”Tiesitkö?” on Pelaajalehti.comin sunnuntaisin ilmestyvä artikkelisarja, jossa Ida Suominen pureutuu pelien ja pelialan ilmiöihin, taustoihin, ikoneihin tai salaisuuksiin.
Ennen ensimmäisen PlayStationin julkaisua Sony havitteli yhteistyötä kentän muiden toimijoiden kanssa. Yhtiö yritti ensin liittoutua Nintendon kanssa, mutta tekijänoikeuksista kummunneet erimielisyydet tappoivat aluillaan olevan ystävyyden. Kun tämä ei toiminut, Sonyn Olaf Olafsson ja Micky Schulhof painelivat toisen konsolijätin, Segan, pakeille. Segan Amerikan yksikön silloinen toimitusjohtaja Tom Kalinske on myöhemmin muistellut Olafssonin ja Schulhofin vedonneen yhteistyötä ehdottaessaan muun muassa siihen, että yhtiöillä oli yhteinen vihollinen, Nintendo.
Kalinske oli kiinnostunut yhteen hiileen puhaltamisesta. Sekä Sega että Sony uskoi, että optisissa levyissä olisi pelaamisen tulevaisuus. Suunnitelma oli, että yhtiöt jakaisivat laitteistoon liittyvät voitot ja tappiot, mutta olisivat kumpikin itse vastuussa omista ohjelmistoistaan.
Firmojen amerikkalaiset osastot muodostivat tiimin, joka laati luonnoksen yhteisen konsolin teknisistä ominaisuuksista. Ominaisuudet esiteltiin Segan ja Sonyn ylimmille johtoportaille Japanissa. Sonyn Ken Kutaragi innostui ideasta. Segaa johtanut Hayao Nakayama puolestaan tyrmäsi ehdotuksen. Kalinsken mukaan Nakayama ajatteli, että Sony ei osannut tehdä laitteistoa, eikä sen puoleen ohjelmistojakaan. Näin ollen Sony olisi lähinnä taakka Segalle, mikäli yhteistyöhön ryhdyttäisiin.
Lopulta Sony kehitti ja julkaisi PlayStationin yksin. Se tuli markkinoille Japanissa vuonna 1994 ja lännessä 1995. Vain hiukan sen edellä julkaistiin Sega Saturn, joka menestyi Japanissa, mutta teki kaupallisen mahalaskun Pohjois-Amerikan markkinoilla. Vuonna 1996 ilmestynyt Nintendo 64 oli viimeinen naula Sega Saturnin arkkuun. Konsolin tuotanto lopetettiin länsimaissa vuonna 1998, kaksi vuotta ennen samaan aikaan julkaistua PlayStationia.
Lue lisää: