Kesälllä 2023 X-kirjain on koko nettimaailman suuri vitsi sen jälkeen kun edelleen käsittämättömästi nerona pidetty Elon Musk torpedoi 44 miljardin taalan ostoksensa brändiarvon muuttamalla Twitterin nimen X:ksi. Tästä todennäköisesti riittää hupia vielä kuukausiksi, mutta X-kirjain on kautta historian kiehtonut lukuisia muitakin aikuisviihteen ja extreme-urheilun ammattilaisista pelinkehittäjiin.
Se tunnetuin X-peli, tai oikeammin X-pelisarja, lienee saksalaisen Egosoftin kehittämä… no, X. Kehittäjät tosin tajusivat jo varhain, että pelkkä X olisi kehno nimi mille tahansa tuotteelle, joten mukaan heitettiin alusta saakka myös lisänimiä. Palataan siis ajassa vuoteen 1999 fiilistelemään toivottavasti vähemmän katastrofaalisen X:n tunnelmia X: Beyond the Frontierin muodossa.
X: Beyond the Frontier on avaruusseikkailu, jonka tarkoituksena ei ole räiskiä tai valomiekkailla tietään kunniaan, vaan kohdata uusia ja eksoottisia muukalaisrotuja ja sitten viedä näiden rahat kaupankäynnin jalon taiteen avulla. Pelaaja ohjastaa kokeellista avaruusalusta, joka ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa kykenee matkustamaan galaksista toiseen. Pilottikokeilu menee kunnolla pieleen, kun aluksen hyppymoottori menee sekaisin ja nakkaa koko aluksen jonnekin tuntemattoman avaruuden äärilaidoille.
Suunnittelematon hyppy rikkoo myös kaikki mahdolliset komponentit ja systeemit, joten ennen kuin paluuta kotiin voi edes suunnitella, edessä on paljon kalliita hankintoja. Aluksen miehistön onneksi kaukainen tähtijärjestelmä on kovasti kaupankäynnistä pitävien käärmeolentojen kotipaikka, joten innokkaille bisnestyypeille on tarjolla paljon tekemistä.
Kyseessä on siitä harvinainen peli, että X: Beyond the Frontier todellakin on niin vapaamuotoinen kuin peli yleensäkään voi olla. Kun on istunut tiensä läpi pitkän intron ja vielä pitemmän, pelin tarinaa rautalangasta vääntävän pakollisen keskustelun, kaikenlainen ohjaus, johdatus ja pakotus loppuvat. Tee, mitä haluat. Mene, mihin haluat. Tarina? Sellainenkin on, mutta sen kanssa ei ole pakko olla missään tekemisissä, jos ei kiinnosta. Sen sijaan voi viettää lukemattomia tunteja lennellen paikasta A paikkaan B, ostaen raaka-aineita halvalla ja myyden kalliilla.
Tämä kaikki on ihan siistiä ja toimii vielä nykyäänkin hyvin pelin selkärankana, kuten vaikka Elite: Dangerous on todistanut. X:ssä on kuitenkin muutamia suuria ongelmia, mikä ei tietenkään ole hirveän yllättävää. Onhan kyseessä kuitenkin ensinnäkin kehitystiimin ensimmäinen yritys tehdä tällaista peliä, ja lisäksi 24 vuotta vanha teos, jonka jälkeen pelien maailmassa on tapahtunut jos jonkinlaista kehitystä.
Ehkä suurin ongelma on valtavan pelaajalle annetun vapauden kääntöpuoli. Kun pelin käynnistää ensimmäistä kertaa ja eteen lopulta aukeaa avoin avaruus, on hyvin hankala yrittää hahmottaa, mihin pitäisi mennä tai mitä pitäisi tehdä. Avulias käärmetyyppi selitti kaupankäynnin alkeellisimman teorian (”osta tavaroita ja myy ne jollekulle, joka haluaa niitä”), mutta ei sen enempää. Rahaa on hyvin niukasti, enkä itse löytänyt mitään kovin kätevää tapaa selvittää, mitä ensimmäisen pelialueen lukuisat tehtaat, voimalat ja muut avaruusasemat myyvät tai haluavat ostaa. Niinpä edessä on runsaasti lentelyä, kun pelaaja yrittää kartoittaa, mitä kaikkea mihinkin voi myydä, ja mistä sitä voi ostaa. Tarjolla ei tunnu olevan mitään pelin sisäisiä keinoja pitää tästä kirjaa, joten oletettavasti tyytyminen olisi toisella monitorilla pyörivään Excel-taulukkoon, tai muistivihkoon.
Toinen merkittävä ongelma on se, miten hidastempoista tämä kaikki on. Pelin edetessä saa kyllä ostettua jos jonkinlaisia hienoja varusteita, mutta pelin alussa käytössä ei ole yhtään mitään. Alus liikkuu puuduttavan hidasta vauhtia ja lento yhden tähtijärjestelmän sisällä sijaitsevien paikkojen välillä kestää useita minuutteja. Aluksen komponenttien hinnat ovat myös järkyttäviä, joten ongelmaa ei saa myöskään korjattua vielä ensimmäisten tuntien aikana.
Tämä ei tietenkään ole sattumaa, vaan taatusti aivan suunniteltu juttu. Egosoft on kuitenkin saksalainen firma, ja se saksalaispelaajien porukka, joka rakastaa yksityiskohtaisia ja hidastempoisia simulaattoreita, todellakin rakastaa niitä. Heille se ei ole mikään ongelma, että pari ensimmäistä pelituntia körötellään paikasta toiseen avaruus-Ladan vauhdilla. Se on koko jutun pointti. Miten muuten voi tuntea itsensä 2900-luvun avaruusduunariksi?
Tätä porukkaa selvästi on enemmän kuin voisi uskoa, sillä X: Beyond the Frontier löysi yleisönsä. Se sai kriitikoilta varovaisen positiivisen vastaanoton, mutta peli myi sen verran hyvin, että sille julkaistiin muun muassa palkkionmetsästyksen ja muita uusia aktiviteetteja sisältävä lisälevy, sekä pino jatko-osia ja niiden laajennuksia.
X-pelisarja ei toki ole ainoa, joka on kalastellut samoilla vesillä. Alkuperäiset Elitet kehittäneen David Brabenin firma palautti pelisarjan nimen parrasvaloihin hillittömän suositun Elite: Dangerousin myötä, eikä toki voi jättää laskuista myöskään historian kehnoimmin johdettua pelinkehitysprojektia / rahanperusoperaatiota, Star Citizieniä.
Avaruudessa siis selvästi on tilaa myös muunlaisille sankareille kuin hävittäjäpiloteille ja jediritareille.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä viikottain Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.
Kommentit
Olisi mukava lukea toinen turkulainen mielipide 1992 Amiga-eepoksesta Epic :) toki erilainen peli kyseessä kuin tämä, mutta jotenkin alkoi selkärangassa hämmentävä kihelmöinti tämä luettuani.