"Tiesitkö?" on Pelaajalehti.comin sunnuntaisin ilmestyvä artikkelisarja, jossa Ida Suominen pureutuu pelien ja pelialan ilmiöihin, taustoihin, ikoneihin tai salaisuuksiin.
Nintendon konsoleilla 80- ja 90-luvun taitteessa ilmestyneet pelit tunnetaan armottomasta vaikeustasostaan, kun Ninja Gaidenin, Battletoadsin ja Castlevanian kaltaiset klassikot pullistivat pelaajien otsasuonia. Vaikeudesta tuli niin merkittävä ilmiö, että sitä kuvaamaan on vuosien saatossa otettu termi ”Nintendo hard.”
Armottomat vaikeustasot ovat perintöä pelihallien hämäristä, missä helpoin tapa saada nyhdettyä pelaajilta enemmän rahaa oli saada heidät epäonnistumaan. Mitä useammin pelaaja kuoli, sitä useammin pelin jatkaminen vaati rahallista panostusta. Niinpä vaikeuden hivuttaminen kiperämmäksi oli toimiva tapa tehdä peleistä tuottavampia.
Pelaamisen siirtyessä pelihalleista olohuoneeseen, erityisesti Nintendon laitteilla julkaistut pelit toivat mukanaan kolikkopeleistä tutun armottomuuden. Tähän vaikutti erityisesti kaksi asiaa.
Suurella osalla konsolipelien kehittäjistä oli juuret kolikkopeleissä. Kun oli tottunut tekemään vaikeaa, filosofia siirtyi helposti yhdeltä alustalta toiselle. Lisäksi kolikko- ja konsolipelien taitteessa moni konsolipeleistä oli käännös suositusta kolikkopelistä. Toinen syy oli pelien ympärille kasvava vuokrausbisnes. Kriitikko Witney Seibold muistelee artikkelissaan Why was Battletoads so damn hard? kuinka 80- ja 90-luvuilla Yhdysvalloissa pelejä vuokrattiin kutakuinkin kuuden dollarin hintaan muutamaksi päiväksi. Jos peli ei ollut vaikea, sen saattoi läpäistä siinä ajassa. Jos se vaati hiukan enemmän yrittämistä, sen saattoi aina vuokrata uudelleen. Oli kuinka tahansa, pelin läpäisemisen hinta jäi usein alle kahteenkymmeneen dollariin, kun taas kaupasta pelikasetti irtosi 40–60 dollarilla. Peli saattoi tulla vuokraamon hyllylle jo ilmestymispäivänään, joten ostamista halvempi vuokraus oli monelle houkutteleva vaihtoehto.
Yhdysvalloissa Nintendo lähti jopa oikeuteen yrittäessään tehdä vuokrabisneksestä lopun. Kun toimenpiteet eivät tuottaneet haluttua tulosta, pelijätti tyytyi kohtaloonsa. Seibold kuitenkin huomauttaa tekstissään, että vuonna 1991 – pari vuotta oikeusjutun jälkeen – Nintendon pelien vaikeustasossa oli tapahtunut piikki, jonka myötä tasoista tuli pidempiä ja päävastuksista vaikeampia.
Lue lisää:
- Nerdist: Why was Battletoads so damn hard?
- BnBGaming: What is ”Nintendo Hard”?
- Gaming Historian: Nintendo vs. Video game rentals
Kommentit
Muistan, miten kaverin isää pidettiin sankarina meidän pihassa, kun se pääsi ensimmäisen Castlevanian läpi. :D
Minua taas kaverit kehui, kun pääsin Snesin Super Ghoul's & Ghostin lävitse. :)
Nintendo myös helpotti alkuaikoina joitakin konsolille siirrettyjä pelejä. Muistan esimerkiksi olleeni hyvin pettynyt, kun kolikkoautomaatilla pelasin "vs. Super Mario Bros" -pelin läpi ja sitten kun sain "Super Mario Bros" -pelin NES:ille, se olikin liian helppo.
Pari NES-peliä tuli itsekin aikoinaan vuokrattua siihen aikaan kun niitä vielä vuokrattavana oli, muistaakseni ainakin Tiny Toon Adventures. Olisikohan ollut Makuunista?
Tämän oli unohtanut ennen tätä juttua. Minä vuokrasin kaverin kanssa ärrältä, mutta taisi Makuunissakin olla.
Joskus joissakin peleissä oli edelleen vanha talletus tallessa. :)
nes pelit maksoi silloin niin paljon, Että ihmisten oli pakko vuokrata peli.Battletoads oli helpompi ainakin japani versio. Amerikka-versiosta tehtiin vaikeampi että ihmiset vuokraisi sitä enemmän
Tämä on ollut kauvan tiedossa ja muistan kuinka tuli summan mutikassa valittua r-kioskilta pelejä, joista ei tiennyt yhtään kuinka vaikeita ne oli. Battletoads, castlevania ja megaman 1 toivat harmaita hiuksia. :D
Niin ehkä silloin kun oli kolikkopelikoneet käytössä
Kuullostaa jotenkin niin oudolta, että NES-pelejä pystyi vuokraamaan R-kioskilta tai Makuunilta. Itse olin niin pieni vielä, että tuo vaihe jäi kokonaan välistä.
Hyvä idea tuo vuokraus, kun pelit maksoivat 600-700 markkaa, eikä niitä saatu kuin ehkä yksi kerran jouluna. Kyllä ovat ajat muuttuneet, kun nykyajan pelaaja valittaa pelaamattomien pelien määärää. :)
Itsekin vuokrasin pelejä r-kioskilta ja esim bucky o hare, megaman 3 ja esim AVGN:n haukkuma M.C. kids tuli pelattua läpi sen yhden vuorokauden vuokrauksen aikana.
Silloin en edes pelannut mitään kymmentä tuntia päivässä. Oli taidot hieman eri tasoa kuin nykyään :D
Itse en kuulunut nessin piiriin vaan eka konsoli oli megadrive 2 ja tuolloin serkun isä toi sen ajan "expertiltä" pelejä lainaan aina ps2 aikakauden loppuun :D oli siellä töissä myyjänä, pelit taisivat olla myymälän omia testipelejä. Voi niitä aikoja<3