Viimeisten kuukausien aikana Yhdysvaltojen presidentin virka on kokenut sellaisen arvonmenetyksen, ettei sitä olisi edes 10 vuotta sitten uskonut mahdolliseksi. Mutta näin siinä käy kun juustosnacksin värinen papparainen yhdessä puskasta revittyjen kavereidensa kanssa pääsee säheltämään ilman mitään kontrollia.
Mutta pelien on tarkoitus tarjota eskapismia ja viihdettä, joten jätetään tämä yksi tosi-TV-juontaja omaan armoonsa, ja otetaan mielummin käsittelyyn presidentti, joka oli täysin toista maata. Hän ei suinkaan johtanut maan hallitusta kaappaavia oikeistoterroristeja, vaan kävi taisteluun näitä vastaan sillä kaikkein huikeimmalla mahdollisella tavalla: jättimäisen taistelumechin puikoista.
Jos tämä huikea tarina ei kuulosta heti tutulta, vika ei ole suomalaisessa koululaitoksessa, vaan siinä, että kyseinen peli jäi aikanaan vain japanilaisen peliyleisön viihteeksi. Tämä peli on tietenkin Metal Wolf Chaos, ja luonnollisesti sen kehitti Elden Ringistäkin tunnettu From Software.
Saattaa tosiaan kuulostaa hieman oudolta, että Elden Ringistä ja muista hillittömän hyvistä soulsborne-teoksistaan tunnettu From Software olisi aikanaan julkaissut kiistatta sinne seiskan pelien joukkoon kuuluvan teoksen, jossa Yhdysvaltojen presidentti tykittää mechinsä puikoista kumoon kapinallisia kikkelihevin tahtiin. Jos on kuitenkin seurannut FromSoftin uraa pitempään, tämä on maailman luonnollisin juttu.
Ennen kuin yllättävä menestys muutti FromSoftin soulsborne-studioksi, firma teki pitkän uran niiden kuuluisien seiskan pelien parissa. Nämä ovat siis niitä pelejä, joissa on kyllä ideaa ja potentiaalia, mutta myös sen verran ongelmia, että vain pieni yleisö innostuu niistä. Usein ne ideat ovat toki sen verran huikeita, että tämä pieni yleisö jaksaa vaahdota peleistä vielä vuosikymmentä myöhemminkin, ja FromSoftin seiskan pelit kuuluvat kiistatta tähän porukkaan.
Oudointa Metal Wolf Chaoksen tapauksessa on tosiaan se, että se julkaistiin vain Microsoftin Xbox-konsolille, vieläpä ainoastaan Japanissa. Muistamme varmasti kaikki, että konsolia myytiin nousevan auringon maassa yhteensä ehkä viisi kappaletta, joten ratkaisua ei voi kuin ihmetellä. Outoutta lisää se, että aihepiirinsä perusteella Metal Wolf Chaos olisi taatusti kiinnostanut myös länsimaisia pelaajia jo vuonna 2004.
Peli todellakin kertoo hyvin lennokkaan tarinan vallankaappausyrityksestä Yhdysvalloissa. Intro kertoo, että siinä vuoden 2025 huitteilla vapaus ja demokratia olivat Yhdysvalloissa vain kaunis muisto, mikä tietenkin tuntuu viime kuukausien menon huomioiden pelottavan hyvin osuneelta arvaukselta. Mutta yhtymäkohdat loppuvat siihen, sillä tällä kertaa kapinalliset ajavat panssariautoillaan Valkoisen talon pihalle pidättämään sitä viimeistä vapautta puolustavaa soturia, presidenttiä. Yllätys on melkoinen, kun presidentti saapuu paikalle talon seinän läpi paukahtavan taistelupukunsa puikoissa ja lanaa kumoon kapinallislegioonia. Sitten onkin aika hypätä Air Force One -lentsikan kyytiin, joka tietenkin nousee ilmaan maanalaiselta lentokentältä ja lentää noustessaan Lincolnin muistomerkin läpi. Matkalla presidentti pyytää sihteeriään perumaan illallistapaamisen Japanin suurlähetystössä, sillä ”hänen iltansa on varattu demokratian pelastamiselle”.
Aivan huikeaa menoa. Jo ensimmäiset 15 minuuttia vetävät homman niin överiksi, että peliä ei voi kuin tuijottaa huuli pyöreänä, ja tämä on vasta alkua. En ollut itse pelannut Metal Wolf Chaosta aikanaan, vaan olen myöhäisherännyt fani, mutta olin itse myyty jo alusta saakka. Mutta kun kuitenkin menin jo pariinkin kertaan mainostamaan teosta seiskan pelinä, jotain ongelmiahan siinä täytyy olla. Kieltämättä näin on, joskaan ne eivät ole kohtalokkaita.
Ei ole sinänsä yllätys, että FromSoft tietää jutun jos toisenkin mecha-pelien tekemisestä, sillä firmahan on myös kunnostautunut Armored Core -pelien myötä. Metal Wolf Chaos on tavallaan samasta puusta veistetty peli, mutta kaikilta osin yksinkertaisemmin kuin Armored Core -sarjassa. Tämä ei sinänsä ole huono juttu, sillä ei mikään hirveä hifistely ja puolisimulointi sopisikaan peliin, jossa Yhdysvaltojen presidentti venyttelee hauiksiaan mecha-puvun puikoissa. Mutta on silti kivaa, että tehtävien välissä saa tutkia pukuunsa uusia aseita ja osia, sekä kustomoida pukunsa varustelua tilanteeseen sopivasti.
Pelattavuus on muutenkin kohtalaista. Kontrollit ovat aluksi hieman kankeat, koska ne ovat vuoden 2004 malliin sangen persoonallista mallia. Oppimiskäyrä ei kuitenkaan ole mahdoton, ja ainakin itse rymistelin tankkeja ja jalkaväkeä kumoon sujuvasti jo toisessa tehtävässä, jossa pitäisi vapauttaa San Francisco fasistien hallusta. Operaation nimi? Tietenkin iskevästi “Operaatio vapautetaan San Francisco fasistien hallusta”, kuinkas muuten.
Ongelmat nousevatkin siitä, että vaikka Metal Wolf Chaos on kohtalaisen lyhyt peli – tarinatilan parissa menee noin 10 tuntia – se alkaa toistaa itseään nopeasti. Tehtävät kun ovat kovin samanlaisia. Maisemat hieman vaihtuvat kaupungista toiseen, mutta meno ei juurikaan. Puudutusta lisää se, että peli on äärimmäisen kitsas tehtävistä löytyvien ammusten ja tarvikkeiden suhteen. Itse huomasin usein ajautuvani tilanteeseen, jossa esimerkiksi kaikista raskaista aseista olivat ammukset lopussa, joten jouduin röpöttelemään tankkeja ja vihollisten linnakkeita kumoon haulikolla tai pistoolilla. Siinä hommassa menee ikä ja terveys!
Ensimmäisen läpipeluun jälkeen on todettava, että ymmärrän ihan hyvin, miksi Metal Wolf Chaos ei ollut aikanaan suunnaton hitti. Okei, se ei ollut suunnaton hitti jo puhtaasti sen takia, että se julkaistiin vain Japanissa ja vain Xbox-konsolille, jonka myyntiluvut eivät todellakaan olleet siellä päin kummoiset. Mutta tuskin peli olisi ollut suunnaton hitti, vaikka se oltaisiin julkaistu länsimaissakin. Aika oli hieman erilainen, eikä pelaajilta löytynyt yleisesti yhtä paljon rakkautta outoja pelejä kohtaan kuin nykyään. Mutta se oli silloin ja nyt on nyt, sillä vuosien varrella Metal Wolf Chaos on löytänyt yleisönsä, kun pelaaja toisensa jälkeen on rakastunut sen pähkähulluun meininkiin YouTube-videoiden tai vaikka Xbox-emulaation myötä.
Pelin kulttistatuksen maineesta kertoo jo sekin, että vuoden 2016 Yhdysvaltojen presidentinvaalien aikaan se nousi taas tapetille ymmärrettävistä syistä. Mutta tuolloin pelijulkaisija Devolver Digital otti tilaisuudesta vaarin ja hypen siivittämänä tuotti pelistä uusintaversion, Metal Wolf Chaos XD:n. Alkuperäisen pelin hengessä käännös tehtiin selvästi hieman vasurilla ja pienellä budjetilla. Joidenkin lähteiden mukaan “käännöksestä” puhuminen on yleensäkin harhaanjohtavaa, koska kuulemma kyseessä on vain modattu versio alkuperäisestä pelistä, joka pyörii Xbox-emulaattorin varassa.
Oli miten oli, innostuin siitä alkuperäisestä versiosta sen verran, että ostin uusintaversionkin kokoelmiini. 30 FPS:n ruudunpäivitysnopeus, miltei kuin suoraan Xbox-versiosta nostetut grafiikat – joskin nyt 16:9-kuvasuhteella – ja alkuperäisen pelin “nämä on nauhoitettu kännykällä vessassa”-tason digitoidut puheet ovat kyllä hyvin kaukana hifistä, mutta toisaalta ovat täysin harmoniassa sen alkuperäisen pelin yhtä karmeiden tuotantoarvojen kanssa. Vaikka toki 60 FPS:n ruudunpäivitysnopeus ja komeat 4K-grafiikat olisivat aina tervetulleita, Metal Wolf Chaos tuntuu aidommalta, kun uusioversiokin on vedetty vähän sinne päin.
Ja kuten aina, se sisältö on tietenkin tärkein juttu, eikä se ole menettänyt 21 vuodessa tippaakaan hohdostaan. Hillitön ja älytön tykitys viihdyttävät edelleen kympillä, ja olen ainakin itse hyvin iloinen siitä, että peli on vihdoin saanut tilaisuutensa loistaa laillisesti myös länsimaissa.
Suosittelen lämpimästi, voipa ainakin hetken elää vaihtoehtoisessa maailmassa, jossa vapaan maailman johtaja ei ole täysi ääliö.
Lue myös: FromSoftwaren kulttiklassikko Metal Wolf Chaos saa vihdoin oikeutta – tulossa nykyalustoille
Lue myös: Herää, kulta! NESin karmein peli löytyi vihdoin!
Lue myös: Elden Ring Nightreign päivättiin – hulppea keräilyversio maksaa 200 euroa
Miikka Lehtonen