”Tiesitkö?” on Pelaaja.fin sunnuntaisin ilmestyvä artikkelisarja, jossa Ida Suominen pureutuu pelien ja pelialan ilmiöihin, taustoihin, ikoneihin tai salaisuuksiin.
Ensimmäiset videopelit luotiin jo 50-luvulla: ne olivat järkälemäisiä, ristinollaa ja muita simppeleitä strategiapelejä simuloivia masiinoita, joihin kansa pääsi tutustumaan lähinnä messuilla. Kesti kuitenkin vielä pari vuosikymmentä, ennen kuin peliala alkoi toden teolla liikkua eteenpäin. Siinä kortensa kekoon kantoi Saksasta Yhdysvaltoihin muuttanut sähköinsinööri Ralph Baer. Baer oivalsi kultaisella 60-luvulla, kuinka jo Yhdysvalloissa yksinään on kymmeniä miljoonia televisioita.
– Ne käytännössä anelivat tulla käytetyksi muuhunkin kuin kaupallisten televisiolähetysten katseluun, Baer on perustellut.
Hän alkoi pyöritellä ajatusta televisioruudulla pelattavista peleistä. Ne ammentaisivat niin urheilusta kuin lautapeleistäkin, ja hänen visiossaan pelikoneen ohella myytäisiin niin sanottua pelipakkausta, jossa olisi esimerkiksi sääntökirjoja ja lehtiöitä pisteiden laskua varten. Vuonna 1967 Baer esitteli ideansa prototyypin työnantajalleen, sotilaselektroniikkaa valmistavalle Sanders Associates -yhtiölle. Pelaamiseen tarkoitettu laite ei aivan istunut Sandersin muuhun tuotantoon, mutta Baer sai yhtiöltä luvan tehdä siihen asti luvattomasta projektistaan virallisen. Muutamaa vuotta myöhemmin Baer esitteli koneen Magnavox-televisioyhtiölle, joka pitkällisten neuvottelujen jälkeen suostui yhteistyöhön. Uusi televisiopelikone sai nimen Magnavox Odyssey.
Vuoteen 1968 mennessä Odysseyn kehitystiimi oli työstänyt Baerin mukaan kourallisen eri urheilulajeja peleiksi: koneella saattoi pelata muun muassa tennistä, lentopalloa, käsipalloa, jalkapalloa ja jääkiekkoa. Pelit olivat lähinnä yksittäisiä ruudulla liikkuvia ja liikuteltavia laatikoita, joihin tuotiin lisää ilmettä televisioon kiinnitettävillä kalvoilla. Niillä esimerkiksi tenniskentälle oli mahdollista antaa immersiivisempi vihreä väritys. Pelit eivät muodostaan huolimatta olleet kotikonsolien alkuaikoina käytössä olevia pelikasetteja, joita pelikonsoli luki, vaan kampamaisia piirilevyjä. Peli asetettiin konsoliin, ja sen sijaan, että laite olisi lukenut dataa kasetilta, eri pelit yhdistivät eri piuhoja toisiinsa konsolin sisällä.
Magnavox Odyssey julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 1972 ja Euroopassa ja Japanissa vuosien 1973 ja 1974 aikana. Laite ei koskaan noussut jättihitiksi – sitä myytiin maailmanlaajuisesti noin 300 tuhatta kappaletta. Yksi syy heikolle myynnille on, että kuluttajat eivät tienneet, ettei laite tarvinnut toimiakseen Magnavoxin televisiota, vaan mikä tahansa vastaanotin olisi kelvannut. Suomessa konsolia ei tiettävästi myyty ollenkaan, vaan tänne kulkeutuneet Odysseyt on luultavasti tuotu ulkomailta. Kotimainen Salora kuitenkin julkaisi vuonna 1977 Salora Playmaster- television, johon kuului sisäänrakennettuna Pong-klooni.
Lue lisää: