Sinitaivaan suuri ohjushippa on täällä taas
Ace Combat -sarja on tarjonnut viihdyttäviä ja näyttäviä ilmataisteluita jo lähes 30 vuoden ajan. Lajityypin suosio on kuitenkin kärsinyt viimeisen kymmenen vuoden aikana, sillä sarjan edellinen varsinainen osa, Ace Combat 6, nähtiin 12 vuotta sitten. Uusin osa ei pitkän tauonkaan jälkeen yritä silti keksiä kaikkea uudelleen vaan nojaa vahvasti siihen vanhaan hyvään tyyliin, jota sarjan fanit ovat oppineet rakastamaan.
Ace Combat ei ole, eikä edes yritä olla, oikea lentosimulaattori. Sen sijaan se on toimintapeli ilmassa, ja vaikka lentokoneet perustuvat elävän elämän malleihin, muuta yhteistä niillä ei ulkonäköä lukuun ottamatta todellisuuden kanssa ole. Uuden pelin tapahtumat sijoittuvat edelleen aiemmista osista tuttuun kuvitteelliseen maapallon kaltaiseen maailmaan, jossa Osean federaatio ajautuu jälleen sotaan Erusean kuningaskunnan kanssa. Ilmakalusto on päivittynyt oikean maailman uusimmilla konemalleilla, mutta suurin muutos vanhaan ovat nyt paljon vahvemmin läsnä olevat robottilennokit, jotka muuttavat ilmasodan luonnetta ja ovat keskeinen osa pelin tarinaa.
Vanhojen edeltäjiensä tavoin myös Ace Combat 7 on vahvasti tarinavetoinen peli. Yksi sarjan suosion syistä on sen tarinoiden liikkuminen uskottavan ja absurdiuden välimaastossa, eikä Skies Unknown ole tässä poikkeus. Sen tarinakuviot on revitty kuin suoraan Metal Gear -sarjan isän Hideo Kojiman käsikirjoituskursseilta. Peli alkaa nuoren mekaanikon kertomuksena, mutta pian pelaaja huomaa lentävänsä rangaistusvankien omassa lentueessa sodan keskellä kasvottoman ja äänettömän lentäjän roolissa. Tarina yrittää tuttuun tyyliin olla sekä vakava että koskettava, mutta tahaton ylidramaattisuus, pöhkö dialogi ja epäuskottavat tapahtumat tekevät kokonaisuudesta aivan jotain muuta, joka ainakin omasta mielestäni on osa sarjan vetovoimaa. Tärkeintä on kuitenkin, että kaikki ratkeaa aina ilmassa ja lentokoneilla, joita peli todella rakastaa.
Tarinaa koetaan välianimaatioissa ja itse pelin 20 tehtävän aikana. Taisteluiden aikana ilma on täynnä ohjuksia ja etenkin radioliikennettä, sillä omat ja viholliset kommentoivat tapahtumia ja taisteluita koko ajan. Tehtävät pohjustetaan uskottavilla tehtävänannoilla, minkä jälkeen valitaan käytettävä kone sekä sen aseet ja lisävarusteet. Tehtävistä ansaittavilla krediiteillä voi ostaa uusia lentokoneita sekä niiden lisäosia ja -aseita, jotka ovat tietyin poikkeuksin käytettävissä myös moninpelissä. Krediittejä ansaitsee myös moninpelistä.
Ilmataistelut ovat pitkälti vauhdikkaita kaartotaisteluita, joissa koneet käyvät hurjaa hippaa pyrkien lukitsemaan ohjuksensa toisiinsa. Erityistä päänvaivaa tässä aiheuttavat superketterät robottilennokit, joita pelin modernissa ilmasodassa käytetään. Lentokoneet on jaettu kolmeen luokkaan, joista nopeat hävittäjät on tehty toisia koneita vastaan ja maasotakoneet puolestaan kantavat maakohteisiin sopivampaa aseistusta. Näiden väliin jäävät yleiskoneet soveltuvat kumpaakin puuhaan, joskin eivät yhtä hyvin kuin erikoistuneet mallit. Aseiden ohella en huomannut eri koneissa suurempia eroja – lukuun ottamatta legendaarista ja kömpelöä mutta kestävää A-10:tä sekä myöhempiä superhävittäjiä.
