”Tiesitkö?” on Pelaaja.fin sunnuntaisin ilmestyvä artikkelisarja, jossa Ida Suominen pureutuu pelien ja pelialan ilmiöihin, taustoihin, ikoneihin tai salaisuuksiin.
Halloween on aivan nurkan takana, ja mikäs sen parempi tapa juhlistaa kuin katsoa jotain karmivaa. Miten olisi jokin vähän retrompi, kuten The Thing? Ja jos kauhu ei nappaa, kuinka olisi Terminaattori tai vaikka Jurassic Park? Kaikki erinomaisia esimerkkejä hyvästä erikoistehostetaiteesta.
Edellä mainittujen ja monen muun elokuvan erikoistehosteiden takana seisoo Stan Winston, yhdysvaltalainen meikkiproteeseihin erikoistunut artisti. Winston on esimerkiksi ollut luomassa Terminaattorin designia, tehnyt dinorobotteja Jurassic Parkiin ja kehittänyt tavan toteuttaa Aliensin kuningatar valkokankaalle. Mies on kuitenkin vaikuttanut myös videopelirintamalla: hän on ollut suunnittelemassa hirviöitä vuonna 2004 ilmestyneeseen kauhutoimintapeli The Sufferingiin.
The Suffering kertoo kuolemaantuomitusta Torquesta, joka on vangittu vaimonsa ja lastensa murhasta. Torque ei itse muista veriteosta mitään. Kuten genrestä voi päätellä, ektoplasma osuu tuulettimeen kohtalaisen nopeasti ja yliluonnollinen hässäkkä pääsee valloilleen.
Winston oli innoissaan mahdollisuudesta päästä kastamaan varpaitaan myös videopelien altaaseen.
– Kun The Sufferingin julkaisija Midway lähestyi minua ja kysyi, haluaisinko olla mukana projektissa, ei juuri tarvinnut miettiä: totta kai halusin. Minulle oli tärkeää, että peli olisi pelottava ja että olennot, joita pelatessa kohtaa, herättäisivät levottomuutta ja olisivat karmeita, Winston on kertonut.
Winstonin erikoistehosteyritys, Stan Winston Studios, sai Midwaylta olentokonsepteja ja ”stanwinstonoi” ne. Käytännössä se tarkoitti esimerkiksi värityksen ja yksityiskohtien suunnittelua ja konseptien terävöittämistä.
The Suffering menestyi kaupallisesti ja voitti myös kriitikot puolelleen. Sitä kehuttiin makaaberiksi ja visuaalisesti pelottavaksi, ja poikipa mokoma myös seuraavana vuonna ilmestyneen jatko-osan. Pelistä kaavailtiin myös elokuvasovitusta, jossa Winstonin oli määrä olla myös mukana, mutta elokuvan julkistus oli käytännössä sekä ensimmäinen että viimeinen kerta kun projektista kuultiin.