As Dusk Falls / Arvostelut / pelaaja.fi

As Dusk Falls

1.12.2022 // Kirjoittanut: Jason Ward
0

As Dusk Falls -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden lokakuun numerossa 238. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Pitkän päivän ilta

Entinen lentokonemekaanikko Vince Walker puree hammasta perheauton ratin takana. Entinen elämä Missourissa jää maili kerrallaan kauemmas taakse, ja näkökentän täyttää kaukaisuuksiin katoava Arizonan autiomaa. Edessä on totuttelu uuteen arkeen St. Louisissa, ja Vincen muuttourakan uuvuttamaa mieltä raskauttavat niin kivulias menneisyys, riitaisa nykyhetki kuin epävarma tulevaisuuskin. Mutta sitten pelti kohtaa pellin, renkaat vingahtavat ja maailma alkaa pyöriä vinhaa vauhtia.

Pienen Interior/Night-studion luoma As Dusk Falls on ennen kaikkea pelimekaniikan tarinankerronnan työkaluksi valjastava interaktiivinen elämys, joka hämärtää videopelin ja interaktiivisen sarjakuvaromaanin välisiä rajoja. Tämä ei varsinaisesti yllätä pelin tekijöiden taustoja tarkastellessa, sillä Interior/Nightin perustaja ja luova voima Caroline Marchal on aiemmin työskennellyt Quantic Dream -pelistudiossa muun muassa Heavy Rain- ja Beyond: Two Souls -pelien parissa.

Two Rockin pikkukaupunkiin sijoittuva As Dusk Falls on ihmissuhdedraaman ja rikostrillerin verevä keitos, joka ammentaa inspiraatiota Quantic Dreamin teosten lisäksi muun muassa Telltalen The Walking Dead -sarjan kaltaisista peleistä. Kokonaisuuden kolmijalan muodostavat lyhyehköihin kohtauksiin ja hahmojen väliseen jännitteeseen luottava käsikirjoitus, tarinaa alati vaihteleviin suuntiin tuuppaavat pelaajan valinnat ja toiminnalliset reaktiominipelit.

As Dusk Falls -arvostelu

Visuaalinen anti on omalaatuinen yhdistelmä staattisia valokuvapiirroksia ja kolmiulotteista grafiikkaa, jota pelaaja tapailee yksinkertaisen, hiirivetoista seikkailupeliä muistuttavan ohjauksen avulla. Itse pelaaminen on yksinkertaistettu ja virtaviivaistettu lähes äärimmilleen, jotta alkuun hieman kömpelöltä tuntuva ohjaustapa jättää pelaajalle mahdollisimman paljon tilaa uppoutua ja unohtua käsikirjoituksen käänteiden vietäväksi.

As Dusk Fallsin keskeisin kantava voima on näennäisen vaatimattomista, elämänmakuisista nokareista suuren draaman järkäleitä muovaava tarina. Äkkiseltään törmäyskurssille ajautuvat ihmiset, liian pitkään vaietut totuudet ja menneisyyden raskas painolasti rakentuvat osaksi kertomusta, joka tuo mieleen Robert Craisin Panttivangit-romaanin ja Raymond Carverin klassisen Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta -novellikokoelman. Äänimaisemaa kehystää Ennio Morriconen spagettiwestern-sävellyksiä muistuttava musiikki, jonka nuotit säestävät hiljaa hiipuvan USA:n keskilännen melankolista sielunmaisemaa.

Tämän surumielisen maiseman arpikartaston syvyyttä lisää moni-ilmeinen ja hienosti elävöitetty hahmogalleria, jota tulkitsee mainio ääninäyttelijäkaarti. Tv-sarjamaiseksi kokonaisuudeksi jyvitetty tarina kulkee eri hahmojen ja ajanjaksojen läpi terhakkaalla tahdilla, mutta se malttaa myös kuoria hitaampia ja hiljaisempia hetkiä kärsivällisesti auki kerros kerrokselta. Vakaalla kädellä kirjoitettu tarina tasapainoilee taitavasti sykettä nostavan trillerin ja kyynelkanavia koettelevan draaman välillä, ja vaikka osa juonivyyhdin lankakeristä hapertuu jonkin verran tarinan häntäpään tietämillä, kokonaisuus pysyy liitoksissaan lopputeksteihin asti.

Käytän tässä kontekstissa sanaa ”loppu” melko joviaalisti, sillä kuuden episodin mitalle lohkottu kertomus jättää lukuisia juonilankoja huojumaan tuuleen ja klassiseen telkkarityyliin vieläpä päättyy kysymysmerkkejä vilisevään cliffhangeriin. Kaksiteräisenä miekkana tämä ratkaisu myös alleviivaa käsikirjoituksen keskeisintä ongelmaa, sillä Quantic Dreamin pelien tavoin myös As Dusk Falls kärsii etupainotteisesta kerronnasta. Taustoja ja tilanteita pohjustetaan kärsivällisesti pelin alkupuolella, mutta varsinkin viimeisissä episodeissa toisinaan tuntuu siltä, että käsikirjoittajat eivät tahdo löytää tapaa sanoa hyvästejä hahmoilleen. ”Kill your darlings”, totesi Stephen King, mutta eihän se koskaan järin helppoa ole.

As Dusk Falls -arvostelu

Kuten nokkelimmat lukijat ovat jo huomanneet, yritän kannatella melko paksua verhoa As Dusk Fallsin tarinan edessä ja pyrin arvostelun puitteissa pureutumaan ennemmin tarinan henkeen kuin varsinaisiin juonenkäänteisiin. Käsikirjoitus kierähtää nopeasti korkeille kierroksille ja monet näennäisen merkityksettömät tapahtumat paljastuvat draaman kaaren keskeisiksi tukijaloiksi pelin edetessä, joten verrattain pienetkin juonipaljastukset on tässä tapauksessa parempi piilottaa painomusteen ulottumattomiin.

Ytimeltään As Dusk Falls on kertomus valinnoista, jotka muovaavat tulevaisuuttamme. Se on myös riipaiseva luotaus niihin ajan virtaan kadonneisiin virheisiin ja harha-askeliin, joita unelmissamme usein palaamme korjaamaan. Se ojentaa pelaajalle poikkeuksellisen moneen suuntaan ulottuvan vallan kahvan, ja hahmojen edesottamuksia ohjastaessaan kukin pelin tapahtumiin uppoutuva joutuu pusertamaan huomattavan kokoisen palasen itsestään juonen avoimeksi jätettyihin koloihin.

As Dusk Falls ei keksi pyörää uudestaan oikeastaan millään kerronnan tai pelimekaniikan osa-alueella, mutta se tarjoaa kypsään makuun suunnatun, lukuisista taiten koostetuista kerroksista pinoutuvan vankkarakenteisen kertomuksen täynnä väkeviä käänteitä. Sen tarina on täynnä sietämättömän vaikeita valintoja, mikä on pelin edustamassa lajityypissä vain ja ainoastaan vahvuus.

8/10

Kehittäjä: 
Interior/Night
Julkaisija: 
Xbox Game Studios
Peligenre: 
Seikkailu
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Xbox Series X/S, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-16
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Huumeet, Väkivalta