”Tiesitkö?” on Pelaaja.fin sunnuntaisin ilmestyvä artikkelisarja, jossa Ida Suominen pureutuu pelien ja pelialan ilmiöihin, taustoihin, ikoneihin tai salaisuuksiin.
Moni digipeli tai peleihin liittyvä ilmiö on saanut alkunsa siitä, että joku pelejä ilokseen kuluttava on jonakin päivänä saanut älynväläyksen. Eikö olisikin hauskaa, jos pelit voisivat kertoa syviä tarinoita ilman, että kehittäjillä tarvitsee olla pankkiholvillista hilloa poltettavaksi? Tai jos jokin peliskenaario olisikin ihan eri pelissä?
Pelaajien omista projekteina liikkeelle lähteneistä ilmiöistä näkyvin on viime vuosina ollut battle royale. Viime vuosikymmenen alussa esimerkiksi Minecraftissa luotiin Nälkäpeli-servereitä, mutta trendi lähti nousukiitoon vasta myöhempinä vuosina. Ilmiön varsinaiseksi alullepanijaksi näkee usein kutsuttavan Arma 2 -räiskintään tehtyä DayZ-modia, joka julkaistiin vuonna 2013 ja myöhemmin käännettiin kokonaan omaksi videopelikseen. Myöhemmin kentällä kävivät keskenään vääntöä H1Z1 ja PlayerUnknown’s Battlegrounds, joista jälkimmäinen räjäytti pankin ja linkosi tuoreen genren täydellä voimalla pelikansan tietoisuuteen. Vain puoli vuotta PUBGin julkaisun jälkeen Epic Games julkaisi ilmaisen Fortnite Battle Royalen, josta tuli myös jättihitti.
Aikajanan toisessa päässä on vuoden 2000 klassikko, Counter-Strike. Ensimmäisen Half-Lifen ilmestymisestä oli pari vuotta, ja Quakea ilokseen modaillut, työstä pelialalla haaveillut Minh Le huomasi, miten hyvä pelimoottori Half-Lifellä oli. Hän päätti haluavansa tehdä sille modin, ja ohjelmistokehityspakettia odotellessaan väsäsi malleja. Kehityspaketin ilmestymisen jälkeen kului muutama kuukausi, ja kesäkuussa 1999 Counter-Striken ensimmäinen julkinen beta näki päivänvalon. Peli on ollut e-urheilun vakipalikka jo likipitäen kaksi vuosikymmentä.
Myös kävelysimulaattorien genren voi katsoa alkaneen Half-Lifestä. Tyypillisesti ensimmäisenä kävelysimulaattorina pidetty, vuonna 2008 ilmestynyt Dear Esther oli nimittäin Half-Life 2 -modi. Toisin kuin harrastuneisuuden pohjalta syntyneet modit, Dear Esther alkoi tutkimusprojektina, jossa oli määrä tarkastella mitä tapahtuu, kun pelistä riisuu kaiken muun paitsi tarinan. Counter-Striken tapaan myös Dear Esther päivitettiin myöhemmin kokonaan omaksi pelikseen. Sen lisäksi, että pelistä tuli indiehitti, se loi myös uuden genren, jonka myöhempiä edustajia ovat olleet muun muassa Firewatch ja The Stanley Parable.
Toinen e-urheilussakin nähty peli, joka on aloittanut taipaleensa harrastusprojektina, on moba-räime Dota. Vuonna 2003 ilmestynyt Defence of the Ancients oli alun perin Warcraft 3: Reign of Chaosin maailmaeditorissa luotu skenaario StarCraftin Aeon of Strife -kartan pohjalta. Kun Warcraft 3 sai The Frozen Throne -lisäosan, modin alkuperäinen kehittäjä ei kuitenkaan enää päivittänyt skenaariota. Muut modaajat kuitenkin tarttuivat siihen ja kehittivät omia karttojaan ja skenaarioitaan sen pohjalta. Näistä koostettiin lopulta Dota Allstars, joka keräsi Dota-modien parhaat ominaisuudet yhteen. Yksi projektin vetäjistä palkattiin myöhemmin Valvelle kehittämään jatko-osaa, ja Dota 2 ilmestyikin omana, itsenäisenä pelinään vuonna 2013.
Lue lisää: