Crackdown 3 / Arvostelut / pelaaja.fi

Crackdown 3

10.04.2019 // Kirjoittanut: Paavo Niskala
0

Oi tappoja, oi taitoja, agentti

Crackdown 3 julkistettiin vuonna 2014 suurin lupauksin pilvilaskennan mahdollistamista mullistuksista. Nyt peli on kaupoissa lukuisten viivästymisten jälkeen, eikä lupauksista ole jäänyt käteen kuin palasia. Lopputulos on ehtaa Crackdownia: isoja räjähdyksiä, korkeuksissa koikkelehtimista ja ketteryyspalluroiden keräilyä. Siinä ei ole mitään uutta, mutta eipä siinä ole mitään väärääkään.

Kolmannessa Crackdownissa maailma kaipaa jälleen Agentuurin apua, sillä epämääräinen terrori-isku vetää pistokkeet seinästä ympäri maailman. Ongelman lähteeksi paljastuvat New Providence -niminen saarikaupunki ja siellä hämyisästi operoiva Terra Nova -järjestö. Huippuunsa viritettyjen agenttien iskujoukosta kuitenkin vain yksi sankari selviää ilmatorjuntatulen seasta perille kohteeseen.

Lähtöasetelmiltaan Crackdown 3 muistuttaa siis vahvasti edeltäjiään. Tavoitteena on kukistaa saarikaupunkia hallitseva ikävä organisaatio keinolla millä hyvänsä ja samalla virittää agenttinsa taidot huippuunsa. Kokonaisuutta on vain jäsennelty aikaisempaa onnistuneemmin ja tarinaa tuotu enemmän toimintaa maustamaan. Ympäri kaupunkia on ripoteltu tehtaita, tyrmiä ja muita laitoksia, jotka tukevat Terra Novan toimintaa. Kohteita valloittamalla tie käy vähitellen ylöspäin organisaation kolmitasoisessa johtoportaassa, kunnes jäljellä on enää johtajanainen Elizabeth Niemann omassa jättimäisessä pilvenpiirtäjässään.

Crackdown 3 arvostelu

Juuri kaupunki ja sen rakennukset ovat Crackdownissa tarinaa tärkeämmässä roolissa. New Providence on pelialueena kompakti Red Dead Redemptionin tai Assassin’s Creedin kaltaisten nykypäivän mammuttimaailmojen rinnalla, mutta hulppeiden pytinkien luomien korkeusvaihteluiden ansiosta se ei tunnu liian pieneltä.

Kerrostalosta toiseen loikkiminen on edelleen Crackdownin hauskin puoli, mistä kiitos kuuluu sulavalle ohjattavuudelle sekä kummallisesti puoleensa vetäville värillisille palluroille. Ympäri kaupunkia on ripoteltu satoja vihreitä palloja, joita riittävästi keräämällä agentti oppii uusia temppuja, kuten tuplahypyn, joka tekee loikkimisesta entistä helpompaa ja hauskempaa. Ketteryyspalluroita lähtee mielellään hakemaan lisää, sillä ne on ripoteltu niin, että juuri kun yhden on saanut kerättyä, lähistöllä siintää vähintään pari lisää. Sinertävät piilopallurat puolestaan on sujautettu suojaisampiin paikkoihin, joten ne tunnistaa yleensä vasta lähistöltä kantautuvasta epämääräisestä äänestä.

Toisaalta ympäristön tutkimisesta ja kaupunkisuunnittelusta olisi voitu tehdä vielä paljon koukuttavampaa. Toki kiipeileminen on helpompaa ja sujuvampaa kuin kymmenen vuotta vanhoissa edeltävissä osissa, mutta korkeiden rakennusten valloittamisesta voisi antaa parempia palkintoja. Nyt lähinnä yhden talon huipulta löytyy mielenkiintoinen ase, jos sinne viitsii kavuta. Muut korkeimmat pytingit on varattu pääasiassa pomotaisteluille, jotka ovatkin parhaimmillaan hauskanlaisia monivaiheisia kiipeilyretkiä.

Crackdown 3 arvostelu

Crackdown 3:n toiminnan suurin pallo nilkassa on asevalikoiman mielikuvituksettomuus, jota osaltaan pahentaa pelaajan passiivisuuteen kannustava ja magneettiseen lukitukseen perustuva tähtäysjärjestelmä. Monet pyssyt paukkuvat messevästi, mutta vain muutamilla aseilla on mielenkiintoisia erikoispiirteitä, kuten vaikkapa vihollisia puoleensa vetävä pienoismuotoinen paikallinen singulariteetti. Muuten arsenaalilla voi lähinnä paukuttaa liipaisin pohjassa. Sama logiikka pätee lähitaisteluun, sillä agentti osaa kolmisen erilaista mutta samankaltaista hyökkäystä. Toki ympäristön raskaita esineitä voi tempaista ilmaan ja viskoa päin piruparkojen naamaa, mutta useimmiten moinen touhotus menee kaiken tulituksen keskellä liian pieneksi piipertämiseksi. Tilanne kärjistyy pomotaisteluissa, jotka menevät suoraan luotisienikategoriaan.

Pienimuotoinen mielikuvituksettomuus riivaa myös autoja ja ajettavuutta. Crackdownin kaltaisessa toimintatykityksessä on ylipäätänsä pienesti porkkanaa autoilla ajelemiselle, kun hyppiminen on niin mieluisaa, ellei käsillä ole tankin kaltaista ylivoimaista tuhon työkalua. Silti ajaminen on yksi agentin perustaidoista. Sitä voi kehittää esimerkiksi Terra Novan kätyrien yli karauttamalla tai stunttirenkaista hyppäyttämällä. Varsinkin jälkimmäiset ovat suoranainen jäänne avoimen maailman pelien alkuajoilta, eikä niiden perässä juokseminen kiinnosta sitten laisinkaan, kun saman ajan voi käyttää vapaasti ilmojen halki viilettäen.

Hahmonkehityksen rytmi ja uusien kykyjen avautuminen olisi voitu sekin säätää paremmin tarinankaaren kanssa yhteneväiseksi. Mielenkiintoisimmat ja supersankarihtavimmat taidot alkavat vasta aueta, kun pelaaja on jo todennäköisesti puhkonut kampanjan läpi, sillä tietenkin kehittyminen hidastuu maksimitason lähestyessä. Toki ruljanssin voi aloittaa alusta samalla hahmolla tai jatkaa kaverin kanssa yhteistyötilassa mellastamista, mutta Crackdown 3 on kaiken kaikkiaan kovin suoraviivainen ja yksinkertainen peli – hauskaa aikansa mutta silti yksinkertainen. Vähän niin kuin silloin 2006.

6/10

Kehittäjä: 
Sumo Digital
Julkaisija: 
Microsoft Game Studios
Peligenre: 
Toiminta
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-18
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Väkivalta, Online