Retrostelussa Superman 64 – maailmankaikkeuden huonoin peli on todellakin maineensa veroinen

Lehtonen-parka nappasi tämän viikonlopun retrosteluun Superman 64:n. Olemme niin pahoillamme, Miikka!

12.12.2020 09:12

Superman 64

Kunnianhimo on usein hyvä juttu. Runoilija Robert Browning tiesi jo aikaa sitten kertoa, että jokaisen suuren ihmisen tavoitteiden tulisi olla korkeammalla kuin mihin hän yltää. Jos ei tavoittele tähtiä, ei myöskään koskaan saavuta niitä. Mutta tässä positiivisessa pöhinässä unohtuu helposti se, että kun kurottaa tähtiin, voi myös pudota välillä katajapusikkoon.

Näin kävi myös ranskalaiselle Titus Interactivelle, jonka perustajiin kuuluva Eric Caen oli aivan pähkinöinä kun hänen studionsa onnistui hankkimaan oikeudet itseensä Teräsmieheen, tuohon kaikkien supersankareiden ykkösnimeen. Suurena Teris-fanina Caen visioi äärimmäisen Teräsmies-pelin, josta löytyisi kaikki: kaikki sarjakuvista tutut hahmot, lentämistä, taistelua, kaikki Teräsmiehen supervoimat!

Tähtäin oli korkealla ja tavoitteet selvästi olivat aika kaukana Tituksen ulottumattomissa, sillä unelmaprojektin tuloksena oli Superman 64, tai kuten se yleisemmin tunnetaan, kaikkien aikojen huonoin videopeli.

Retrostelussa Superman 64 – maailmankaikkeuden huonoin peli on todellakin maineensa veroinen

Pelaajilla – ja ihmisillä yleensäkin – on tapana liioitella reaktioitaan kumpaankin suuntaan. Hyvä ruoka on parasta ikinä, huono elokuva on huonoin ikinä. Niinpä kun minulle vuosien ajan väitettiin, että Superman 64 on huonoin peli ikinä, olin skeptinen. Ai samalla tavalla kuin Plan 9 From Outer Space on huonoin elokuva ikinä, vaikka kuka tahansa roskaleffojen ystävä pystyy nimeämään lonkalta puoli tusinaa huonompaakin elokuvaa?

Mutta tässä tapauksessa ennakkohype piti paikkansa: Superman 64 on sanoinkuvaamattoman viheliäinen sontakasa, jossa aivan kaikki mahdollinen on vedetty niin päin mäntyä, että Luonnonsuojeluliitto pitäisi hälyttää apuun. Pelin taustatarinassa Lex Luthor on rakentanut keinotodellisuus-version maailmasta ja vanginnut Teräsmiehen kaverit sen sisuksiin. Pelastaakseen kaverinsa Teriksen täytyy kirjaimellisesti hyppiä Luthorin vanteiden läpi, sillä peli koostuu suurelta osin ”sokkeloista”, jotka ovat oikeasti vain pitkin kaupunkia suunniteltuja lentoratoja.

Tämä on jo peli-ideana lähtökohtaisesti surkea, mutta se toteutus, se toteutus. Superman 64:n kontrollit ovat ehkä huonoimmat ikinä, sillä Teris ohjautuu suunnilleen toisen maailmansodan taistelulaivan tyyliin. Pienet ja hienostuneet ohjausliikkeet ovat mahdottomia, sillä kun ohjaintikkua siirtää, aluksi ei tapahdu yhtään mitään, kunnes yllättäen Teräsmies vetää kunnon driftit käännöksen suuntaan.

Retrostelussa Superman 64 – maailmankaikkeuden huonoin peli on todellakin maineensa veroinen

Kaasuttaminen tapahtuu luonnollisesti digitaalisella napilla, mutta kaasu on silti analoginen. Mitä kauemmin kaasua pitää pohjassa, sitä kovemmin Teris lentää. Parin sekunnin kiihdytyksen jälkeen mennään jo sellaisella vauhdilla, että käännökseen vaaditaan Porin kokoinen alue. Niinpä renkaisiin tähtääminen on aivan helvetillistä puuhaa. Mutta hei, onneksi Teriksellä on myös jarru! Olkapäänappia painamalla alkaa hidastus, jonka avulla lentonopeudesta pysähtyy paikalleen noin 10 sekunnissa. Jos renkaista missaa edes muutaman, tuloksena on pelin päättyminen. Arvatkaa, miten usein tätä tapahtuu?

Kun onnistuu vihdoin kiroilemaan tiensä läpi rinkulahelvetin, edessä on toimintaosuus! Sumun täyttämässä tyhjiössä kaksi autoa kiihdyttää kohti siellä vaeltavia jalankulkijoita, ja jos Teris ei käy heittämässä autoja mäkeen seuraavan viiden sekunnin aikana, tuloksena on pelin päättyminen! Ensimmäisillä pelikerroilla ei ehdi edes lukemaan tehtävän kuvausta tai tajuamaan, mitä hittoa on tapahtumassa, ennen kuin tuloksena on pannukakkuja. Ja sitten? Sitten palataan edellisen lento-osion alkuun yrittämään uudelleen.

Huhujen mukaan Superman 64:ssä on 14 kenttää, mutta en voi itse tätä vahvistaa, sillä oma pelikuntoni loppui ehkä kuudennessa kentässä. Siinä minun olisi pitänyt poimia kentältä muurahaisen kokoinen esine, jolla Teris olisi pystynyt superpuhaltamaan viattoman siviilin päälle höökivät pyörremyrskyt tiehensä. Ennen kuin olin onnistunut edes luovimaan S.S. Teräsmiestä esineen kohdalle, pyörremyrskyt kutkuttelivat jo siviilin niskavilloja. Sitten olisi pitänyt vielä keksiä, miten karmeilla kontrolleilla puhalletaan yhtään mitään. Tulos? Paluu lento-osioon ja raivokohtaus.

Retrostelussa Superman 64 – maailmankaikkeuden huonoin peli on todellakin maineensa veroinen

On pakko avautua myös hieman pelin teknisestä toteutuksesta, joka on legendaarista. Nintendo 64 ei tunnetusti ollut mikään maailman tehokkain pelikone, mutta Superman 64 on silti aikamoinen rimanalitus. Metropoliksen kaupunki on peittynyt läpäisemättömään sumuun, eikä ympäristöstään näe kuin muutaman kymmenen metrin kokoisen kaistaleen. Kun tämäkään ei ole riittänyt, pelin kuvasuhde on rajattu ”elokuvamaiseen” muotoon, jolloin ylä- ja alalaidoissa komeilevat suuret, mustat palkit. Edes näiden leikkausten jälkeen peli ei pyöri edes kohtalaisella nopeudella, vaan ruudunpäivitys tökkii ja takkuaa joka välissä.

Kun siis seuraavan kerran tulee sellainen olo, että on töppäilyt kunnolla tai sössinyt asiansa aivan korjaamattomaan muotoon, voi lohduttautua tällä mantralla: hei, ainakaan minä en tehnyt Superman 64:ää. Paitsi jos teit, jolloin sietääkin tuntea häpeää.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata  retrosteluun.

Lisää luettavaa