”Tiesitkö?” on Pelaaja.fin sunnuntaisin ilmestyvä artikkelisarja, jossa Ida Suominen pureutuu pelien ja pelialan ilmiöihin, taustoihin, ikoneihin tai salaisuuksiin.
Kun miettii vanhoja Resident Evil -pelejä, mieleen saattavat nousta herkästi esimerkiksi rajalliset resurssit ja tavaraluettelon kanssa säätäminen, kirjoituskoneen mustenauhojen hamstraaminen, avautuviksi oviksi naamioidut latausruudut, tai miljöö täynnä omituisia pulmia. Ensimmäinen Resident Evil vakiinnutti näiden elementtien paikan selviytymiskauhussa, Pelin julkaisuvuonna 1996 ne olivat kuitenkin ennättäneet olla kauhupelikäytössä jo vajaat kymmenen vuotta.
Kun tuottaja Tokuro Fujiwara aloitti projektin, josta tulisi myöhemmin Resident Evil, hän suunnitteli tekevänsä uusitun version ohjaamastaan, vuonna 1989 julkaistusta Sweet Home -kauhupelistä, joka perustui samannimiseen, samaan aikaan ilmestyneeseen kauhuelokuvaan. Jossain kohtaa urakkaa peli kuitenkin lähti omille raiteilleen ja projektista tulikin pikemmin henkinen seuraaja kuin uusi sovitus.
Sweet Home seuraa kuvausryhmää, joka menee tutkimaan vanhaa, salaperäistä kartanoa. Jokainen viidestä hahmosta osaa hieman eri asioita, ja kun hahmo kuolee, hahmoa ei saa enää takaisin. Suuri osa Sweet Homen tarinankerronnasta tapahtuu muistikirjamerkintöjen kautta, ja hiljakseen avautuva kartano pulmineen siirtyi käytännössä suoraan Resident Eviliin. Pelin ohjannut Shinji Mikami on kertonut ollessaan projektista innoissaan, koska oli Sweet Homen fani, mutta oli huolissaan siitä, voisiko kauhupeli menestyä kaupallisesti. Pelin selviytymiskauhuelementteihin ei tahdottu luottaa myöskään tekijätiimin ulkopuolella – tiimi sai avukseen lähinnä vasta Capcomilla työnsä aloittaneita keltanokkia tai tekijöitä, joilla sattui olemaan ylimääräistä aikaa.
Osia ensimmäisen Resident Evilin lopullisesta ilmeestä saneli luonnollisesti myös teknologia – pelissä piti alun perin olla vapaasti liikkuva kamera. Tämä kuitenkin osoittautui lopulta liian haastavaksi PlayStationille, joten studio päätyi rajatumpaan isometriseen kameraan. Pelin oli määrä myös koostua kokonaan polygoneista, mikä osoittautui myös liian raskaaksi. Tämän vuoksi taustat vaihdettiin staattisiin, valmiiksi renderöityihin taustoihin.
Lue lisää: