Retrostelussa World of Warcraft – et oikeasti halua pelata tätä peliä vuonna 2019 / Artikkelit / pelaaja.fi

Retrostelussa World of Warcraft – et oikeasti halua pelata tätä peliä vuonna 2019

17.08.2019 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
19
World of Warcraft, Vanilla WoW, Retostelu

Kadotettua nuoruutta ei saa takaisin, eikä koettuja asioita kokemattomiksi

On vaikea uskoa, että World of Warcraft saavuttaa näillä hetkillä 15 vuoden iän. Vielä vaikeampi on nykyperspektiivistä muistaa tai käsittää, millainen kulttuurillinen ydinpommi se oli ilmestyessään.

Ennen World of Warcraftia MMO-pelit olivat hyvin pienen porukan juttu. Se ensimmäinen todella menestynyt EverQuest tavoitti parhaimmillaan 500 000 pelaajaa, ja tätä pidettiin käsittämättömänä lukuna, jota ei tultaisi ikinä ylittämään. World of Warcraft aloitti suoraan 1,5 miljoonalla pelaajalla.

Muistan yhä elävästi ne World of Warcraftin ilmestymisen jälkeiset hetket, jolloin peliin törmäsi mitä ihmeellisemmissä paikoissa. Kun kävelimme Kupittaan futiskentältä höntsäpelin jälkeen takaisin pyörillemme, pari TPS:n junnupelaajaa puheli oman kenttänsä laidalla venytellessään WoWista. Elokuvissa eteemme istui hyvin trendikkäästi pukeutunut noin 30-vuotiaiden sekaporukka, jossa puhuttiin innokkaasti World of Warcraftista. Lääkärillä verikokeeseen mennessäni kuulin kun joku lääkäri puhui kännykkäänsä World of Warcraftista.

Retrostelu, World of Warcraft, Vanilla WoW

Nämä olivat vuonna 2004 aivan käsittämättömiä kokemuksia, sillä vaikka pelaaminen oli jo tuolloin paljon laajemman porukan hupia kuin vielä vuosikymmentä aiemmin, joku PC:n nettiroolipeli ei todellakaan ollut sellainen peli, josta odottaisi kuulevansa trendikkäiltä nuorilta aikuisilta, lääkäreiltä tai muilta ... no, oikeilta ihmisiltä.

Nykyään Fortnite-starojen pyöriessä milloin missäkin uutislähetyksessä ja keskusteluohjelmassa tämä kaikki on toki miltei arkipäiväistä, mutta vuonna 2004 mikään peli ei ollut päässyt lähellekään sitä yleistä näkyvyyttä tai populaarikulttuurillista asemaa, jonka World of Warcraft saavutti.

World of Warcraftin suosion salaisuudet ovat yhdistelmä jälkikäteen ilmiselvältä vaikuttavia ratkaisuja, sekä ehkä osittain hyvää tuuria. Vaikka alkuperäinen World of Warcraft onkin nykysilmin tarkasteltuna alkeellinen, tuskallisen hidastempoinen ja ominaisuuksiltaan puutteellinen peli, vuonna 2004 se oli vallankumous.

Sen pelaaminen oli muihin MMO-peleihin verrattuna kuin juhlaa. Siinä oli oikeita tehtäviä! Niistä sai varusteita! Käyttöliittymää oli mukava käyttää! Se sisälsi jännittäviä luolastoja, tarinoita, tehtäväketjuja ja ties mitä muuta. Kyllä, tämä kaikki oli MMO-peleissä ennennäkemätöntä.

Retrostelu, World of Warcraft, Vanilla WoW

Tämä ei tietenkään ollut sattumaa, sillä juuri tämähän oli Blizzardin tavaramerkki: otetaan idea, jonka joku muu on toteuttanut vähän sinne päin, ja hiotaan se huippuunsa. Tehdään siitä näyttävämpi, sujuvampi ja hauskempi kuin esikuvissa ja näin syödään idean keksineiden tyyppien lounas näiden naaman edestä.

John Staatsin mainio kirja, World of Warcraft Diary, pureutuu pelin kehitysvaiheisiin ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille pelin kehityksestä kiinnostuneille, sillä kirjan perusteella World of Warcraftin kehitysjakso oli melkoinen kuolemanmarssi, jossa palaset loksahtelivat paikalleen vasta aivan loppumetreillä, ja kehitystiimi teki vuosien ajan työtä luottaen siihen, että lopulta kaikki toimisi kokonaisuutena.

Valtavan suosion syyt ovat silti todennäköisesti myös Blizzardille pienoinen mysteeri. Jotenkin World of Warcraftista vain tuli se syksyn 2004 zeitgeist-peli. Se saavutti sen kuuluisan kriittisen massan suosiota ja näkyvyyttä, jotta ilmiöstä tuli itseään ruokkiva noidankehä. World of Warcraft oli kaikkien huulilla, joten yhä useampi kuuli siitä, kokeili sitä, ja puhui siitä.

Retrostelu, World of Warcraft, Vanilla WoW

Monien muiden tavoin hurahdin myös itse World of Warcraftiin totaalisesti. Valitsin ensimmäiseksi hahmoluokakseni Warlockin, koska halusin olla pimeyden voimia hallitseva paha luurankovelho. Olin jotenkin onnistunut missaamaan Warcraft III:n pelaamisen, joten minulta puuttui suuri osa World of Warcraftin taustatarinasta, mikä ei menoa haitannut. Muistan kävelleeni silmät ymmyrkäisinä Lordaeronissa, joka tuntui silloin upealta ja täynnä salaisuuksia olevalta pelimaailmalta.

Monen muun tavoin harhauduin hieman reitiltä ja vaelsin vahingossa Western Plaguelandsiin, jossa minua odottivat surullisen kuuluisat Surprise Spider ja Welcome Bear: tie noin 8. kokemustason nyyppäalueelta 50. tason alueelle oli aivan apposen auki, mutta alueiden välisen rajan yli käveltyään pelaajat päätyivät lähelle 50. tason hämähäkkiä ja karhua, jotka tietenkin kävivät saman tien kimppuun ja murhasivat luurankoparkani sekunnissa.

Tällaiset kokemukset värittivät muutenkin ensimmäisiä pelipäiviäni. Kukaan alkuperäistä WoWia pelannut ei varmasti ole unohtanut Sons of Arugaleja, jälleen nyyppäalueilla vaeltavia kivikovia eliittihirviöitä, jotka yllättäen hyppäsivät puskan takaa varomattoman pelaajan kimppuun ja murhasivat tämän hetkessä.

Retrostelu, World of Warcraft, Vanilla WoW

Pelaaminen oli uskomattoman jännittävää ja kiehtovaa, koska emme tienneet pelistä mitään. Muistan elävästi miten ensimmäisellä PVP-alueella joku varoitteli alueen chattikanavalla nähneensä ratsailla olevan alliancen paladiinin alueella. Ajatus vihollispelaajan kohtaamisesta ja PVP:stä sai minut niin täyteen pelonsekaista adrenaliinia, että kirjaimellisesti tärisin kuin horkkatautinen näppäimistöni ääressä.

Monen muun tavoin löysin World of Warcraftista myös paljon ystäviä. Perustimme Something Awful -keskustelufoorumin porukoiden kanssa oman killan, jonka kautta solmin sellaisia ystävyyssuhteita, jotka jatkuvat vielä nykyäänkin siitä huolimatta, että en ole monia näistä WoW-kavereistani koskaan edes livenä tavannut.

Nämä World of Warcraftin ensimmäiset kuukaudet, ja se ensimmäinen matka 60. tasolle, ovat minulle – ja varmasti monelle muullekin – hyvin rakkaita muistoja. Niin monipuolisia ja näyttäviä kuin vuoden 2019 World of Warcraftin luolastot, maisemat ja raidit ovatkin, ne eivät kokemuksellisena pärjää sille ensimmäiselle Ragefire Chasm -luolastolleni, tai sille ensimmäiselle kerralle, jolloin istuin Orgrimmarissa talon katolla katselemassa alkeellista, mutta aikanaan niin upeaa auringonnousua.

Ne olivat niitä ensimmäisiä, neitseellisiä kokemuksia. Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä.

