”Tiesitkö?” on Pelaajalehti.comin sunnuntaisin ilmestyvä artikkelisarja, jossa Ida Suominen pureutuu pelien ja pelialan ilmiöihin, taustoihin, ikoneihin tai salaisuuksiin.
Englantilaiskehittäjä Raren GoldenEye 007 on yksi Nintendo 64:n suurimmista hiteistä. Vuonna 1997 ilmestynyt, vuoden 1995 samannimiseen elokuvaan perustuva Bond-pyssyttely oli yksi peliteollisuuden ensimmäisistä askeleista kohti realistisempia räiskintäpelejä. Pelistä kaavailtiin aluksi joko tasoloikkaa tai kiskoilla kulkevaa ammuskelua Segan Virtua Copin tapaan. GoldenEyen ohjaaja, Killer Instinct -kehittäjä Martin Hollis kuitenkin vaati, että pelistä täytyi tulla vapaamuotoinen räiskintä.
GoldenEyen julkaissut Nintendo oli kehityksen aikana ymmärrettävästi huolissaan pelin väkivaltaisuudesta. Hollisin mukaan Rare suunnitteli pelin väkivallasta aluksi paljon graafisempaa kuin lopulliseen tuotteeseen päätyi. Asiaa harkittuaan studio kuitenkin päätti vähentää verellä lotraamista oma-aloitteisesti.
”Jonkin aikaa meillä oli melko hurmeista settiä, kauniisti renderöityjä veriroiskeita. Kun näin sen ensimmäistä kertaa, olin aivan myyty – verta lensi kuin suihkulähteestä, kuin Hohdon kohtauksessa, jossa hissin ovet aukeavat. Melko nopeasti aloin kuitenkin ajatella, että tässä saattaa olla aavistuksen liikaa punaista”, Hollis kertoo.
Omaehtoisesta karsimisesta huolimatta Nintendon johtoportaassa puuhasteleva Mario-luoja Shigeru Miyamoto otti kehityksen loppuvaiheilla yhteyttä tekijätiimiin. Miyamotolla oli hiukan palautetta annettavanaan. Pelissä oli tiettävästi liikaa lähietäisyydeltä tappamista, mikä oli hänen mielestään karmivaa. Lisäksi Mario-gurulla oli parannusehdotus. Miyamoton mielestä GoldenEye oli turhan traaginen. Hän ehdotti, että pelin lopussa voitaisiin näyttää Bondia kättelemässä vihollisiaan sairaalassa. Se näyttäisi pelaajalle, että kukaan ei kuole ja kaikki ovat lopulta ystäviä keskenään.
Miyamoton visiot eivät sellaisinaan saaneet kannatusta. Ensimmäisen ehdotuksen tekijätiimi Hollisin mukaan sivuutti täysin. Traagisuuden suhteen Rare kuitenkin päätyi tekemään myönnytyksen. He lisäsivät lopputeksteihin osion, jossa kaikki vastustajat rivivihollisia myöten esitellään nimeltä. Muutoksen oli tarkoitus tuoda pelaajan mieleen teatteriesityksen loppukumarrukset ja näyttää, ettei kukaan ole hurjasta menosta huolimatta oikeasti vaihtanut hiippakuntaa.
Lue lisää: