"Tiesitkö?" on Pelaaja.fin sunnuntaisin ilmestyvä artikkelisarja, jossa Ida Suominen pureutuu pelien ja pelialan ilmiöihin, taustoihin, ikoneihin tai salaisuuksiin.
Peliala oli 70-luvun alussa murroksessa – Magnavox Odyssey, maailman ensimmäinen kotikonsoli ilmestyi vuonna 1972 ja muutamaa vuotta myöhemmin lanseerattiin ensimmäiset pelikasetit. Odyssey oli vielä vanhaa tekniikkaa käyttävä laite, jossa pelit oli rakennettu suoraan laitteen sisään. Kenttä kuitenkin mullistui täysin vuonna 1976, kun Fairchild Channel F, eli ensimmäinen pelikasettikonsoli ilmestyi.
Pelikasetissa on oma, nostalginen viehätyksensä, joka kumpuaa sen muotoilusta. Monella on todennäköisesti muistoja NES-kasettiin puhaltamisesta. Fairchild Channel F:n kasettien muotoilu oli suunnittelija Nick Talesforen vastuulla. Suunnittelun yksi tärkeimmistä ja kinkkisimmistä pulmista oli ratkaista, kuinka keskivertokuluttaja, jolla harvoin oli minkäänlaista sähkötekniikan osaamista ja joka saattoi vaikkapa vahingossa astua pelikasetin päälle, pystyisi käsittelemään kasettia aiheuttamatta sille vahinkoa.
Talesfore löysi nopeasti innoituksen 8-raidoista – ääniteformaatista, jota käytettiin ennen C-kasetin yleistymistä ja joka oli erityisen suosittu autojen äänentoistolaitteissa. Kova muovikuori suojasi herkkää piirilevyä, minkä lisäksi ne sietivät tärinää ja olivat helppoja sekä asettaa että poistaa soittimesta yhdellä kädellä.
Fairchild Channel F myi, mutta ei mitenkään erikoisen paljon. Vastaanotto oli kädenlämpöinen ja pelikasetit selvästi hämmensivät kuluttajia. Pelikasettien isäksi tituleerattu Jerry Lawson, joka työskenteli Fairchildillä ja veti suunnitteluryhmää, on kertonut myöhemmin kuulleensa esimerkiksi tapauksista, joissa kuluttaja repi kasetin auki koska luuli että siihen pitää asettaa paristo ennen kuin se toimisi.
Viimeinen naula Fairchild Channel F:n arkkuun oli vain vuotta myöhemmin, vuonna 1977 markkinoille tullut Atari 2600, jonka etuna oli useita eri tekijöitä. Fairchildin konsolin pelit olivat hidastempoisempia ja painottuivat opettavaisempaan sisältöön, Atari puolestaan nojasi räjähtävään toimintaan. Atari myös yksinkertaisesti oli tutumpi nimi. Fairchild Channel F:n tuotanto lakkautettiin vuonna 1985, ja sitä on sittemmin kutsuttu mediassa esimerkiksi pelikonsoliksi, jota kukaan ei tunne.
Lue lisää:
- Inverse: 46 Years Ago, One Video-Game Innovation Traumatized a Generation of Gamers
- Fast Company: The Untold Story Of The Invention Of The Game Cartridge
Kommentit
Oma ensimmäinen konsoli oli Philipsin G7000, joka oli tämän konsolin seuraaja (Magnavox Odyssey2 USA:n markkinoilla). Siinä käytettiin jo pelimoduuleja kasettien sijaan.
Eka tietokoneeni (Commodore 64) tuli sitten kasettiaseman kera, mutta se käyttikin sitten C-kasetteja eikä mitään 8-raitavirityksiä.
Tuon Fairchild Channel F:n ja esim. muiden konsolien "pelikasetit" ovat sama asia kuin pelimoduuli (rom cartridge). Esim. NES:in pelimoduuleja kutsutaan myös yleisesti pelikaseteiksi. Eli sisällä piirilevy, ei magneettinauhaa. Tietokoneissa niitä kutsuttiin taas useammin pelimoduuleiksi, ettei niitä sekoiteta perinteisiin kasetteihin, kuten esim. C64:n kasettisoitin pyöritti perinteisiä C-kasetteja.
Ok, ymmärsin siis tuon artikkelin väärin. Googlen kuvahaku paljastaa eroavuudet tuon ensimmäisen Magnavoxin ja Magnavox2:sen pelimoduulien välillä. Ei noissa nyt lopulta iso ero ulkoisesti ole.
Näin vanhana C64-käyttäjää hämää, kun konsolien moduuleista käytetään termiä kasetti. Itselle kun jälkimmäinen on synonyymi magneettinauhaa käyttävälle teknologialle, kuten klassisille C-kaseteille.
Alkuperäisen Magnavox Odysseyn ja Fairchildin (ja myöhempien konsoleiden) ero siis: "[Fairchild Channel F was] the first to be based on a microprocessor and to use ROM cartridges instead of having games built-in". -Wikipedia
Joo, taisin edelleen ymmärtää artikkelin väärin, pitäisi näköjään lukea juttu hieman tarkemmin ennenkuin kommentoi. Sori tämä sekoiluni.
Se ensimmäisen Magnavoxin "pelimoduuli" taitaa olla vain yksinkertainen jumpperikampa jolla ilmeisesti vain valitaan se peli, mitä pelataan. Itse pelit olivat siis koneen sisuksissa.
Fairchild Channel F:n pelimoduuli taas näyttää ulkoisesti hyvin samanlaiselta kuin muistan niiden Philips VideoPac G7000:sen vastaavien olleen. Konsoli oli siis edellä aikaansa, mikä valitettavasti ei aina takaa kaupallista menestystä.
Eipä mitään. Eivät nämä mitään itsestäänselvyyksiä ole, kun ovat niin vanhaa techiä, että ei noista oikein ota selvää jos ei perehdy kunnolla.
Joo, tämä se on. Se on välillä helpompi tulla takaa, kun joku on hakannut aiemmalla laitteella päätä seinään ja tehnyt kaikki virheet puolestasi. :)