Retrostelu, World of Warcraft, Vanilla WoW

Tämä on myös syy sille, miksi World of Warcraft Classic ei minua niinkään innosta. Vaikka se olisi mekaniikoiltaan ja sisällöltään prikulleen sama peli kuin alkuperäinen World of Warcraft, ne kokemukset eivät enää ole uusia. Vuosi ei ole enää 2004, enkä minä ole enää samassa elämäntilanteessa, tai välttämättä edes sama minä.

Tiimalasin hiekkaa ei saa pakotettua ylöspäin, eikä kadonnutta nuoruutta takaisin. Tämän ovat huomanneet lukemattomat keski-ikäiset Porschen ostajat, ja sama tajuaminen on edessä myös World of Warcraft Classicin ääressä. Silloin jäljelle jää vain peli, joka vuonna 2004 oli vallankumouksellinen, mutta vuonna 2019 tuntuu auttamatta vanhanaikaiselta ja pahimmassa tapauksessa vielä vesittää ne alkuperäiset muistot.

Ei kiitos.

Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä mies voisi seuraavaksi ottaa retrosteluun!

Kommentit

Käyttäjän Nelia19 kuva
Nelia19
Lainaus mur72

Nelia19 kirjoituksesta päättelen, että henkilö ei ole koskaan juuri levelöinyt, vaan mahdollisesti sittemmin käyttänyt laajennuksien mahdollisuutta nostaa hahmo heti isolle tasolle ja liittynyt raidikiltaan. Halveksun tuota suunnattomasti. Et voi kutsua itseäsi WoW-pelaajaksi ollenkaan.

Itse asiassa minulla on useampi maximi 120-levelinen hahmo (sekä Alliancen että Horden puolella) jotka olen levuttanut alusta loppuun itse, plus työn alla olevat altit. Että nice try, mutta en noin vähästä hätkähdä ;)

(Sitä en tiedä oliko Barrens chat enää samanlainen BC:n lopulla, mutta muistelen kyllä sen olleen varsin... värikäs.)

Lainaus Haerski

Päin vastoin nykystandardeilla huonokin peli palauttaa aina ne hyvät muistot mieleen ja kokemus on aina todella kiehtova, vaikkei kokonaista uusintakierrosta jaksaisikaan vetää. Monen kankean pelin kohdalla tulee pikemminkin ylpeä tunne siitä, miten silloin penskana on riittänyt kärsivällisyys ja keskittyminen tällaisen opettelemiseen, vaikka välttämättä ei ole vielä edes osannut englantia. Yrityksen ja erehdyksen kautta. Sitten taas kun löytää jonkun helmen, joka on kestänyt aikaa erinomaisesti, niin siitä sitä riemua vasta irtoaakin.

Olen samaa mieltä, kyllä ne muistot tulevat säilymään kultaisina vaikkei saman pelin kanssa olisikaan yhtä hauskaa vuosia myöhemmin. Myös ajatus "huono jatko-osa pilaa myös sen alkuperäisen pelin" on minulle vieras, sillä eikös juuri päinvastoin huono jatko-osa korosta miten hyvä se alkuperäinen oli? Sarjan loppua se voi pahimmassa tapauksessa merkitä, mutta pelaajat kyllä tulisivat muistelemaan alkuperäistä peliä edelleen lämmöllä.

Käyttäjän Substance kuva
Substance

Toki salaisuudet, oivaltaminen, tutkimusmatkat ja kaiken tämän kokeminen aivan yhtä pihalla olevien tyyppien kanssa oli aikanaan se Wowin kaikista suurin elämys. Mutta ei kukaan odotakaan tuon tapahtuvan uudellee täysin samanlaisena. Se mitä ihmiset odottavat on miten tuo vahna peli koetaan tässä ajassa.

Pelasin hiljattain Final Fantasy IX:n uudelleen läpi. Tämä on ehkä jo 15. kerta kun teen näin, mutta edellisestä on silti kymmenisen vuotta aikaa. Tällä pelillä ei pitänyt olla enää mitään uutta annettavaa, mutta tämä viimeisin läpipeluu oli silti paras kokemukseni pelin parissa koskaan. Olen kokenut samanlaisia elämyksiä myös muiden lapsuuden pelieni kanssa. Varttueessan pelaaja kiinnittää huomiota asiohin eri tavalla kuin ennen ja voi siten saada vanhasta tuttavuudesta irti aivan uusia puolia. Tämä usein tekee kokemuksesta viihdyttävämmän ja palkitsevamman kuin sillä ensimmäisellä kerralla.

Wow Classicin tapauksessa todella monet miettivät kuumeisesti tällä hetkellä millaisen hahmon he tekevät, mille serverille ja kenen kanssa he rupeaisivat pelaamaan. Ja monet myös tietävät, etteivät heidän suunnitelmansa lopulta mene ollenkaan niin kuin he odottivat. Wow tulee taas tarjoamaan yllätyksiä, kyyneleitä, iloa, raivoa ja elämyksiä.

Useat betaa tänä kesänä pelanneet ovat sanoneet, "it's hell, but it's the hell we need." En ole pelannut Wowia vuosikausiin, mutta uskon pyhästi Classicin olevan yksi tämän vuoden suurimmista pelitapauksista. Jälleen kerran.

Käyttäjän Tapiiri kuva
Tapiiri

You think you don't but you do?

Hämmentää miten paljon vastakkaisasettelua Classic aiheuttaa. Itselläni nyky-WoW ei nappaa, koska kaikki siinä pelissä tuntuu turhalta. Epickejä sataa niskaan joka tuutista eikä gearia tarvitse mihinkään kun on LFR yms mihin ei tarvitse panostaa mitenkään. Craftingia ei tarvitse ja ovat poistaneet mielenkiintoiset asiat kuten harvinaiset reseptit tai erikoistumiset. Muilla pelaajilla ei ole väliä kun et tapaa niitä uudestaan kuitenkaan. Rahakin on aivan tyhjän kanssa ellei kerää transmogeja tjms. Jos sellainen peli miellyttää, niin mikäs siinä, mutta on aivan naurettavaa sanoa, että old school MMO:iden ystävät haikailevat nuoruuttaan takaisin. Everquestia pelataan edelleen. Pantheon: Rise of the Fallen on tulossa. Tällä hetkellä näyttää, että Classicista on tulossa isompi juttu kuin ainakaan Blizzard osasi odottaa.

Näyttäisi siltä, että tämä artikkeli tulee vanhentumaan erittäin kehnosti, mikäli merkkeihin on uskominen. Voipi olla, että vanha peli teki kuin tekikin jotain oikein.

Käyttäjän Balnazzard kuva
Balnazzard
Lainaus Tapiiri

You think you don't but you do?

Hämmentää miten paljon vastakkaisasettelua Classic aiheuttaa. Itselläni nyky-WoW ei nappaa, koska kaikki siinä pelissä tuntuu turhalta. Epickejä sataa niskaan joka tuutista eikä gearia tarvitse mihinkään kun on LFR yms mihin ei tarvitse panostaa mitenkään. Craftingia ei tarvitse ja ovat poistaneet mielenkiintoiset asiat kuten harvinaiset reseptit tai erikoistumiset. Muilla pelaajilla ei ole väliä kun et tapaa niitä uudestaan kuitenkaan. Rahakin on aivan tyhjän kanssa ellei kerää transmogeja tjms. Jos sellainen peli miellyttää, niin mikäs siinä, mutta on aivan naurettavaa sanoa, että old school MMO:iden ystävät haikailevat nuoruuttaan takaisin. Everquestia pelataan edelleen. Pantheon: Rise of the Fallen on tulossa. Tällä hetkellä näyttää, että Classicista on tulossa isompi juttu kuin ainakaan Blizzard osasi odottaa.

Näyttäisi siltä, että tämä artikkeli tulee vanhentumaan erittäin kehnosti, mikäli merkkeihin on uskominen. Voipi olla, että vanha peli teki kuin tekikin jotain oikein.

