Apex Legends / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

Apex Legends

30.03.2019 // Kirjoittanut: Toimitus
0

Titaanit kaatuvat, legendat nousevat

Titanfall 2 oli yksi vuoden 2016 parhaista peleistä omalla asteikollani. Sen yksinpeli oli erittäin viihdyttävä ja omalla tavalla koskettavakin, ja moninpeli tarjosi myös paljon viihdettä pilottina ja titaanin ohjaksissa. Peli onnistui herättämään mielenkiinnon universumiaan kohtaan. Siksipä olikin suuri pettymys lukea heikoista myyntiluvuista, joiden pahimpana syynä oli äärimmäisen huonosti ajoitettu julkaisu. Pelisarjaa ei kuitenkaan julistettu kuolleeksi.

Apex Legendsin kehitys onnistuttiin pitämään hämmästyttävän hyvin tutkan alla, koska sen julkaisu onnistui yllättämään miltei kaikki. Kun huomasin, että pelistä puuttuvat titaanit ja pilottien seinillä juokseminen, ryhdyin valmistelemaan someraivoa hashtagilla #notmytitanfall, mutta kuinka väärässä olisinkaan ollut!

Apex Legends -arvostelu

Ilmainen Apex Legends ei keksi pyörää uudelleen vaan maustaa battle royale -genreä sen verran, että se maistuu erittäin tuoreelta. Pelin alkaessa areenalle lähetetään 60 pelaajaa, jotka muodostavat kolmen pelaajan ryhmiä. Yksi tuore elementti on siinä, että yhden tai kahden pelaajan kuollessa tiimin peli ei vielä pääty. Hengissä selvinnyt pelaaja voi toimittaa kaatuneiden tuntolaatat ”herätysmajakalle”, jossa pelaajat saa herätettyä henkiin. Uudestisyntynyt paiskataan ilma-aluksesta takaisin kentälle ilman varusteita.

Reservin tilaamisessa kuitenkin kestää oman aikansa, joten vaaratonta se ei ole. Itse pääsin todistamaan uudestisyntymää useampaan otteeseen ja saatoin todeta, ettei mekaniikka ole todellakaan turha. Siipeensä saanut ryhmä voi tehdä parhaimmillaan näyttävän paluun huipulle. Tehokkaimmin nahkurin orsilla vierailleet pidetään poissa kummittelemasta hoitelemalla koko ryhmä.

Selkeää eroa muihin kilpakumppaneihin tehdään myös persoonallisilla pelihahmoilla. Julkaisussa pelihahmoja eli legendoja on yhteensä kahdeksan. Kuusi hahmoa (Bloodhound, Gibraltar, Lifeline, Pathfinder, Wraith ja Bangalore) on käytettävissä välittömästi ja kaksi (Caustic ja Mirage) pitää avata kylmällä käteisellä tai pelin sisäisellä valuutalla.

Persoonallisuus tarkoittaa sitä, että jokaisella legendalla on kolme erikoistaitoa tai -laitetta. Yksi erikoisuuksista on passiivinen ja käytettävissä lähes jatkuvasti. Taktiseksi luokiteltu erikoisuus on käytettävissä ajoittain, ja sen latautuminen kestää hetken aikaa. Ultimate-nimellä kulkeva taito latautuu pisimmän ajan mutta tarjoaa myös suurimman vaikutuksen.

Erikoisuudet jakautuvat legendojen mukaisesti puolustuksellisiin ja hyökkäyksellisiin kikkoihin. Esimerkiksi Lifelinen parannuslennokki parantaa haavat ja Ultimatena oleva tilattava huoltokapseli sisältää korkean luokan panssareita ja muita hyödyllisiä varusteita. Oman suosikkini on Bangaloren taktinen erikoisuus savuheite, joka levittää ison savuverhon pelikentälle ja tarjoaa suojaa vetäytymiselle tai muille manöövereille. Hahmon passiivisena taitona on huippunopea spurtti, kun tämä joutuu tulen alle. Ultimatena toimii tykistökeskitys, joka kylvää kentälle tulta ja tappuraa.

Yhdenkään legendan erikoisuudet eivät ole kuitenkaan ylivoimaisia, joten tasapainottamisessa on onnistuttu. Etu muodostuu enemmän siitä, kuinka taitavasti erikoistaitoja taistelukentällä osaa hyödyntää.

Apex Legends -arvostelu

Erityisen kiitoksen pelissä ansaitsee sen pingausjärjestelmä. Ryhmän jäsenille pystyy näppäimen painalluksella merkkaamaan aseita, panoksia tai muita tarvikkeita. Samalla näppäimellä onnistuu myös vihollisten merkkaaminen, joka tarjoaa tarkan tiedon vihollisen sijainnista ilman huutelua. Samalla tavoin pystyy ehdottamaan suuntaa, mihin seuraavaksi suunnata. Järjestelmä toimi hämmentävän hyvin, ja sen ansiosta mikrofonin käyttö unohtui käytännössä kokonaan. Kaiken tarpeellisen tiedon pystyy välittämään ryhmälleen pingaamalla.

Kiitosta tulee myös kentälle ripoteltujen varusteiden ja ammusten selkeästä värikoodaamisesta. Samaan hengenvetoon voi myös kiittää tavaravalikkoa, joka on poikkeuksellisen selkeä ja nopeasti opittavissa. Kuolleiden legendojen saaliin tutkimisen hoitaa hetkessä ja kaiken tarvittavan nappaa nopeasti talteen.

Pelaamisessa pätee sama periaate kuin muissakin battle royale -peleissä: taito, tuuri ja taktiikka. Yhdenkin puuttuessa todennäköisyys voittoon heikkenee merkittävästi. Taidolla osutaan kohteeseen, ja tuurilla valitaan aloituspaikka ja löydetään tarvittava varustus. Taktiikalla voitetaan taistelut.

Pelialueena toimiva Kings Canyon -kartta on erittäin laaja ja monipuolinen. Saari jakautuu useisiin alueisiin, joissa ympäristöt poikkeavat toisistaan. Saarella on aavikkomaisempaa maisemaa, soista vesistöä, metsäpalon tai vastaavan kurittama kanjoni sekä tasapainottavaa vihreämpää seutua. Kaikkia alueita en ole vielä ehtinyt tutkimaan kunnolla, koska pelin alussa laskeutumispaikasta ei päätä aina itse, sillä peli arpoo yhden ryhmän jäsenistä päättämään laskeutumisalueen. Laskeutumispaikan voi valita keskenäänkin, mutta silloin erkaannutaan myös ryhmästä. Soolona erän alkuhetket ovat varsin kuolettavia – useimmiten sille sooloilijalle.

Apex Legends -arvostelu

Pelin teknisessä toteutuksessa ei ole moitittavaa. Graafisesti Apex Legends on samaa tasoa Titanfall 2:n kanssa. Äänipuoli jatkaa samalla linjalla, joten aseäänet ovat selkeitä ja tunnistettavia. Legendojen ääninäyttely jakaa todennäköisesti mielipiteitä, mutta omaa korvaani hölinät miellyttivät murteisesta vääntämisestä huolimatta.

Optimointi on toteutettu ensiluokkaisesti, koska ruudunpäivitys ei ainakaan pc:llä notkahtanut missään vaiheessa huomattavan alas. Joitakin kertoja pelin alkuhetkiä piinasi pieni viive, mutta piina kesti korkeimmillaan parikymmentä sekuntia. Peli onnistui kuitenkin kaatumaan pariin otteeseen kesken erän. Toinen kerta jo hieman jukratutti, koska meneillään oli lupaavasti alkanut matsi.

Apex Legends on kiistatta tämän vuoden kovimpia battle royale -tapauksia. Pelattavuus on hiottu huippuunsa, ja mukaan on onnistuttu tuomaan persoonalliset ja toisistaan selvästi erottuvat pelihahmot, joiden erottuminen on muutakin kuin erivärinen rihmankiertämä. Mittelöt pysyvät usein intensiivisinä reilun 20 minuutin luotikarkeloina. Visuaalisessa mielessä lähin verrokki lienee Call of Duty -sarjan tuorein osa Blackout-pelimuodollaan. Erona on tietenkin se, että vain toinen peleistä on varustettu AAA-pelin hintalapulla.

Titanfall 2:n titaaneita ja seinille hyppelyä ei osannut kaivata oikeastaan missään vaiheessa, vaikka Apex Legendsin tunnisti samaan universumiin sijoittuvaksi. Legendat onnistuivat muuttamaan nihkeän suhtautumiseni battle royale -pelejä kohtaan ja herättivät samalla grindauskuumeen.

Antti Voutilainen

Arvostelu on julkaistu alunperin Pelaaja-lehden maaliskuun 2019 numerossa 198.

9/10

Kehittäjä: 
Respawn Entertainment
Julkaisija: 
Electronic Arts
Peligenre: 
Räiskintä
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-16
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta