”Tiesitkö?” on Pelaaja.fin sunnuntaisin ilmestyvä artikkelisarja, jossa Ida Suominen pureutuu pelien ja pelialan ilmiöihin, taustoihin, ikoneihin tai salaisuuksiin.
Kun Telltale Gamesin The Walking Dead ilmestyi vuonna 2012, siitä tuli nopeasti hitti: pelin hahmot ja tarina saivat erityistä kiitosta. Leen ja Clementinen matka oli kuitenkin vähällä jäädä toteutumatta — pelistä kaavailtiin alun perin sivuosaa Valven Left 4 Dead -yhteistyöräiskinnälle.
Studio teki tekstipohjaisen prototyypin, joka perustui Left 4 Deadiin. Prototyypin suurin kontribuutio lopulliselle pelille oli niin sanottu aktiivisen maailman järjestelmä.
— Aktiivisen maailman konsepti tarkoitti käytännössä sitä, että asiat jatkavat tapahtumistaan, vaikka pelaaja kuhnailisi. Paljon muuta prototyypistä ei sitten selvinnytkään, mutta konsepti siirtyi The Walking Deadiin typistetyssä muodossa dialogiajastimina, peliä ohjelmoimassa ollut Carl Muckenhoupt on kertonut Twitter-tilillään.
Aktiivisen maailman konsepti oli tarkoitettu pureutumaan seikkailupelien helmasyntiin, täysin ajankulun ulkopuolella toimivaan pelaajaan.
Neuvottelut Valven kanssa eivät kuitenkaan edenneet mihinkään, ja lopulta Telltale lähestyi Robert Kirkmania, The Walking Dead -sarjakuvan isää. Kirkman oli pelannut Telltalen kehittämää, vuonna 2008 julkaistua peliä Strong Bad’s Cool Game for Attractive People, ja studion pulmavetoinen tarinankerrontatyyli vetosi häneen. Kun studio esitteli ajatuksensa zombipelistä, Kirkman kiinnostui.
— Heidän ehdotuksensa piti sisällään päätöksentekoa ja siitä koituvia seurauksia panosten keräämisen ja esteiden yli hyppimisen sijaan: olin vaikuttunut siitä. Ainoa erityinen asia The Walking Deadissa ovat hahmot ja narratiivi, jossa he elävät. Kaikki kulkee draaman ja menetyksen kautta, joten minusta tuntui, että pelinkin pitäisi toimia samalla filosofialla. Ennen heidän ehdotuksensa kuulemista en kuitenkaan ollut tajunnut, että se olisi oikeasti mahdollista, Kirkman on kertonut haastattelussa.
Lue lisää: