Runescapen synttärivuosi käynnissä – katsaus uusiin RuneScape-peleihin

Pelaajalehti.com katsastaa RuneScapen juhlavuoden kunniaksi tulevia RuneScape-pelejä.

20.3.2016 01:06

RuneScape-morppi on viihdyttänyt nettiseikkailijoita jo 15 vuoden ajan, mikä on melkoinen saavutus mille tahansa pelille. Pelin kehittäjä ja julkaisija Jagex on kuitenkin tyytynyt hämmästyttävän pitkään pelkkään peruspeliin, jota on ylläpidetty, laajennettu ja välillä päivitetty. Firma teki vasta pari vuotta sitten päätöksen nojautua vahvemmin RuneScape-brändiin ja laajentaa sitä uusiin suuntiin.

Samalla firma teki yllättävän käännöksen ja katsoi myös taaksepäin. Nettiseikkailun matkan varrelle mahtuu monia versioita ja muutoksia, eikä kaikkea ole tietenkään otettu vastaan suotuisasti. Pelaajat olivat toivoneet muun muassa retropalvelinta, jolla voisi pelata jotain vanhaa RuneScapen versiota. Ja hirveän hyvällä mäihällä firman kassaholvista löytyikin vuodelta 2007 peräisin oleva tallennusnauha, joka sisälsi täydellisen varmuuskopion pelin palvelinohjelmasta kaikkine työkaluineen.

Niinpä Jagex julkaisi Old School RuneScapen vanhojen pelaajien iloksi.

– Oletimme pelaajien viihtyvän Old Schoolissa muutaman viikon ajan, ehkä jopa pari kuukautta, minkä jälkeen se autioituu. Toisin kävi, sillä hehän jäivät sinne, tuottaja Mat Kemp hämmästelee.

Pelaajamäärät näet poukkasivat heti odottamattoman korkealle – jäädäkseen. Samaan aikaan myös pääseikkailun pelaajamäärät kasvoivat, joten yllättäen vanha ja köpöinen nettiseikkailu houkutteli pelaajia sekä vanhaan että uuteen peliin.

Alkujaan vanhaa versiota ajateltiin pyörittää minimimiehityksellä: pidetään palvelin pystyssä ja ehkä korjataan pahimpia bugeja, mutta ei muuta. Mutta yhtäkkiä pelissä oli niin paljon pelaajia, että heitä piti palvella kuin oikeita asiakkaita. Old School RuneScapesta onkin tullut oma tuotteensa Jagexin pelilinjalle, ja sitä sekä ylläpidetään että kehitetään itsenäisenä teoksena.

Tänä vuonna Old School saa jopa oman laajennuksensa eli uuden mantereen, mikä tuottaa mielenkiintoisia haasteita RuneScape-brändin kehittäjille. Old School näet sijoittuu ajallisesti nykyistä peliä varhaisempaan aikakauteen, eikä tarinaa kuljeteta siitä ajallisesti eteenpäin. Käsikirjoittajien täytyy luoda vanhaan versioon uusia tarinoita, tehtäviä ja laajennuksia niin, etteivät ne riko kaanonia, eivätkä pelaajat vahingossa tapa ketään, joka on elossa vuonna 2016 pelattavan pääpelin tarinassa.

Samalla vanhuspainos on ehkä maailman demokraattisin pelimaailma, sillä sen kehitystyön päätökset on jätetty täysin pelaajien vastuulle. Nämä miettivät ja äänestävät keskenään, mitä peliin pitäisi tehdä, ja Jagex vain toteuttaa pelaajien päätökset. Kuulostaa oudolta, mutta toimii.

Varsinainen RuneScape puolestaan laajenee moneen suuntaan – tai oikeastaan viikoittain. Käsikirjoittajat tuovat peliin joka viikko jonkin uuden tarinan, paikan tai hahmoja, mikä tarjoaa aktiivipelaajille jatkuvasti jotain kiinnostavaa odoteltavaa. Tämän vuoden puolella saadaan päätökseen monta useita vuosia kestänyttä tarinajatkumoa, joista yksi juontaa juurensa jo sinne 15 vuoden taakse. Ei voi kuin ihailla moista pitkäjänteisyyttä sekä kirjoittajien että pelaajien puolelta.

Viikoittaisten päivitysten ja isompien laajennusten lisäksi RuneScape astuu tänä vuonna ison askeleen eteenpäin NXT-versiollaan, joka on uusi pääteohjelma. Vanhus luopuu lopultakin selaimen kautta pyörivästä Java-pohjaisesta peliohjelmastaan ja siirtyy täysin uuteen, nykyaikaiseen asiakasohjelmaan. Sitä on kuitenkin työstetty morpin vanhoja pelaajia ajatellen, joten vaikka grafiikka ja piirtoetäisyydet ovatkin paljon aiempaa näyttävämpiä, pitäisi pelin pyöriä samalla kokoonpanolla kuin nykyäänkin. Hyvä niin, sillä muutoin edessä saattaisikin olla pelaajakato.