Uuden laitesukupolven teho takaa pelille näyttävän ja yksityiskohtaisen ulkoasun, jolla on merkitystä etenkin maastonpiirteissä, jotka ovat nyt selkeästi luettavissa ylhäältäkin. Tällä on väliä etenkin tehtävissä, joissa hyökätään maakohteita vastaan. Uutta ovat pilvet, jotka toimivat esteenä lukitukselle ja näkökentälle. Pilviä voi käyttää taisteluissa hyväksi vihollisten ja ohjusten eksyttämiseen. Liian pitkään pilvessä lentäminen voi kuitenkin jäädyttää konetta. Myös säätilat, kuten voimakas tuuli, vaikuttavat taisteluihin.
Vaikka kyseessä on arcadelentely, valittavana on koneen hallintaa lisäävä mutta monimutkaisempi ohjaustila sekä mahdollisuus käyttää lentotikkua. Pelaaminen sujuu kuitenkin helposti perusohjaimellakin. Ohjaus on tarkkaa ja pehmeää, missä auttaa myös sulava ruudunpäivitys. Tehokoneilla (PS4 Pro ja Xbox One X) se pysyy myös täysin tasaisena. Tunnelmaa tiivistää upea tilanteiden mukaan elävä musiikki, josta on vastannut useita sarjan pitkäaikaisia säveltäjiä.
Jos lentelystä jotain moitittavaa löytyy, koskee se lähinnä itse tehtäviä. Monet niistä ja niiden tavoitteista ovat hieman tylsiä, joten onneksi taisteleminen ja lentely ovat hauskaa puuhaa. Toisaalta monet tehtävistä ovat myös varsin avoimia, joten niitä voi helposti pelata uudelleen eri koneilla ja toimintatavoilla. Tehtävissä on myös piilotettuja tavoitteita, joiden antamia mitaleita voi halutessaan yrittää keräillä.
Mukana on myös pätevä verkkomoninpelitila, vaikka kyseessä onkin pitkälti yksinpeli. Siinä on kaksi pelitilaa: kaikki kaikkia tai tiimi tiimiä vastaan. Moninpeli on puhdasta ilmasotaa ja melkoista hippaleikkiä, sillä ihmispilotit ovat luonnollisesti paljon tekoälyä vaikeampia maaleja ja parempia väistelemään. Ottelut kestävät vain viisi minuuttia, joten usein pudotuksia ei juuri synny. Vaikea sanoa, onko kyseessä taidonpuute vai se, että ohjukset tarvitsisivat pientä parannusta osumistarkkuudessaan. Nopeutensa vuoksi moninpeli on joka tapauksessa yllättävän kiinnostavaa puuhaa, jota voi helposti kuvitella pelaavansa myös yksinpelin läpäisyn jälkeen. Jonkinlainen maahyökkäystila olisi kuitenkin ollut kiva nähdä.
Etenkin faneille Ace Combat 7: Skies Unknown on paluuta sarjan juurille Ace Combat 4:n ja 5:n aikoihin. Peliin on helppo päästä sisään myös uutena pelaajana helpon pelattavuuden ansiosta. Jos modernit suihkuhävittäjät ja arcadehenkinen ilmasota kiinnostavat, ei peliä kannata missään tapauksessa jättää väliin.
Kaikista ei ole virtuaalilentäjiksi
Pelin PS4-versio sisältää erinomaisen oman pelitilan PSVR:lle. Se on kolmen tehtävän mittainen minikampanja, jossa palataan Ace Combat 3:n ja 4:n väliseen aikaan. VR on kuin tehty lentopeleille, minkä PSVR-pelitila vahvistaa. Etenkin mahdollisuus seurata viholliskoneiden liikkeitä ja ympäristön tapahtumia päätä kääntelemällä on uskomattoman immersiivinen kokemus. Valitettavasti se vaatii myös kovaa VR-sietokykyä, sillä vauhdikas ja kieppuva ilmataistelu aiheuttaa välitöntä pahoinvointia niille, jotka saavat oireita jo lievemmistä VR-kokemuksista.
Arvostelu on alkujaan julkaistu Pelaaja-lehden numerossa 197 (helmikuu 2019).
9/10