No siis tämähän oli vain Lehtosen henkilökohtainen mielipide, ei siitä pidä hernettä nokkaansa vetää :D Toki varmasti tulee löytymään niitä jotka tätä jaksavat nyky-Wowiin kyllästyneenä tahkota kuin v. 2005, mutta oma veikkaukseni on että vuoden päästä Classic-WoWia eivät enää kansoita muut kuin ne fanaattisimmat vanilla-WoWin nimeen vannovat vanhat örmyt. Mutta hyvä että Blizzard tarjoaa nykyiseen menoon kyllästyneille sitä old school MMO:ta, mutta turha Classic WoWista on sen suurempaa numeroa tehdä, massoihin se ei millään tule samalla tavalla vetoamaan kuin v.2005.

Käyttäjän Lahis kuva
Lahis
Lainaus Balnazzard

Mutta hyvä että Blizzard tarjoaa nykyiseen menoon kyllästyneille sitä old school MMO:ta, mutta turha Classic WoWista on sen suurempaa numeroa tehdä, massoihin se ei millään tule samalla tavalla vetoamaan kuin v.2005.

Se olisikin ihme jos Classic saisi Fortnite massat ryntäämään MMO-pelien sekaan :D

Käyttäjän Tapiiri kuva
Tapiiri
Lainaus Balnazzard

No siis tämähän oli vain Lehtosen henkilökohtainen mielipide, ei siitä pidä hernettä nokkaansa vetää :D Toki varmasti tulee löytymään niitä jotka tätä jaksavat nyky-Wowiin kyllästyneenä tahkota kuin v. 2005, mutta oma veikkaukseni on että vuoden päästä Classic-WoWia eivät enää kansoita muut kuin ne fanaattisimmat vanilla-WoWin nimeen vannovat vanhat örmyt. Mutta hyvä että Blizzard tarjoaa nykyiseen menoon kyllästyneille sitä old school MMO:ta, mutta turha Classic WoWista on sen suurempaa numeroa tehdä, massoihin se ei millään tule samalla tavalla vetoamaan kuin v.2005.

Mielipidehän se tietysti on mutta odottaisin näiltä ammattilaisilta vähän parempaa argumentaatiota mielipiteilleen kuin kadonneen nuoruuden metsästys. Sitä voisi kurottaa vähän korkeammalle puuhun kuin siihen kuuluisaan alhaisimpaan hedelmään.

Käyttäjän raaste kuva
raaste

Itseasiassa haluan. Jutun otsikko pitäisi muuttaa muotoon "Retrostelussa World of Warcraft – en oikeasti halua pelata tätä peliä vuonna 2019".

Käyttäjän Agathon kuva
Agathon

Itse tämän betaa pelanneena kyllä tykkään edelleen. En minä hae kadotettua nuoruutta, vaikka onkin jännä nähdä miten paljon "tuttuja" ympäri Eurooppaa on jälleen kerääntynyt kasuaalisti tätä pelailemaan. Itse haen MMO:ta ilman, että jokainen asia näytettiin kartalla ja nuolella, jokainen seikkailu oli planeettoja tuhoavaa massiivista eeppisyyttä. Itse odotan peliä, joka jatkoi Warcraftin tarinaa. Nykyinen WoW on hyvä, kyllä itse siitäkin pidän, mutta se ei ole se sama peli (ja hyvä niin).

En ymmärrä kaikkea tätä itkemistä sen ympärillä, koska Classic tulee retailin mukana pelattavaksi samalla kuukausihinnalla. Ei tätä kukaan pakota pelaamaan eikä tämä tule syrjäyttämään retailia mitenkään. Nämä ovat saman pelin kaksi iteraatiota.

Käyttäjän Thuresen kuva
Thuresen

Itse kaiken muun paitsi vanillan WoWissa retailia pelatessa nähneenä en enää koskaan aio edes harkita retailiin palaamista niin kauan kuin Classic on voimissaan ja pelaajia riittää. Ja kun Classic joskus "kuolee" niin lopetan pelin pelaamisen. Vuoteen en ole retailiin koskenut mutta tämän takia subbasin ensimmäisenä päivänä. Vanha Azeroth on juuri parasta, ei tylsiä Catan aiheuttamia mullistuksia joka paikassa eikä jengi pysty lentelemään. Kaiken tämän toki näin jo TBC:ssä molemmilla puolilla mutta silti jaksan edelleen mieluummin vanhaa mannerta.

Nostoja