”Tiesitkö?” on Pelaaja.fin sunnuntaisin ilmestyvä artikkelisarja, jossa Ida Suominen pureutuu pelien ja pelialan ilmiöihin, taustoihin, ikoneihin tai salaisuuksiin.
Kun Irrational Gamesilla käytiin kehittämään Burial at Sea -lisäsisältöpakettia keväällä 2013 ilmestyneeseen Bioshock Infiniteen, kehittäjien oli ratkaistava yksi tärkeä pulma. Kuinka viestiä pelaajalle, että peruspelissä keskeistä roolia näyttelevä, pelaajahahmo Bookeria taisteluissa auttava, eristyksissä kasvanut Elizabeth, on Pariisissa? Tai ainakin Elizabethin kuvitelmassa Pariisista.
– Minä sijoitin kaikki taustalla esiintyvät hahmot sekä peruspelissä että lisäsisällössä. Se oli suuri osa työtäni. Kun tein Pariisi-skenaariota, sijoitin kohtaukseen ”chumpeja”, hahmomalleja joilla ei ole tekoälyä. Suorituskysymysten takia emme voineet antaa jokaiselle hahmolle kunnollista reitinhakutekoälyä, joten valtaosa taustahahmoista on tällaisia ”chumpeja”, pelin parissa työskennellyt Gwen Frey on kertonut Twitter-tilillään.
Käytännössä Frey siis sijoitti hahmomallin, antoi sille toistuvan animaation ja sääti sen pään liikkeitä, ja pyysi käsikirjoittajilta muutaman repliikin antaakseen hahmolle viime silauksen.
Kun Frey otti kohtauksen Pariisissa käsiteltäväkseen, se oli hänestä liian staattinen ja tarvitsi enemmän menoa ja meininkiä.
– En voinut lisätä tekoälyä käveleskelemään ympäriinsä. Sen sijaan tuumin, että chump, joka juoksisi ympäri mainospilaria voisi toimia hyvin. Sen kun vain laajentaisin mainospilarin näkymättömiä seiniä niin, että pelaaja ei voisi törmätä myöskään chumpiin.
Tiimillä ei kuitenkaan ollut animaatiota ringissä juoksemiselle, eikä sellaisen animoimiseen ollut resursseja. Lisäosissa käytettiin uudelleen paljon peruspelissä olevia elementtejä, ja se antoi Freylle idean: peruspelissä tarinan alkupuolella oli kohtaus, jossa tornista vasta paennut Elizabeth tanssii ihmisjoukossa. Taustahahmot tanssivat pareittain ringissä – Frey totesi, että sitä voisi hyödyntää. Hän ei halunnut laittaa pariskuntaa tanssimaan pilarin ympärille koska se tuntui hölmöltä, vaan päätti laittaa kaksi lasta tanssimaan. Lasten hahmomallien mittasuhteet olivat kuitenkin erilaiset aikuisten hahmojen mittasuhteista, eikä ratkaisu toiminut. Tanssijoiden kädet ja jalat menivät toistensa läpi. Koska lapset ovat lyhyempiä ja animaation mittasuhteet oli määritelty aikuisten hahmomallia silmälläpitäen, lasten kädet olivat tanssiessa kohotettuina heidän päidensä yläpuolelle.
– Joten poistin pojan tanssiparin ja kiinnitin hänen käsiinsä patongin. Pam! Poika tanssii patongin kanssa! Nerokasta! Päätin, että jos joku kysyy, vastaan vain ”leipä on parasta, vai mitä?” En ajatellut tästä sen suurempia silloin, mutta tanssivasta leipäpojasta on tullut viraalein asia, jonka olen ikinä tehnyt.
Lue lisää: