Klassikkoräiskinnän pintakiillotus
Tänä syksynä tulee kuluneeksi yksitoista vuotta Call of Duty: Modern Warfare 2:n julkaisusta. Räiskintäklassikko on nyt saanut uutta kiiltoa pintaan remasteroidun yksinpelikampanjan muodossa, mutta kuinka hyvin peli pitää pintansa nykypelien joukossa?
Call of Duty: Modern Warfare 2 on paljon velkaa populaariviihteelle. Se lainaa niin Michael Bayn popkornileffoista kuin Generation Killistäkin, joista jälkimmäisestä on tosin tarttunut mukaan kriittisyyden sijaan lähinnä sotilasslangia. Räjähdykset ovat isoja ja takaa-ajoista selvitään aina hiuskarvan varassa. Pelaaja tappaa sadoittain ihmisiä, ja länsimieliset hyvikset kiduttavat ja ampuvat ydinohjuksia.
Kaikki tämä tapahtuu kuitenkin oikeudenmukaisuuden nimissä. Yhdysvallat ajautuu sotaan Venäjää mutta ei venäläisiä vastaan, sillä kaiken pahan taustalla on tietysti vain yksittäisiä pahiksia puolilla ja toisilla. Tarinan alla piilee viesti, jonka mukaan valtiot eivät ole kykeneväisiä taistelemaan pahuutta vastaan. Kovan paikan tullen tarvitaan kovia jätkiä likaamaan kätensä kulisseissa, jotta kansalaiset voisivat nukkua yönsä rauhassa. Kovat teot oikeutetaan paatoksella, ja lopulta hyvä voittaa vastoinkäymisistä huolimatta Hans Zimmerin sävellysten taustoittamana.
Vaikka Modern Warfare 2 koostuukin joukosta räiskintäkohtauksien väliin ripoteltuja lainauksia ja maailmankuvassa on syvyyttä kahluualtaan verran, kampanja on silti äärimmäisen toimivaa toimintaviihdettä. Tehtävät ovat täynnä ikimuistoisia kohtauksia, joiden toteutus erottuu edelleen edukseen. Remasteroinnin visuaaliset päivitykset muistuttavat, kuinka paljon peligrafiikka on oikeasti mennyt eteenpäin reilussa vuosikymmenessä. Modern Warfare 2 jää edelleen jälkeen esimerkiksi syksyllä julkaistusta uudesta Modern Warfaresta, mutta remasteroinnista vastannut Beenox on tehnyt tekstuuripäivitysten ohella mittavia uudistuksia ulkoasuun.
Pelillisesti Modern Warfare 2 tuntuu kuitenkin jo vanhentuneelta. Periaatteessa räiskintä on ihan yhtä toimivaa kuin ennenkin, mutta kiskoilla etenevät tehtävät eivät oikein kunnioita pelaajan valinnanvapautta. Peli on lähes poikkeuksetta suunniteltu ja rytmitetty pelattavaksi tietyllä tavalla, oli kyse sitten hiiviskelystä tai toiminnasta. Liikkuvampaan pelityyliin tottunut menee helposti liian pitkälle ja joutuu selän takaa ilmestyvien vihollisten kohteeksi. Monelta osin ennalta määrättyyn aikataulutukseen perustuvat tehtävätkään eivät oikein toimi, jos edelle ryntäillyt pelaaja joutuu odottelemaan taistelutovereitaan tehtävän edistämiseksi. Varsinaiset taistelut ovat loppujen lopuksi yksinkertaisia ampumaratoja, joissa viholliset juoksevat päälle laumoissa. Tekoäly on hulvattoman huonoa molemmilla puolilla. Viholliset ja tekoälykaverit saattavat kesken tulitaistelun kävellä toistensa vieressä ja ammuskella vaikutuksetta sinne tänne.
Call of Duty: Modern Warfare 2 Campaign Remastered on siltikin hyvä peli, kunhan tarinan epäkohtiin ei kiinnitä turhan paljon huomiota ja on valmis pelaamaan kehittäjien tarkoittamalla tavalla. Peli on täyttä toimintaviihdettä, jota ei ole tarkoituskaan ottaa vakavasti, vaikka aihe olisikin vakava. Tarjolla on kasapäin vauhtia ja vaarallisia tilanteita näyttävässä paketissa, kuten kunnon toimintaleffalta voisikin odottaa.
8/10
