”Tiesitkö?” on Pelaaja.fin sunnuntaisin ilmestyvä artikkelisarja, jossa Ida Suominen pureutuu pelien ja pelialan ilmiöihin, taustoihin, ikoneihin tai salaisuuksiin.
Viime vuonna ilmestynyt Devil May Cry 5 alkaa taistelulla, joka täytyy hävitä päästäkseen pelissä eteenpäin. Pelaajahahmojen tiimi läksii vetämään yllättäen valtaan noussutta demoni Urizenia pataan, mutta Urizen onkin odotettua kovempi luu. Tilanne luisuu nopeasti alamäkeen, ja viimeisenä paikalle tullut Nero yrittää pistää pahikselle kampoihin vain saadakseen itsekin selkäsaunan.
Perusteellisen nyrkkipyykin jälkeen loikataan ajassa kuukauden verran eteenpäin ja peli pääsee jatkumaan. Parikymmenkenttäinen toimintapläjäys kestää pelityylistä riippuen kymmenestä kahteenkymmeneen tuntiin. Se on kuitenkin mahdollista saada taputeltua loppuun kutakuinkin kymmenessä minuutissa.
Yksi maailmankaikkeuden kirjoittamattomista säännöistä sanoo, että ennen pitkää joku riittävän jukuripäinen pelaaja runttaa tiensä läpi myös voittamattomaksi tarkoitetuista vihollisista. Prologikentän Urizen ei ole poikkeus. Taistelu on vaikea, ja kylmää kyytiä ensimmäistä läpipeluukertaansa takovalle. Voitto on kuitenkin mahdollinen jo silloin. Informaation valtaväylillä käytävissä keskusteluissa kuitenkin suositellaan, että haastetta yrittää vasta myöhemmillä pelikerroilla, kun on saanut käyttöönsä Neron erikoistaidot.
Urizenin voittanut pelaaja saa odottamattoman palkinnon: peli päättyy. Demoni hämmästelee yllättävää tappiotaan ja ruutuun ilmestyy teksti, jossa nipin napin alkuun ehtinyt tarina kietaistaan loppuun. ”Todellakin, tämä oli se täydellinen loppuratkaisu, jota kaikki olivat toivoneet”, teksti nälvii vienosti. Lopputekstien jälkeen peli vielä toteaa, että kaikki elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.
Kuten normaalitkin läpipeluut, tämä turboahdettu läpäisy avaa uusia vaikeusasteita. Lisäksi pelaajalle napsahtaa saavutus ”Well I’ll Be Damned.”
Lue lisää: