Battlefleet Gothic: Armada II / Arvostelut / pelaaja.fi

Battlefleet Gothic: Armada II

11.04.2019 // Kirjoittanut: Janne Pyykkönen
0

Sitä parempaa Warhammeria

Kaikkien näiden vuosien jälkeen kuvittelen Games Workshopin paikaksi, jonka ohi kävelemällä saa lisenssin Warhammer-pelin tekemiselle. ”Nakkikioskille menossa? Teetkö samalla tosiaikastrategian avaruusmariineista?” Niinpä jokaista Vermintiden veroista peliä kohti on olemassa kolme sekunnissa unohtunutta vetäisyä. Sitten ilmestyy taas Armada II:n tasoinen peli, ja taas saa olla hoilaamassa keisarille hymnejä. On se kumma.

Ensimmäisen osan missanneille kerrottakoon, että kyseessä on löyhä tulkinta Battlefleet Gothic -figuuripelistä, jossa leikitään kaljupäisten ultramariinien sijasta näteillä avaruusaluksilla. Warhammer 40K -maailmassa saastaisia xenoja ja inhoja pettureita riittää sen verran, ettei niitä ehdi millään pyssyllä ampua. Isot hommat hoitaa sen sijaan keisarillinen laivasto, jonka kymmenen kilometrin mittaiset risteilijät satojentuhansien miehistöillä seilaavat taistoon, vaikkei kukaan tajua, miten viimeisiään vetelevä muinainen tekniikka toimii. Warhammer 40K -avaruusooppera on luonteeltaan niin överiksi vedettyä, että se voisi mennä komedian puolelle. Ranskalaisen Tindalos Interactiven käsittelyssä se on sen sijaan tyylikästä.

Battlefleet Gohtic: Armada II -arvostelu

Armada II on miellyttävän täysi paketti jo ilman häivähdystäkään lisäostoksista. Kaikki ulkoavaruuden riitapukarit ovat pelattavissa Skirmish-matseissa alusta asti. Ihmisen puolella seilaavat laivaston lisäksi Astartuksen supersotilaat ja Adeptus Mechanicuksen teknopapit. Haltiaosastolla nähdään Craftworldin suippokorvat, piraatit ja drukhari-orjuuttajat. Mukana ovat tietysti myös Tau-laivastot, tyranidi-möröt ja necronien metallimuumiot. Vain kolmesta näistä on tosin tarjolla pelattavat kampanjat.

Peli on virallinen osa 40K:n uutta Gathering Storm -tarinakaanonia, jossa Kaaos käynnistää kolmannentoista verenhuuruisen ristiretken ja galaksi repeää kahtia poimuajohäiriöissä. Pelin opettava prologi on vaikuttavan eeppinen, ja se näyttää tuiki tärkeän Cadia-linnoitusplaneetan tuhoutumisen. Sitä seuraavat tapahtumat voi kokea kolmesta eri vaihtoehtoisesta näkökulmasta.

Ihmisten kampanjassa ohjataan satoja vuosia kadonnutta ollutta superamiraali Spirea, joka ottaa imperiumin pahasti kärsineet joukot komentoonsa Gothic-sektorilla. Spire ei ole mikään väsynyt avaruusfasisti vaan pätevä ja inspiroiva tyyppi, jonka tarinaa on kiva seurata. Egyptiläisiä terminaattoreita muistuttavien necronien puolella keulii Nepheri-dynastia, ja pelaajahahmona on sen faaraon käsikassara, hautamaailmoja herättelevä sotalordi Amarkun.  Tyranideilla luotsataan Hivefleet Leviathanin haaraa ja naureskellaan muiden porukoiden kauhistuneille reaktioille, kun elämää pursuavat planeetat muuttuvat pikaruoaksi.

Tasapainoisin kokemus pelimekaanisesti ja tarinallisesti on ihmisten kampanja. Siinä aluksia on lisäksi tarjolla turkasen paljon, koska joukot voi kasata sekä laivaston, Astarteksen että Mechanicuksen tyypeistä. Tyranidien sekä erityisesti necronien alusvalikoima on paljon pienempi, mutta molemmilla on toki hyvin erilainen pelityyli. Tyranidit eivät esimerkiksi saa tasaisesti resursseja, vaan jokainen ahmittu planeetta tuottaa kertamuotoisen läjän biomateriaalia. Lisäksi lonkeroiset alukset voivat siirtyä suoraan kohteeseen, kun planeetat valmistelee genestealer-invaasiolla.

