Bugsnax-arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden joulukuun 2020 numerossa 217. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Hyvä ruoka, parempi mieli
Kuten alati kasvava vyötärölinjani todistaa, ikävien tunteiden käsittely syömällä ei ole ehkä se paras lähestymistapa. Se on kuitenkin kantavana teemana PlayStation 5:n puhutuimmassa julkaisupelissä, Bugsnaxissa.
Kuvaus ei ehkä aivan vastaa niitä odotuksia, joita monilla oli pikkuruisen Young Horses -tiimin kehittämälle pelille, sillä ennakkovideoiden perusteella olisi voinut kuvitella saavansa kepeää, Pokémon-henkistä ötökkäjahtia iloisella ja värikkäällä fantasiasaarella. Sitäkin on kyllä tarjolla, mutta itse en itse odottanut myös vakavia keskusteluja masennuksesta ja sairaalloisen huonosta itsetunnosta.
Pelaajan tie kulkee tarunhohtoiselle bugsnaxien saarelle legendaarisen tutkimusmatkailijan kutsumana, mutta perillä odottaa ikävä yllätys. Tutkimusmatkailija on kadonnut matkoillaan, ja hänen ympärilleen muodostunut yhteiskunta on levinnyt riitojensa seurauksena omiin poteroihinsa huutelemaan toisilleen. Tarkoituksena on selvittää, mitä tutkimusmatkailijalle on tapahtunut, mutta se onnistuu vain, jos ratkoo ensin saaren muiden asukkien henkilökohtaiset ongelmat syöttämällä niille saarella vaeltavia ötököitä.
Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä söpöt bugsnaxit eivät tietenkään halua tulla syödyksi. Pelin edetessä käyttöön aukeaa kohtalaisen monipuolinen työkalupakki, jonka kaikkia osia tarvitaan säännöllisesti. Aivan perus-snaxeja lukuun ottamatta kaikkien öppiäisten pyydystäminen vaatii pientä ongelmanratkontaa. Esimerkiksi eräs otus piiloutuu vaaran uhatessa pusikkoon, josta sitä ei saa pois kirveelläkään. Kun puskan kyllästää jättimäisen bunger-snaxin suosikkiherkulla ketsupilla, se törmää puskaan ja tuuppaa siellä piileskelevän snaxin ulos.
Matka vie pelaajan useille erilaisille alueille, joita kaikkia asuttaa oma snax-valikoimansa perinteisten videopelisääntöjen mukaan. Niinpä esimerkiksi jääalueella vastaan voi tulla ötököitä, joiden pyydystämisessä tarvitaan jotain vähän kuumempaa kuin ketsuppia. Ongelmana on, että kun nämä pulmat on kerran ratkaistu, ne eivät enää viihdytä vaan tuntuvat vain saman toistolta kerran toisensa jälkeen.
Pienoisena pettymyksenä erilaisia snaxeja ei lopulta ole kovinkaan paljon, vaan valikoimaa on kasvatettu samojen elukoiden erivärisillä versioilla. Kehitystiimi kyllä itsekin naureskelee ratkaisulle ötököiden tietoja tallentavassa opaskirjassa, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että kaiken pyydystäminen ei ole Bugsnaxissa niinkään eeppinen operaatio kuin parin iltapäivän puuha.
Bugsnax on todella erikoinen tapaus, sillä se yrittää olla yhtä aikaa kepeä pulmailu, keräilypeli, tarinallinen kävelysimulaattori ja pari muutakin juttua. Erikoisinta on kuitenkin, että kokonaisuus toimii – enimmäkseen. Olisin pärjännyt vähemmälläkin koko saaren päästä päähän kävelyllä, ja olisi kiva, jos erilaisia otuksia olisi ollut runsaasti enemmän, sillä nyt kepeää ötökkäjahtia kaipaaville jää käteen tyhjä arpa.
Ennakkoluulottomasti ötökkäsaarta lähestyvä voi kuitenkin löytää piristävän persoonallisen ja värikkään pelikokemuksen, jonka tarina suuntaa välillä yllättävän raskaille vesille. Bugsnax ei välttämättä ole aivan sitä, mitä odotettiin, mutta se on positiivinen kokemus kaiken kaikkiaan.
7/10
