Retrostelussa Super Mario Bros. Special – historian karmein Super Mario -peli

Lehtonen nappasi viikonlopun retrosteluun kaikkien aikojen klassikon kaikkien aikojen kammottavimman version.

19.5.2020 08:56

Super Mario Bros. Special

Nintendon Super Mario Bros. Aika hyvä peli, vai mitä? Ajan hammas ja myöhemmät sarjan osat ovat toki hieman himmentäneet sen loistoa, mutta vuoden 1985 julkaisuksi Super Mario Bros. oli kirjaimellisesti vallankumous. Se räjäytti pankin uskomattoman pehmeällä vierityksellään, ripeällä ruudunpäivitysnopeudellaan ja näyttävällä grafiikallaan. Se on ennen kaikkea peli, joka aloitti uuden videopelibuumin ja nosti Nintendon kirkkaimpiin parrasvaloihin.

Mutta mitä jos loistopelin sijaan Super Mario Bros. olisikin aivan täyttä tuubaa? Miltei pelikelvoton paske, jolla voi lähinnä pelotella tuhmia lapsia. Tehkää läksynne ja syökää kukkakaalinne, tai joudutte pelaamaan Super Mariota tunnin ajan.

Onneksi meidän ei tarvitse jossitella, sillä tämä peli on olemassa: Super Mario Bros. Special on hirvein Mario-peli ikinä.

Retrostelussa Super Mario Bros. Special – historian karmein Super Mario -peli

Syy Super Mario Specialiin ei ole Nintendon, sillä he eivät peliä tehneet. Asialla oli sen sijaan monia laadukkaita pelejä, mutta myös paljon tusinatuubaa julkaissut Hudson Soft. Konealustana toimi Japanissa todella suosittu PC-8800-kotitietokone, ja tämä laitteistovalinta on suuri syy sille, miksi Super Mario Bros. Special on vihaisen jumalan kosto syntiselle maailmalle.

Tätä voi nykyään olla vaikea uskoa, koska kirjaimellisesti rannekellotkin pystyvät pyörittämään 80-luvun pelejä pehmeästi, mutta 1980-luvulla NES ja jopa Atari 2600 veivät ajan kotitietokoneita kuin pässiä narussa. Syykin oli selvä: ei tietokoneita oltu tehty pelaamiseen. Tietokoneilla tehtiin töitä. Pyöritettiin taulukkolaskentaa, kirjoitettiin tekstiä, laskettiin matematiikkaa. Siinä ne olivat hyviä, mutta suurikokoisten sprite-hahmojen liikuttaminen, saati sitten koko ruudun kuvan pehmeä vierittäminen, olivat aivan uskomattoman raskaita toimenpiteitä.

Niinpä Hudson Softin on täytynyt tehdä Super Mario Specialia varten pieniä kompromisseja. Näistä ensimmäinen on se, että ruutu ei vieri. Marion juostessa oikean laidan lähelle näyttö menee mustaksi useamman hetken ajaksi, ja sitten ollaan seuraavan ruudullisen vasemmassa laidassa. Jokainen Super Mario Brosia pelannut ymmärtää varmasti, että tämä ongelma yksistään kampittaa koko pelin. Ei tällaista Mario-peliä ole hauska pelata.

Kun ruutu ei enää vieri, Hudsonin väki on joutunut suunnittelemaan kaikki kentätkin uudelleen, ja kauniisti sanoen Hudsonin kenttäsuunnittelijat eivät olleet ehkä aivan yhtä taitavia kuin Shigeru Miyamoton Mario-tiimin kollegansa. Kentissä on usein paljon tyhjiä ruutuja, outoja umpikujia ja pieniä sivualueita, jotka eivät sisällä yhtään mitään. Kaikki tämä, jotta pelistä saataisiin edes etäisesti pelikelpoinen.

Mutta tämäkään ei riittänyt, sillä kun ruudulla on Marion ohella yksikin vihollinen, ruudunpäivitysnopeus tipahtaa yksinumeroisille lukemille. Parhaimmillaankin kankeat ja viiveellä reagoivat kontrollit muuttuvat painajaiseksi, jossa pieni ohjausliike singauttaa Marion lähimpään rotkoon. Kun sitten yllättäen siirtyy ruutuun, jossa ei ole kuin Mario ja vaikkapa muutama kuoppa, ruudunpäivitysnopeus moninkertaistuu ja yllättäen Mario liikkuukin kuin rasvattu salama. Taas ollaan rotkossa ja kiroillaan.

Peli on myös todella buginen. Ilmeisesti PC-8800-laitteiston näyttömuisti loppuu välillä täysin kesken, joten välillä jotkut viholliset tai vaikkapa etenemiseen tarvittavat tasot saattavat puuttua pelistä kokonaan. Sitten seistään mahdottomalta vaikuttavan tasohyppelyhaasteen edessä ja yritetään kerta toisensa jälkeen ilman toivoakaan onnistumisesta – ennen kuin yllättäen se puuttuva taso onkin mahtunut muistiin ja peli voi jatkua.

Retrostelussa Super Mario Bros. Special – historian karmein Super Mario -peli

On todella harmillista, että Super Mario Bros. Special on pelinä aivan karmea, sillä Hudsonin porukat ovat keksineet hauskojakin ideoita. Näistä merkittävin on se, että peliin on lainattu vaikutteita ja ideoita niin Donkey Kongista kuin Mario Brosistakin. Mario voi löytää kentistä Donkey Kongista tutun vasaran, jolla sitten voi muksia vaikkapa Mario Brosista tuttuja vihollisia, tai Donkey Kongin pomppivia tynnyreitä.

Hyvin tehtynä Super Mario Bros. Special olisikin voinut olla hauska ja veikeä Mario-seikkailu, joka olisi tarjonnut hieman erilaisia kokemuksia kuin se Nintendon alkuperäinen. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että julkaistun pelin ja ”hyvin tehdyn” väliin mahtuu suunnilleen Atlantin valtameren verran tilaa, sillä Super Mario Bros. Special on selkeästi historian surkein Mario-peli. Älkää siis tulko puhumaan minulle mistään Hotel Marioista, sillä minä olen vieraillut Helvetissä.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata  retrosteluun!

Lisää luettavaa