Battlefleet Gohtic: Armada II -arvostelu

Kaikki aiemmin mainittu on pelin pätevää strategiatasoa. Se koostuu valloituksista, niiden torjunnasta, erikoistehtävistä ja vakiomätöstä. Kampanjat ovat järkyttävän pitkiä, ja pikamuotoinen automaattitaistelu tuottaa heikkoja tuloksia, joten pelaaja saa varautua jopa liiankin pitkään sotaan täynnä 15–30 minuuttia kestäviä yhteenottoja. Sen vastapainoksi peli tarjoaa yllättävän yksityiskohtaisen ja kiinnostavan näkemyksen 40K-universumista. Monet Warhammer-pelit ovat lähdemateriaaliin nähden masentavan pieniä ja kunnianhimottomia. Mitä väliä on yhden planeetan kohtalolla, kun imperiumissa on miljoona maailmaa? Tällä kertaa tarina on sentään aidosti eeppinen.

Pihvi on tietysti itse sotimisessa, joka vaihtaa kampanjatason vuoropohjaisen naksuttelun tosiaikaiseen lentelyyn. Alukset lipuvat 2D-tasolla kuin huipputekniset purjelaivat ja jauhavat toisiaan megatykkien täyslaidallisilla, ohjuksilla, hävittäjillä ja eksoottisemmilla aseilla. Helpommilla vaikeustasoilla tietokonetta vastaan voi jonkin verran luottaa automaattiseen kohteiden valintaan ja ylimalkaiseen sijoitteluun, mutta erityisesti matseissa ihmispelaajia vastaan on syytä mikromanageroida aivan pirusti. Kunhan kummalliseen käyttöliittymään tottuu, se on melko miellyttävää.

Pelin taistelun hienous on siinä, että jopa kevyet saattoluokan alukset ovat elämää suurempia järkäleitä. Pikakäännöksien, väistöjen ja tahallisten törmäysten kaltaiset manööverit vaativat rajallista moottorienergiaa, minkä lisäksi on paljon merkitystä sillä, missä kulmassa ja kuinka kaukaa makromörssäreitä oikein laulattaa. Valtausjoukkoja, hävittäjiä, ohjuksia ja novakanuunojen kaltaisia superaseita säätelevät rajalliset resurssit, eikä isompia aluksia hajoteta hetkessä.

Niinpä mikromanageroinnista huolimatta pelissä on kysymys enemmän ajattelusta ja ajoituksesta kuin Starcraft-tyylisestä hikisestä turbonaksuttelusta. Maustetta tuovat erilaiset satunnaistapahtumat, kuten korventava aurinkotuulen aalto tai alukset pannukakuksi lanaavan megameteoriitin ohitus. Taktiikkatason isoin puute on se, ettei kameraa voi zoomata tarpeeksi kauas taistelukentältä. Olisi mukava pysyä paremmin kärryillä taistelun yleistilanteesta.

Battlefleet Gohtic: Armada II -arvostelu

Peli on parantunut ykkösosasta useimmilla osa-alueilla. Alukset, avaruusmaisemat ja räjähdykset näyttävät todella näteiltä, ja äänissä on asiaankuuluvaa jyhkeyttä. Käsikirjoitus on hämmästyttävän hyvä Warhammer-lisenssipeliksi, ja ääninäyttely on vallan vakuuttavaa. Takapakkia on otettu tietyssä suhteessa alusten kustomoinnin osalta, sillä nyt lähinnä valitaan, minkä alaporukan paatteja värvää. Miniatyyrimaalarit tietävät, että sehän on vain väripaletin valintaa.

Armada II:sta paistaa tekijöiden palava innostus Warhammer 40K -maailmaa kohtaan. Tietynasteinen bugisuus ei siksi nouse suureksi ongelmaksi, varsinkin kun luvattu päivitys vaikuttaa kirjoitushetkellä iskevän juuri ongelmakohtiin. Pitkällä tähtäimellä enemmän voi nyppiä se, että liian pitkäksi venyvät kampanjat väsyttävät loppupuolellaan. Lisäksi tasapainoa eri osapuolien välillä haetaan varmasti pitkään. Verenpainetta nostattaa esimerkiksi se, kuinka drukhari-pimentohaltioita pelaavat kapteenit voivat ampua hitaammat laivastot seulaksi kaukaa ja päryytellä tiehensä pikavauhdilla, ennen kuin vastaisku ehtii saapua. Nettitaisteluissa voi varautua siihen, että sotimisen vakavasti ottavat pelaajat kiehuvat välillä raivosta.

Lopulta Armada II on kuitenkin hyvin positiivinen Warhammer 40K -kokemus jopa ihmiselle, joka ei ole fanipöhinöissä brittien grimdark-tulevaisuuden meiningeistä. Eeppinen avaruussota ei nojaa lisenssinsä voimaan vaan sen sijaan muistuttaa, miksi Warhammer 40K jaksaa kiehtoa kansaa vuodesta toiseen.

8/10

Kehittäjä: 
Tindalos Interactive
Julkaisija: 
Focus Home Interactive
Peligenre: 
Strategia
Julkaisualustat: 
Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-12

Nostoja