”Tiesitkö?” on Pelaajalehti.comin sunnuntaisin ilmestyvä artikkelisarja, jossa Ida Suominen pureutuu pelien ja pelialan ilmiöihin, taustoihin, ikoneihin tai salaisuuksiin.
Elder Scrolls -sarjan fanit pääsivät seikkailemaan joukolla Tamrielin niityille ja notkoihin vuonna 2014, kun The Elder Scrolls Online julkaistiin. Sarja on kuitenkin työntänyt varvasta moninpelin puolelle jo melkein kaksi vuosikymmentä aikaisemmin.
Kun Elder Scrollsin toinen osa Daggerfall ilmestyi, pelit julkaisseelle Bethesdalle alkoi käydä selväksi, että laajemmalle sarjalle oli kysyntää. Studio otti yhtäaikaisesti työstettäväkseen kolme uutta peliä: Morrowindin, Redguardin ja Battlespiren. Battlespire ilmestyi kolmikosta ensimmäisenä, marraskuussa 1997. Se lähti liikenteeseen nimellä Dungeon of Daggerfall: Battlespire, koska itsenäisen pelin sijaan sen oli tarkoitus olla laajennusosa Daggerfallille. Morrowind kuitenkin laitettiin jäihin parempaa hetkeä odottamaan sen vaatimien resurssien vuoksi, joten Morrowindin parissa työskennellyttä väkeä vapautui kehittämään Battlespireä. Lisävoimin Daggerfalliin sijoittuva luolastoseikkailu laajeni omaksi pelikseen ja sai nimekseen An Elder Scrolls Legend: Battlespire.
Battlespire nojasi aavistuksen edeltäjiään voimakkaammin luolastojen koluamiseen, mutta sisälsi myös sarjaan olennaisesti kuuluvia roolipelielementtejä. Sekä edeltäjistään että seuraajistaan poiketen siinä oli kuitenkin myös moninpelimahdollisuus. Pelillä ei ollut omia palvelimia, vaan kaverin kanssa pelaaminen kulki GameSpy-palvelun kautta. Tarjolla oli kahdensorttista sosiaalista seikkailua. Ensimmäinen oli mahdollisuus pelata tarinakampanjaa kaksin. Toinen oli pvp-henkinen joukkuemättö, joka asetti pelaajat toisiaan vastaan.
An Elder Scrolls Legend: Battlespire sai ilmestyessään kalsean vastaanoton. Se oli laajemman Daggerfallin jälkeen pettymys suppeampine maailmoineen ja yksioikoisine taistelujärjestelmineen. Vaikka moninpelimahdollisuus olikin sarjalle jotain uutta ja ihmeellistä, ei senkään toteutuksessa lopulta ollut hurraamista. Moninpelissä ei ollut tallennusmahdollisuutta muualla kuin kenttien lopussa, mikä nakersi pelaamisen miellyttävyyttä. Vaikka Battlespire itsessään sekoittikin taistelua ja roolipeliä kohtalaisen tasaisessa suhteessa, moninpelin puolella painotus kallistui vahvasti toiminnan puoleen. GameSpotin arvostelija suomikin peliä siitä, kuinka se ei ollut tarpeeksi houkutteleva roolipelaajille samalla, kun sen graafinen ja mekaaninen vaatimattomuus tekivät siitä luotaantyöntävän toiminnannälkäisille.
Lue lisää: