Trine 4: The Nightmare Prince
Kotimaisen Trine-sarjan jatkuminen näytti vielä muutama vuosi sitten kaikkea muuta kuin varmalta. Satumaiseksi menestykseksi osoittautuneen Trine 2:n jälkeen helsinkiläisstudio Frozenbyte sai kokea kovan paluun todellisuuteen, kun kolmanteen ulottuvuuteen siirtynyt Trine 3 ei lyönytkään läpi edeltäjänsä tavoin. Peli on kyllä vähitellen onnistunut löytämään oman yleisönsä, mutta jopa kehittäjien toimesta on myönnetty, että kolmas Trine oli kunnianhimoisempi peli kuin sen olisi ehkä pitänyt olla.
Viimeiset vuodet Frozenbyte onkin viettänyt järjestellen toimintatapojaan uusiksi. Has-Been Heroes ja Trinen kanssa samaan universumiin sijoittuva Nine Parchments ovat olleet sille tällä saralla tärkeitä pelihankkeita, sillä ne ovat käytännössä auttaneet rakentamaan pohjan Trinen paluulle. Trine 4: The Nightmare Princen onkin tullut aika ilmestyä markkinoille sopivasti sarjan kymmenvuotisjuhlavuotena, ja luottavaisena Frozenbyte on hehkuttanut sen olevan suurin ja paras Trine-seikkailu tähän asti.
The Nightmare Prince palauttaa Trinen taas sivulta kuvatun pulmatoiminnan pariin. Heti alkumetreillä se muistuttaakin paljon Trine 2:ta, sillä sarjan tuttu sankarikolmikko tekee myös paluun hahmoille ominaisine erikoistaitoineen. Velho Amadeus leijuttelee edelleen irtaimistoa ympäriinsä ja varas Zoya luottaa jouseen ja heittokoukkuunsa, kun taas miekkaa ja kilpeä heiluttava ritari Pontius on enemmän raa’an voiman ystävä.
Aiemmista sarjan osista on silti viisastuttu. Frozenbyte-pomo Lauri Hyvärinen kertoo, että Trine 3:n jälkeen studio on löytänyt uuden arvostuksen kaksiulotteista tyyliä kohtaan, ja Trine 2:n jäljiltä klassisessa kaavassa on nähty muutenkin vielä parannettavissa olevia osa-alueita. Pulmia on pyritty rakentamaan tällä kertaa enemmän erilaisten teemojen ympärille, kun aiemmin ongelmatilanteiden esittely saattoi tuntua sävyltään summittaisemmalta. Kentissä kohdattavat pulmatilanteet on lisäksi eroteltu yksin- ja moninpelin välillä niin, että moninpelissä haasteet on suunniteltu selätettäväksi nimenomaan yhteistyötä tekemällä.
Pelattavuuteen on lisätty tietynlaista sujuvuutta. Kaikki kolme sankaria ovat saaneet käyttöönsä uusia kykyjä, jotka auttavat monipuolistamaan hahmojen liikkuvuutta ja mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöihin. Zoyan heittokoukulla voi esimerkiksi muodostaa siltoja kaverien avuksi, kun taas Amadeus pystyy olemaan enemmän hyödyksi taisteluissa viskomalla esineitä vihollisten niskaan. Hahmojen keskeisimmät ominaisuudet avautuvat vähitellen tarinan edetessä, kun taas vapaaehtoisempia taitoja on mahdollista ansaita pelimaailmaan ujutettuja taikapulloja keräämällä.
Pulmanratkonta on edelleen hyvin fysiikkapohjaista ja houkuttelee jatkuvasti kokeilemaan pelimaailman sallimien mahdollisuuksien kanssa. Jopa muutamassa pomotaistelussa saa jälleen mietiskellä keinoja vihollisten vahingoittamiseksi. Toimintapeliksi uutukaista on silti edelleen hankala kutsua, sillä pääasiallisesti taisteluosuudet on suunniteltu suoraviivaiseksi vaihteluksi kaikelle pelissä tapahtuvalle pään raapimiselle.
Noin kahden tunnin testin jälkeen ei jäänyt epäselväksi, että uusin osa on muutoksiltaan selvästi Trine 3:a konservatiivisempi teos. Se näyttää ja tuntuu siltä, mitä Trine 2 aikoinaan tarjosi, mutta myös kehitysaskeleet ovat havaittavissa. Vaikka Trine 4 ei olekaan kotimaisen fantasiaseikkailun uusi mullistus, siinä on hiottu eteenpäin ideoita, jotka nostivat Trine-nimen aikoinaan maailmankartalle.
Trine 4: The Nightmare Prince julkaistaan PlayStation 4:lle, Xbox Onelle, Switchille ja pc:lle 8. lokakuuta.