Täysin uusia RuneScape-pelejä saapuu tänä vuonna kaksi. Toinen on sekä mobiililaitteille että tietokoneille julkaistava Chronicle: RuneScape Legends, jossa pelaajat suuntaavat morppaamisen sijaan keräilykorttipelien maailmaan. Erittäin omintakeisesti luotu peli yhdistää keräilykorttien lätkintää sekä seikkailua ja strategiaa, eikä juuri kopioi muiden genren tuttujen teosten aineksia. Tässäkin genressä on yhä tilaa innovaatioille!

Käytännössä peli on kuin kahden pelaajan figuuriseikkailu, jossa heidän sankarinsa kipittävät pitkin pelilautaa useiden kohtaamisten kautta kohti lopullista yhteenottoa. Pelaaminen on kuitenkin tavallaan käännetty päinvastoin kuin yleensä, sillä esimerkiksi pöydälle lyötävät hirviökortit yrittävät yleensä mieluummin hyökätä pelaajaa itseään vastaan. Monet muutkin kortit löydöksineen kampittavat pelaajaa itseään, joten iso osa peliä on taktikointia sen mukaan, mitkä kortit tuottavat itselle mahdollisimman vähän vahinkoa. Seikkailijat eivät niinkään taistele toisiaan vastaan kuin koettavat selvitä eteenpäin omassa tarinassaan.

Joillakin korteilla hirviöitä voi kuitenkin buffata niin, että niiden isku siirtyykin vastustajaan. Toisilla korteilla voi taas buffata omaa hahmoa, asetta tai skillejä, ja aina joskus tulee tilaisuus vähän huitaistakin tuota ärsyttävää kilpakumppania, joka himoitsee samaa saalista.

Figuurimainen ja nätti meininki sekä mainion toimiva ja poikkeuksellinenkin pelimekaniikka tekevät Chroniclesista pelin, jota kannattaa ihan oikeasti odottaa. Sen pelaaminen ei vaadi RuneScape-tietoutta, vaan peli on itsenäinen teos, vaikka toki lainaa isomman morpin maailmasta hahmoja, tapahtumia ja paikkoja. Jokaista pelikertaa kuvataankin kuin pieneksi seikkailuksi, jossa ehditään kokea paljon ja nauttia hauskasta kilpailuhenkisestä tarinasta.


Chroniclesissa voi olla pieniä
seikkailuja, mutta ei niin pieniä kuin RuneScape Idle Adventuresissa. Se on näet RuneScape-sarjan ensimmäinen askel mobiilipelien maailmaan. Kanadalaisen Hyper Hippo -studion tekemä peli on samalla myös ensimmäinen kerta, kun RuneScape ylipäätään annetaan ulkopuolisiin käsiin. Poppoon aiemmin tekemä Adventure Capitalist -mobiilipeli oli näet herättänyt Jagexilla kovasti huomiota, ja brittitiimi arveli, että merentakaiset sukulaiset osaisivat varmasti tehdä oivallisen idle-genren pelin myös RuneScapen pohjalta.

Pohjimmiltaan Idle Adventures onkin yksi niistä peleistä, jotka pelaavat itse itseään. Pelaat minuutin tai kaksi kerrallaan ja jätät pelin sitten odottamaan. Tulet takaisin muutaman tunnin päästä tai kenties seuraavana päivänä, napsauttelet lisää valintoja ja jätät pelin taas odottamaan. Jokaisen pikku session aikana ehdit silti kokea palasen tarinaa, tehdä valintoja ja antaa komentoja, joita sitten hiljalleen toteutetaan poissa ollessasi. Peli pelaa itse itseään sinä aikana, ja kun palaat, niin odottamassa onkin palkintoja.

Miniatyyriroolipeliksi kuvattu Idle yrittää kuitenkin kovasti paketoida minipeliin paljon sisältöä. Siinä on kylien kehittämistä ja resurssienhallintaa sekä seikkailuja, tarinoita ja taisteluja, mutta kaikki nopeasti kliksauteltavassa muodossa. Palkkaamasi porukka tekee töitä sillä aikaa, kun olet poissa, etkä menetä mitään, vaikka et pelaisi viikkoihin.

Alkuun mobiilialustoille ja myöhemmin Steamin kautta pc:lle julkaistava idle-seikkailu kuulostaa erikoiselta tavalta levittää RuneScapen saagaa, mutta samalla se on ehkä nykyaikaisin ja modernein tapa laajentaa brändiä uusiin suuntiin.

Jukka O. Kauppinen

Lisää luettavaa