13 Sentinels: Aegis Rim / Arvostelut / pelaaja.fi

13 Sentinels: Aegis Rim

4.12.2020 // Kirjoittanut: Teo Scheepstra
0

13 Sentinels: Aegis Rim -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden marraskuun 2020 numerossa 216. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Kuvankaunis mechaseikkailu

Ulkoavaruudesta tulleet jättiläishirviöt uhkaavat maapalloa, joten ihmiskunnan tulevaisuus on jälleen kerran japanilaisnuorten ja heidän ohjaamiensa jättiläisrobottien käsissä. Kuulostaa ehkä vähän liiankin tutulta kaavalta, mutta ilokseni voin todeta Vanillawaren löytäneen tuoreelta tuntuvan tavan vanhan kunnon mechat vastaan avaruusoliot -asetelman toteutukseen. 13 Sentinels: Aegis Rim jaksaa kiinnostaa useammankin tunnin jälkeen.

Peli seuraa 1980-luvun Japanissa 13 nuorta, jotka erilaisten juonikoukeroiden kautta päätyvät sentinel-robottien ohjaamoihin puolustamaan maapalloa deimos-nimisten avaruushirviöiden uhalta. Tarina pitää sisällään aikamatkailua, petoksia, ihmissuhdedraamaa ja tietysti myös puhuvan kissan. Taistelupuoli on toteutettu reaaliaikaisena strategiamähistelynä.

13 Sentinels: Aegis Rim -arvostelu

Pitkähkön prologinsa jälkeen 13 Sentinels jakautuu kolmeen eri pelitilaan: tarinatila Remembranceen, mechataistelua tarjoavaan Destructioniin ja avattujen tiedonjyvästen uudelleentarkastelun mahdollistavaan Analysisiin. Analysis-tilassa ei tule pahemmin vietettyä aikaa, ja vaikkei Destructionkaan huono kokonaisuus ole, paras tarjonta on ehdottomasti Remembrancen puolella.

Tarinaosuudet ovat sivulta kuvattuja seikkailupätkiä, joissa huomion varastavat kuvankauniit hahmot ja ympäristöt sekä tunnelmallinen musiikki. 13 päähenkilöllä on jokaisella oma tarinansa, jotka kaikki on saatu tehtyä kiinnostavaksi, olipa kyseessä sitten pelaajalle ensimmäisenä esiteltävä scifinörtti Juro tai tulevaisuudesta 1980-luvulle päätynyt Tomi. Tapahtumat etenevät pääasiassa toisille hahmoille puhumalla ja oikeita avainsanoja valitsemalla, minkä seurauksena pelaaja voi joskus tuntea olonsa lähinnä sivustakatsojaksi. Onneksi tarina itsessään on niin kiinnostava ja pelimaailma niin kaunis, että ne jaksavat pitää otteessaan ilman sen erityisempää ohjaimen naputtamistakin.

Toimintaa on tarjolla enemmän Destructionin puolella. Remembrancen kauniin ulkoasun jälkeen taistelutilan ylhäältä kuvatut pikselit ovat varmasti hienoinen pettymys silmäkarkkia etsiville, mutta onneksi toiminta itsessään on toimiva paketti. Taistelujen alussa kerrotaan, minkälaisia hirviöitä vastapuolelta suurimmaksi osaksi löytyy. Niitä vastaan on valittava kuusi vahvuuksiltaan sopivaa mechaa. Pientä haastetta valintoihin tuo taistelujen aikana kertyvä Brain Overload -mittari, jonka täytyttyä kyseisen mechan on oltava seuraava taistelu sivussa.

13 Sentinels: Aegis Rim -arvostelu

Taistelut ovat yleensä nopeasti ohi. Tavoitteet ovat vaihtelevia, mutta useimmiten mähinät saadaan päätökseen joko kaikki hirviöt tuhoamalla tai sinnittelemällä tarpeeksi pitkään, jotta maapallon puolustusverkkoa aktivoiva Aegis-järjestelmä käynnistyy. Ainakaan kolmesta vaikeusasteesta keskimmäisellä en ole vielä kertaakaan joutunut odottamaan Aegisia, vaan olen aina onnistunut pyyhkimään deimoksilla lattiaa. Jos siis haastetta kaipaa, voi olla syytä nostaa vaikeusaste korkeimmalle tasolle.

Yksinkertaiset mutta toimivat pelilliset ominaisuudet ja tyrmäävä audiovisuaalinen anti tekevät 13 Sentinels: Aegis Rimista todella onnistuneen kokonaisuuden. 13 hahmon tarinan huolellinen kertominen ja yhteensolmiminen ei sekään ole helppoa. Pientä miinusta peli saa kuitenkin siitä, että Destruction – vaikka toimiva onkin – ei nouse Remembrancen tasolle

8/10

Kehittäjä: 
Vanillaware
Julkaisija: 
Atlus
Peligenre: 
Toiminta, Seikkailu
Julkaisualustat: 
Sony PlayStation 4
Pegi-ikärajat: 
K-12
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Seksi, Väkivalta