi pitää voittaa pommien kuningas painiottelussa kiertämällä kolme kertaa tämän taakse ja paiskaamalla tämä mattoon. Eräässä salahaasteessa taas pitää auttaa pientä pingviiniä pääsemään kotiin emonsa luokse.
Kehittäjät ottivat paljon irti myös uudesta 3D:stä. Peli on täynnä salaisuuksia ja yksityiskohtia, jotka näkee vain tietyistä suunnista ja tietyistä kuvakulmista. Toki maailma on myös täynnä pieniä vihjeitä, joita tulkitsemalla näitä salaisuuksia ja kätkettyjä tähtitehtäviä voi yrittää etsiä. Tämä on kuitenkin Nintendon peli, eli sokkona ei tarvitse koskaan harhailla.
3D:n toiminta, tai pelin erinomaiset kontrollit ja aikaisekseen hämmentävän hyvä kamera, eivät suinkaan olleet vahinkoja, vaan pitkän ja hikisen työn tulosta. Nintendon suunnittelijat ja koodarit painivat kuukausien ajan pelkästään kamerakulmien kanssa. Alkuperäisissä visioissa Super Mario 64:ää pelattiin isometrisestä ja kiinteästä perspektiivistä, kuin Super Mario RPG:tä konsanaan. Kukaan ei kuitenkaan ollut tähän ratkaisuun tyytyväinen, ja niinpä kehittäjien piti vain ratkaista 90-luvun puolivälin kinkkisin suunnitteluongelma. Helppoa, eikö?
Kaikkien onneksi Miyamoto oli jo Nintendo 64:n julkaisun kynnyksellä niin iso nimi, että hänen tiiminsä sai tarvitsemansa työrauhan. Pelin viimeistely julkaisukuntoon vaati niin paljon aikaa, että koko Nintendo 64 -konsolin julkaisua piti viivästyttää useilla kuukausilla. ”Pelinkehittäjät saavat nopeasti tuloksia aikaan, jos he tekevät kompromisseja. Mutta pelaajilla on tarkat silmät, ja he huomaavat pian, jos jostain on tingitty. Miyamoto pyysi meiltä muutamaa lisäkuukautta, ja annoimme ne hänelle välittömästi”, selitti Nintendon toimitusjohtaja Hiroshi Yamauchi aikanaan.
Super Mario 64:n laadusta kertoo paljon jo pelkästään se, että vaikka peli on nykyään 23 vuotta vanha, se tuntuu edelleen teknisiä rajoitteita lukuunottamatta tuoreelta toimivalta huippupeliltä. Monestako muusta alkuaikojen 3D-pelistä voi vakavalla naamalla sanoa samaa? Nintendo istuukin pienoisen kultakaivoksen päällä, sillä grafiikat modernisoimalla Super Mario 64:n Switch-versio olisi taatusti mieletön myyntihitti, ja aivan ansaitusti: Super Mario 64 tihkuu edelleen sitä ajatonta Nintendo-magiaa, jonka ansiosta japanilainen softajätti on niin rakastettu.