Tiesitkö? Ensimmäinen GTA oli lentää roskiin useaan otteeseen

Tiesitkö, että ensimmäinen Grand Theft Auto oli ensin lähempänä liikennesimulaattoria kuin nykyistä rötöstelyrellestystä? Lue kuoppaisesta kehitystaipaleesta täältä!

12.4.2020 06:00

”Tiesitkö?” on Pelaaja.fin sunnuntaisin ilmestyvä artikkelisarja, jossa Ida Suominen pureutuu pelien ja pelialan ilmiöihin, taustoihin, ikoneihin tai salaisuuksiin.

Räjäytettyään pankin hittipelillään Lemmings, skottikehittäjä DMA Design käänsi katseensa uusiin aluevaltauksiin. Lemmings-menestys mahdollisti laajentumisen: voitoilla hankittiin niin motion capture -studio kuin oma musiikkiosastokin, minkä lisäksi taloon palkattiin lisää väkeä.

Uusi väki päätyi projektin pariin, joka tuli aiheuttamaan sekä studiolle että julkaisijalle harmaita hiuksia usean vuoden ajan. Race ’n’ Chase oli alun perin poliisit ja rosvot -simulaatio, jossa pelaaja asettui poliisiauton rattiin. Koska pelin asetelma oli realistinen, halusi tekijätiimi sen toimivan myös tosielämän säännöillä. Vaikka pelissä oli mahdollista kaahata tuhatta ja sataa, pelaajan piti virkavallan edustajana esimerkiksi pysähtyä kuuliaisesti liikennevaloihin.

Studion perustaja David Jones kiikutti Race ’n’ Chasen ensimmäisen version nähtäväksi DMA:n kanssa yhteistyöhön haluavalle julkaisijalle, BMG Interactivelle. Pelissä ei ollut muuta vikaa kuin että se oli tappavan tylsä. Sekä BMG että DMA jakoivat näkemyksen, että jonkin oli muututtava radikaalisti. Kehitystiimiin myöhemmin liittyneen luovan ohjaajan Gary Pennin mukaan Race ’n’ Chasen ongelma oli se, että kukaan ei haluaisi pelata poliisia. Rosvot olivat paljon kiinnostavampia.

Vielä senkin jälkeen, kun peli sai kasvojenkohotuksen, teki pelaajahahmosta kytän sijaan kelmin ja vaihtoi nimen Grand Theft Autoksi, hankaluudet seurasivat toisiaan.

– Peli oli vielä vuosia ihan kauhea sotku. Se ei edistynyt, se ei mennyt mihinkään. Julkaisija, BMG Interactive, halusi hylätä sen, koska se tuntui hyytyneen paikalleen, Penn on kertonut.

Peli oli epävakaa ja kaatuili vähän väliä. Toinen epäkohta oli pelattavuus ja ajotuntuma: ne olivat hirveitä. Pelin simulaatiojuuret näkyivät yhä ohjauksessa, ja esimerkiksi auton oven avaamiselle ja sulkemiselle oli oma näppäimensä.

– En muista, oliko tämä mukana oikeasti, mutta ainakin vitsailimme, että pelissä olisi ollut oma nappinsa moottorin käynnistämiselle.

Kun tämän päälle heittää vielä huonon tekoälyn, ei ole ihme että projektia oltiin kuoppaamassa. Penn muistelee, että poliisien käytös kehityksen alkupuolella oli todella ärsyttävää. Eräänä päivänä jokin kuitenkin loksahti kohdalleen.

– Luulen, että se oli bugi. Poliiseista tuli yllättäen todella aggressiivisia, he yrittivät jatkuvasti ajaa pelaajahahmon ylitse. Heidän reitinhakunsa oli vinksallaan, mikä johti mahtaviin tilanteisiin. Yhtäkkiä pelissä oli todellista draamaa, kun yritti paeta sekopäisiä poliiseja, jotka koittavat runtata pelaajaa tieltä.

Vaikka kehitystyön aikana syntyi dramaattisia oivalluksia ja ahaa-elämyksiä, oli GTA:n taival hyllylle tuskien taival. Uusilla työntekijöillä, joita projektiin oli palkattu, ei ollut juuri lainkaan pelintekokokemusta. Studiolla oli lähes viikoittain palaveri julkaisijan kanssa, ja Pennin mukaan joka kerta tiimi joutui tappelemaan, ettei GTA:ta heitettäisi roskiin.

– Koko prosessi oli, kuin olisi yrittänyt naulata hyytelöä kissaan. Kun käsiä on riittävästi, homma pysyy kasassa, mutta auta armias jos joku liikahtaa. Siltä se tuntui loppua kohden: meidän oli vain julkaistava se, muuten se olisi hajonnut taas, Penn on kuvaillut.

Tilannetta kuvaa hyvin se, että Grand Theft Auton PlayStation-version piti olla tehtynä kuukautta ennen kuin PC-versiolla oli deadline. PC-versio oli lopulta valmis viikkoa ennen kuin se lähti kauppojen hyllyille.

– Sen takia versioissa on sisältöeroja. Asioita muutettiin ihan loppuun saakka, pelin PlayStation-käännöksestä vastannut Russell Kay on kertonut.

Lue lisää:

Lisää luettavaa