”Tiesitkö?” on Pelaaja.fin sunnuntaisin ilmestyvä artikkelisarja, jossa Ida Suominen pureutuu pelien ja pelialan ilmiöihin, taustoihin, ikoneihin tai salaisuuksiin.
Jossain vaiheessa pelinkehitysprosessia jokainen studio joutuu suuren kysymyksen eteen: kuinka tuoda peliin lisää aitoutta, ehkä jopa elämänmakuisuutta? Minipeleillä, totta kai. Olipa peli korkean tason Tolkien-fantasiaa tai hieman maanläheisempi kokemus, minipelit ovat usein käytetty tapa sekä tuoda peliin täydentävää sisältöä, lisätä elementtejä jotka eivät varsinaiseen tarinalliseen osuuteen mahtuisi, että syventää joko maailmaa, hahmoja tai sekä että.
On tokko mitään elämänmakuisempaa kuin kapitalismin ikeen alle joutuminen. Sen pääsee kokemaan Shenmuen päähenkilö Ryo Hazuki etsiessään isänsä tappajiin kytkeytyvää moottoripyöräjengiä satamasta. Hän saa satamassa työn trukkikuskina, mikä avaa yhden sijaan kokonaiset kaksi minipeliä: työpäivän käynnistävä trukkiralli sekä varsinainen trukkiosuus, jossa kolleja ajetaan tiettyyn varastoon.
Minipelillistä edustusta niille pelaajille, jotka ovat renkien sijaan isäntiä, tarjoaa esimerkiksi Yakuza 0. Monen muun minipelin ohella pelaaja saa mahdollisuuden, Yakuzan älyttömyydelle uskollisesti, alkaa kiinteistömoguliksi, nimittää kanan manageroimaan ostettuja kiinteistöjä, ja vallata uusia alueita pieksämällä muita kiinteistöpomoja.
Toki arkeen kuuluu myös työputkesta palautuminen. Ja mikäpä olisikaan palauttavampaa kuin videopelien pelaaminen? Pelin sisään rakennetut pelit eivät ole mikään harvinaisuus, mutta vuonna 2016 julkaistu Uncharted 4 otti asiaan aivan oman lähestymistapansa. Pelin alkupuolella Nathan Drake vääntää kumppaninsa Elenan kanssa siitä, kumpi tiskaa. He päätyvät päättämään asiasta kisaamalla Crash Bandicootissa. Uncharted-kehittäjä Naughty Dogin alun perin tunnetuksi tehnyt peli täytti vuonna 2016 20 vuotta, joten kilvoittelu oli samaan aikaan hauska hahmonsyvennys että tunnustus sille, kuinka pitkälle studio on tullut.
Lue lisää: