Espoolainen Joonas Suotamo on näytellyt ikonista Tähtien sota -hahmo Chewbaccaa jo kahdessa elokuvassa, ja pian on kolmannen näytön paikka. 23. toukokuuta saa ensi-iltansa Solo: A Star Wars Story, jonka tiimoilta Pelaaja pääsi kyselemään mieheltä tämän kokemuksista Tähtien sodan parissa.
Mikäli oli tärkein neuvo Chewbaccaa alun perin näytelleeltä Peter Meyhew’lta?
Meillä oli viikon mittainen wookie-alokasleiri, jossa käytiin videoiden kera läpi, mitkä asiat olivat Peterille tärkeitä. Olin tehnyt itse paljon taustatyötä, mutta yllätyin, kun sieltä tuli vinkkejä, joita en osannut yhtään ajatella ja jotka auttoivat syventämään tietämystäni. Tärkein saamani neuvo oli muistaa, että Chewbacca on aina vahva ja raskas. Sen kädet ja liikkeet ovat hitaita mutta äärimmäisen voimallisia.
Koetko pystyväsi jättämään oman jälkesi näinkin ikoniseen hahmoon?
Olen aina ottanut sen juuren, jonka Peter loi, mutta pyrkinyt sitten käsittelemään sitä omalla tavallani. Kehoni ei ole sama kuin Peterin, ja olen joutunut joka päivä tekemään kompromisseja. Mutta onneksi se karvapuku antaa aika paljon anteeksi ja auttaa luomaan illuusiota siitä, että siellä on edelleen sama henkilö puvun sisällä, mikä on se lopullinen tavoite. Hahmo ei vaihdu, vaan ihmiset saavat aina sen saman Chewbaccan.
Se oma juttu, mitä yritän tehdä, tulee esiin näyttelemisessä, reaktioissa ja valinnoissa, joita teen puvussa ollessani. Valitsen, että miten reagoin ja miten paljon. Teenkö vain sellaisen pienen olankohautuksen vai isomman reaktion. Ne ovat niitä valintoja, joita koen pystyväni tekemään Chewbaccan puvussa. Ne ovat joskus hauskoja mutta aina merkityksellisiä.
Kohtaukset käydään aina ennen niiden kuvaamista läpi, mutta kukaan ei tule sanomaan minulle, miten niiden pitäisi olla. Teen itse aloitteen kaikesta. Näytän ohjaajalle sen, mitä haluan tehdä, ja sitten hän sanoo, onko se hyvä vai pistääkö siinä joku silmään. Ohjaaja katsoo kokonaisuutta ja jos hän näkee, että freimissä on kaikki hyvin, hän hyväksyy sen ja mennään eteenpäin. Minkään komitean kautta sen ei pidä mennä läpi. Käsikirjoituksessa on dialogi, jonka ympärillä saa tehdä mitä haluaa, kunhan se sopii tarinaan.
Miten päädyit rooliin?
Olin koripalloilija ja jäänyt ilmeisesti nuorten maajoukkueesta mieleen. Suomen koripalloliiton Hippo Taatila äkkäsi minut, kun Hollywood-tuotanto otti yhteyttä Henrik Dettmanniin ja Mika Mäkelään ja etsi sinisilmäistä 210-senttistä henkilöä. Ne soittivat minulle, kun olin tekemässä jotain omaa videotuotantoproggista, ja totesin, että kyllä minä voin tuonne Hollywoodiin lähteä.
Millainen on näyttelijätaustasi?
Lukion näytelmät. Sain niistä sellaisen kipinän, että haluaisin tehdä tätä. Sitten lähdin [Pennsylvanian] yliopistoon ja ajattelin katsoa, jos menisin näyttelijälinjalle. Siellä kuitenkin sanottiin, ettei varmaan löydy rooleja, unohda koko homma. Mietin, että he olivat varmaan oikeassa, ja valitsin elokuvaopinnot.
Tutustuitko Tähtien sotaan aikoinaan alkuperäisen vai uudemman trilogian kautta?
Alkuperäisen vhs-kaseteilla olkkarin matolla. Ihmettelin aina Luken kasvutarinaa, kun hän asui siinä valkoisessa talossa, potkiskeli kiviä ja katseli useampaa aurinkoa taivaalla. Se oli jotenkin niin mestarillista, ja mietin, miten sellaisia maailmoja voi olla. Olen aina ollut suuri fani. Faijahan se meille tuon näytti, ja olen kiitollinen siitä.
Entäs pelaaminen? Löytyykö sellaiselle aikaa?
Päivitin juuri Pleikan kovalevyn kahteen teraan. Nyt on ollut aika vähän aikaa, mutta yritän pelata. Itse asiassa juuri ostin Battlefrontin. Menin siinä johonkin peliin ja kuolin saman tien.